Toimintakulttuurin muutos vaatii pitkäjänteistä toimintaa

Toimintakulttuurin muutos vaatii pitkäjänteistä toimintaa. Liikkuva koulu -toiminnan kärkihankkeen (2015–2018) jälkeen kunnat jakautuivat kolmeen ryhmään: niihin, joissa toiminta päättyi, niihin, joissa se jatkui supistettuna ja niihin, jotka pyrkivät ylläpitämään toimintaansa ja mahdollisesti kehittämään sitä. Tämä käy ilmi Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankevaiheen jatkoseurantaraportista.

Liikkuva koulu -ohjelma on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan keskeinen toimenpide valtion liikuntapolitiikan kokonaisuudessa. Ohjelmaan ja sen toteutustapaan on kohdistunut sen eri vaiheissa erilaisia tavoitteita ja odotuksia. Liikkuva koulu -pilottia vuonna 2010 valmistelleen työryhmän mukaan tavoitteena oli ensisijaisesti vakiinnuttaa suomalaisiin kouluihin liikunnallista toimintakulttuuria ja lisätä koulun liikuntaa. Kärkihankevaiheessa (2015–2018) hallitusohjelmasta nousi kaksi tavoitetta: tunti liikkumista päivässä ja laajeneminen valtakunnalliseksi.

Eräs ohjelman onnistumisista on ollut verkostomainen toteutustapa, joka on mahdollistanut toiminnan kasvamisen laajemmaksi ilmiöksi. Karvin toteuttamassa ulkoisessa arvioinnissa Liikkuvan koulun katsottiin onnistuneen vahvistamaan koulujen kapasiteettia luoda liikkumisen edellytyksiä. Valituilla toteutustavoilla voitiin arvioinnin mukaan myös muuttaa koulujen toimintakulttuuria ja koulupäivien rakennetta liikkumista ja istumisen vähentämistä suosiviksi. Liikkuvan koulun toimintaperiaatteena on alusta lähtien ollut vahva alhaalta ylös -toteutusmalli, joka on perustunut kunkin koulun omiin tapoihin ja tavoitteisiin. Kunnat ja koulut ovat toteuttaneet ohjelman tavoitteita varsin itsenäisesti, jolloin panostus on kohdistunut niiden itse valitsemiin liikkumisen edistämisen toimenpiteisiin. On mahdollista, että liikkumista olisi saatu lisättyä nopeammin tiukemmilla koulukohtaisilla kriteereillä ja lisäämällä oppilaille pakollista liikuntaa koulupäiviin.

Muutosten tukeminen ja vahvistaminen olisi edellyttänyt resursointia

Poliittisesti ohjelma oli kärkihankevaiheen jälkeen valmis ja politiikkatavoitteet täytetty. Kolmivuotinen kärkihankerahoitus ja hallitusohjelman tavoite ohjelman laajenemisesta valtakunnalliseksi merkitsivät, että jalkauttaminen täytyi käytännössä kirjata tapahtuneeksi siinä vaiheessa, kun toiminta oli monissa kunnissa ja kouluissa vasta saatu alulle. Toteutettu rahoitusmalli ohjasi enemmänkin osaoptimoimaan Liikkuva koulu -ohjelmaan sisältyneitä yksittäisiä toimenpiteitä kuin juurruttamaan liikunnan edistämistä osaksi koulujen toimintaa.

– Koulujen edellytyksiä ja kapasiteettia muuttaa toimintakulttuuriaan liikkumista tukevaksi vahvistettiin kärkihankevaiheessa oleellisesti. Näiden muutosten tukeminen ja vahvistaminen olisi edellyttänyt resursoinnin painopisteen säilyttämistä peruskouluissa, sanoo johtava tutkija Kati Lehtonen Likesiltä Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Kärkihankevaiheen jälkeen kunnat jakautuivat kolmeen ryhmään: niihin, joissa toiminta päättyi, niihin, joissa se jatkui supistettuna ja niihin, jotka pyrkivät ylläpitämään toimintaansa ja mahdollisesti kehittämään sitä. Juurruttamistavoitteen kannalta hankkeen käytäntöjen päättyminen heti alkuunsa merkitsee resurssin hukkaamista. Mikäli jatkossa halutaan turvata Liikkuvaan kouluun tehdyt panostukset, resurssit ja tukitoimenpiteet, olisi todennäköisesti järkevintä suunnata tuki niihin kuntiin ja kouluihin, joissa on olemassa vielä rakenteita ja käytänteitä toiminnan vakiinnuttamiseksi.

Kärkihankevaiheen jälkeen liikunnan vastuualueen resursseja ohjattiin vastaavien toimenpiteiden käynnistämiseen varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella. Perusopetuksessa Liikkuva koulu -ohjelmaa osittain korvaamaan tuli Harrastamisen Suomen malli, jonka käynnistymistä edistivät Liikkuvan koulun aikana rakennetut käytännöt, suhdeverkostot ja yhteistyömallit.

Henkilökunta kokee Liikkuvan koulun edelleen tarpeellisena ja hyödyllisenä

Vakiintumisessa ja resurssien turvaamisessa toiminnan kirjaaminen kunnan asiakirjoihin ja koulujen toimintasuunnitelmiin on tärkeää. Kuntatason koordinointi tukee jatkuvuutta ja voi vähentää koulujen välisiä eroja toiminnan toteutuksessa. Koulutasolla rehtoreiden tuki toiminnalle luo perustan toiminnan kehittämiselle. Toimintamallien vakiinnuttamiseen tarvitaan enemmän aikaa sekä riittäviä taloudellisia sekä henkilöresursseja.

– Viimeiset vuodet ovat olleet kouluyhteisöille raskaita muun muassa pandemian takia. Tarve liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämiselle on ehkä suurempi kuin koskaan. Tuomalla liikkuminen osaksi koulupäivää voidaan lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta, edistää oppilaiden tiedollista toimintaa, oppimista, kouluviihtyvyyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä parantaa koulun työrauhaa, sanoo Liikkuva koulu -ohjelman johtava asiantuntija Kirsi Naukkarinen.

– Koko koulun hyvinvoinnilla on vaikutusta ja yhteisellä tekemisellä vahvistamme myös yhteisöllisyyttä. Nämä tulokset eivät tule hetkessä, vaan vaativat pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin kehittämisen osalta, Naukkarinen sanoo.

Ohjelman toteutuksen kannalta keskeisin kohderyhmä on koulujen henkilöstö, jonka sitoutuminen toimintaan lopulta määrittää, onko liikkuminen osa koulupäivää. Suurin osa koulujen henkilökunnasta koki Liikkuva koulu -toiminnan tarpeellisena ja hyödyllisenä vielä vuosi kärkihankkeen päättymisen jälkeen.

Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankkeen jatkoseuranta -raportti