Punainen kortti kiusaamiselle

Punainen kortti syrjinnälle

Onko koripallossa merkitystä ihonvärillä tai sukupuolella vai sittenkin tsemppaamisella ja vuorovaikutustaidoilla? Liikuntatunneilla on luonteva puhua yhdenvertaisuudesta.

Elämä on joukkuepeliä. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen etnisestä taustasta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai fyysisistä ominaisuuksista riippumatta.

Tätä viestiä vie kouluille Punainen kortti rasismille -hankkeen projektipäällikkö Ilari Äijälä. Äijälän mielestä liikunta antaa hyvän kehyksen puhua yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä.

– Urheilussa ihmisiä yhdistää tavoite. Yksin on vaikea nousta huipulle. Ammattilaisura jalkapalloilijana opetti pärjäämään joukkuetovereiden kanssa, vaikka ei olisi ollut yhteistä kieltäkään, hän sanoo.

– Ehkä kiinnitämmekin liikaa huomiota siihen, missä olemme erilaisia. Entä jos pohtisimme enemmän sitä, mikä meitä yhdistää?

Pienemmille oppilaille rasismi on tuntematon käsite, mutta kiusaamisen tietää jokainen. Jos oppilaat kuittaavat epäkunnioittavan ”läpänheiton” huumoriksi, vierailulla keskustellaan sanojen seurauksista.

– Monet urheilijatkin kertovat, kuinka lapsena koettu syrjintä on jättänyt jäljen, jonka muistaa loppuelämän.

Urheilukenttien tähdet kiinnostavat lapsia ja nuoria, joten Äijälä ottaa kouluvierailuille mielellään mukaan lähiseudun urheilijoita.

– Haluaisin saada kouluille kummeja, hyviä roolimalleja, joihin voisi törmätä vaikka lähikaupassa, hän haaveilee.

Koulussa luokka on joukkue

Tahvonlahden ala-asteen koulun liikunnan- ja luokanopettaja Paula Myllyoja kertoo, että oppilaiden avarakatseisuus ja arvostus moninaisuutta kohtaan kasvaa, kun he tutustuvat lajien kirjoon.

– Taitoluistelu vaatii rohkeutta, voimaa ja tekniikkaa, salibandy toisenlaisia ominaisuuksia, hän kuvailee.

– Vieraisiin lajeihin tutustuttaminen on tehokas keino puuttua vaikkapa epävarmuudesta kumpuavaan toisten vähättelyyn.

Liikuntapainotteisen koulun oppilaista kolmannes opiskelee suomea toisena äidinkielenään. Liikunnassa eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat ovat tasavertaisempia kuin monessa muussa aineessa.

– Kotoa omaksutut uskomukset vaikuttavat lasten valmiuteen opiskella vaikkapa maailmankaikkeuden syntyä, mutta motorisia taitoja harjoitellessa kulttuuriset tekijät eivät määritä lähtötasoa, Myllyoja pohtii.

FC Hongan maalivahtina pelaavalle Myllyojalle erityinen sydämen asia on tyttöjen oikeus urheiluun. Jos oppilaat joukkueita jaettaessa kyselevät, miksi toisilla on enemmän poikia, Myllyoja heittää vastakysymyksen.

– Mitä ominaisuuksia tässä pelissä tarvitaan?

– Lapset saavat saman tien kokemuksen, että koripalloa pelatessa ei ole väliä sillä, onko tyttö tai poika, eikä sillä mitä uskonkirjaa kotona luetaan, vaan esimerkiksi pituudella ja joukkuetaidoilla.

Joskus joukkuehengen rakentaminen urheiluseurassa on johtanut toisia vähättelevään pullisteluun koulussa. Myllyoja tarttui asiaan juttelemalla tilanteesta valmentajan kanssa.

– Hän kertoi omille valmennettavilleen yhteishengen roolista joukkueessa, ja minä puhuin oppilailleni siitä, että koulussa luokka on joukkue, jossa ei voi eristäytyä pieniin porukoihin, Myllyoja avaa.

Yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikkumiseen

Tahvonlahden koululla rakennetaan yhdenvertaisuutta myös lisäämällä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kaupunki järjestää koululla matalan kynnyksen Easy Sport -kerhoja ja seurakunta sählyä.

– Liikkuva koulu -ohjelma puolestaan on lisännyt liikettä kaikkien oppilaiden päivään esimerkiksi toiminnallisen opetuksen muodossa, rehtori Tarja Tapper kertoo.

Koulu on luonteva paikka tarjota helposti saavutettavaa liikunnallista toimintaa.

– Seurojen tarjonta voi olla perheiden kukkarolle liian kallista, ja koululla kerhot ovat kävelymatkan päässä kotoa.

Toisaalta seurojen mahdollisuuksia esittelevät vierailut auttavat monikulttuurisen koulun oppilaita löytämään hyviä harrastuksia, mikä edistää maahanmuuttajataustaisten lasten integroitumista.

Toisenlaisen haasteiden ja mahdollisuuksien maailman kaikille oppilaille voisi avata vammaisurheiluun tutustuminen.

– Aiemman työpaikkani paralympiapäivässä oppilaat pääsivät kokeilemaan maalipalloa, kelaamista ja pyörätuolikoripalloa. Moni oivalsi, että esimerkiksi sokeus ei estä osallistumista, Tarja Tapper mainitsee.

– Vammaisurheilussa vaaditaan yhtä paljon taitoa kuin missä tahansa muussa urheilussa.