Kappelimäen koululla Liikkuva koulu -toiminta on juurruttanut liikkumisen arkiseksi osaksi toimintakulttuuria. Kouluympäristössä liikkeelle houkuttelevat kiipeilyseinät, kertotauluportaat ja lattiateippaukset.
– Käytössä on puolen tunnin pitkä välitunti, jotta välituntiliikuntaan ja peleihin jää riittävästi aikaa. Opetustiloissa on vetotankoja, jumppapalloja ja seisomapöytiä, kuvailee luokanopettaja Joni Järvelä.
Jumppapallon vaihtoehdoksi voi napata heiluvan aktiivituolin tai kiinnittää kuminauhan pulpettiin, jotta jalat saavat liikkeen tunnun.
Järvelä aloitti työt Kappelimäellä viime syksyllä ja hyppäsi samoilla tulilla liikuntatiimin puikkoihin. Hän kertoo, että rehtori Annika Mattila on pitänyt liikkumisen tärkeyttä aktiivisesti esillä niin työyhteisössä kuin viestimällä koteihin.
– Annika on muistutellut vanhempia koulumatkaliikunnasta, ja tietysti budjetoinut toimintaan myös taloudellisia resursseja, Järvelä sanoo.
Myös vanhempainyhdistys on tukenut toimintaa hankkimalla liikuntavälineitä kuten liitokiekkopelin.
Liikunta luo yhteisöllisyyttä
Liikkuva koulu rantautui Kappelimäelle kuutisen vuotta sitten. Luokanopettaja Timo-Ilkka Leikas on ollut mukana alusta saakka, josta neljä vuotta liikuntatiimin vetäjänä. Hän näkee, että koululla on tapahtunut terve asennemuutos.
– Liikuntaa ei nähdä enää pelkästään kilpaurheiluna, jossa osa on parhaita ja osa jää syrjään.
Voittamisen ja häviämisen kulttuuria on purettu yhteisöllisillä toimintatavoilla. Kun turnauksissa muodostetaan joukkueita, kaveriporukoita pyritään sekoittamaan ja yhdistelemään yli luokkarajojen. Välkkämaratonilla keskenään kisaavat kokonaiset luokka-asteet. Yhteisöllisyyttä luovat myös oppilaiden osallistaminen sekä erilaiset vertaisohjaajuuden muodot kuten välkkäritoiminta.
– Oppilaskunnan hallitus on ollut mukana suunnittelemassa unelmien liikuntapäivää, ja yläasteelle siirtyneet oppilaat ohjanneet tapahtumassa esimerkiksi parkouria, pesäpalloa ja tanssia, Leikas listaa.
– Liikunnallisen joulukalenterin tehtävät suunniteltiin sellaisiksi, että oppilaat olivat niitä tehdessään vuorovaikutuksessa jonkun toisen kanssa.
Alussa osa opettajista pelkäsi liikkumisen häiritsevän oppituntia ja villitsevän oppilaita. Nyt suurimmalla osalla opettajista on aamutuntien välissä jonkinlainen taukojumppa, ja harva kieltää jumppapallon käyttämisen siksi että pelkäisi häiriöitä.
– Jokainen on ehkä löytänyt oman tavan liikuttaa oppilaita ilman että se rikkoo tuntia. Juttuja, jotka koetaan mielekkäiksi ja joita uskaltaa kokeilla, Timo-Ilkka Leikas arvioi.
Oikeus omanlaiseen liikkumiseen
Pari vuotta sitten koulu lähti mukaan Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Iloon yli esteiden -hankkeeseen. Hankkeen puitteissa koululla on järjestetty kaksi sovelletun liikunnan päivää. Ensimmäisessä tapahtumassa oli lajipisteitä kolmessa eri rakennuksessa, esimerkiksi puhallustikkaa, sokkopingistä, ilmalentopalloa ja urheiluammuntaa.
– Lajien ohjaamisesta vastasivat pääosin yhdeksännen luokan liikunnan valinnaisryhmäläiset. Heistä oli valtava apu, kuvailee järjestämistä koordinoinut luokanopettaja Magdalena Norrgård.
– Seuraavan vuoden tapahtuma järjestettiin koronarajoitusten vuoksi pienimuotoisemmin. Lajina oli Afrikan tähti -suunnistus.
Kappelinmäellä on kuusi pienryhmää ja vajaan parinkymmenen oppilaan harjaantumisyksikkö Toimela.
– Seuratoiminnasta ei löytynyt tarjontaa erilaisille liikkujille, joten ehdotin rehtorille hankkeeseen osallistumista, Norrgård kertoo.
Kolmisen vuotta sitten Norrgård itse käynnisti seurapuolella sovelletun liikunnan kerhon saadakseen harrastusmahdollisuuksia liikuntarajoitteiselle pojalleen. Tällä hetkellä koululla toimii oma sovelletun liikunnan kerho, ja Laitilan Jyske on aloittanut erityisryhmien sählykerhon.
Iloon yli esteiden -tapahtumien koordinointi on ollut sen verran aikaa vievää puuhaa, että niiden osalta Norrgård toivoo voivansa heittää pallon seuraavalle. Tapahtumien tärkeimpänä antina hän näkee niin oppilaiden kuin opettajienkin tietoisuuden lisääntymisen.
– Meillä on erilaisia, erilaisin voimavaroin varustettuja lapsia. Liikunta kuuluu heille kaikille ja sen on tarkoitus olla hauskaa. Liikunnan ja onnistumisen ilo voi tulla vaikka siitä, että saat suullasi tikan puhallettua tauluun, Magdalena Norrgård muistuttaa.
Rajoitusten hyvänä puolena vastuun jakautuminen
Korona-aikana kiipeilyseinät, välkkäritoiminta ja muut toiminnot, joissa ryhmien välille syntyy lähikontakteja, on jouduttu laittamaan tauolle tai toteuttamaan pienemmissä porukoissa. Joni Järvelä arvelee, että koronarajoitusten hyvänä puolena voi olla vastuun jakautuminen useammille hartioille.
– Aiemmin liikuntatiimi on järjestänyt unelmien liikuntapäivän. Nyt tiimi antaa puitteet ja opettajat suunnittelevat oman luokkansa kanssa parin tunnin tai yhden päivän liikuntakokonaisuuden, Järvelä pohtii.