Liikkumaan innostamisessa ei välttämättä tarvita erikoisia lajeja tai hienoja vempeleitä. Heinolalaisen Jyrängön koulun oppilaat liikkuvat koulupäivän aikana huomaamattaankin.
– Rauhallinenkin työtila voi aktivoida. Luokissa on jumppapalloja istuimina, seisomapöytiä ja pöytiä käytävillä. Passiivisia jaksoja katkaistaan vaikkapa välipalajumpalla, rehtori Kimmo Nykänen kuvailee.
– Etenkin vähän liikkuville lapsille on tärkeää, että ympäristö itsessään houkuttelee liikkeelle.
Lukujärjestykseen on rakennettu kaksi pitkää välituntia, joiden aikana oppilaat ehtivät omatoimisen tai ohjatun liikunnan pariin.
Kun välituntivalvoja asettaa liivin merkiksi oksanhankaan, koulun piha laajenee ympäröivään metsään, pururadalle ja majanrakennuspaikalle. Sisävälitunneilla oppilaiden pelit ja leikit saavat vallata liikuntasalin ja aulatilat. Kaupungin oppilashuollon työntekijät tuovat osaamistaan välitunneille, jotta myös syrjään jäävät lapset saadaan aktivoitua.
– Kaiken lähtökohtana on sekä oppilaiden että henkilökunnan hyvinvointi. Liikkuminen on oppimisen perusta ja työväline, mutta se lisää myös viihtymistä ja osallisuutta, Nykänen kertoo.
Välkkärit vetäjinä
Ohjattuja välituntituokioita pyöritti aluksi oma henkilökunta, sitten kokeiltiin ulkopuolista työntekijää.
– Koululiikuttaja nosti välituntiliikkumisen uudelle tasolle. Toiminta oli hyvin monipuolista, mutta kun hän jäi pois, huomasimme passivoituneemme itse, Nykänen arvioi.
Tällä hetkellä välituntitoiminnasta vastaavat neljäs- ja viidesluokkalaiset välkkärit. Tavoitteena on saada eri-ikäiset puuhaamaan yhdessä.
– Määrän suhteen haetaan tasapainoa, jotta vastuuopettajat eivät kuormitu, ja oppilaille jää riittävästi myös omaehtoista aikaa.
Välkkärit huolehtivat myös välituntivälinelainaamosta. Jalkapallot ja sählytamineet ovat käytössä vuodesta toiseen. Hyppykeppeihin, potkulautoihin ja muihin muoti-ilmiöihin väsähdetään nopeammin.
– Yhtenä vuonna koululle hankittiin parinkymmenen tuhannen euron pelialusta. Opettajat olivat innoissaan pelin mahdollisuuksista, mutta oppilaat eivät, Nykänen tunnustaa.
– Kallis huti opetti kuuntelemaan oppilaita tarkalla korvalla hankintoja tehdessä.
Rohkeus kokeilla
Yksi koulun vahvuuksista onkin rohkeus kokeilla ja ottaa opiksi. Opettajainhuoneeseen tuodaan niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin, ja hyvät ideat jaetaan koko työyhteisön käyttöön.
Oppia otetaan mieluusti myös muilta kouluilta.
– Kun aloitimme 2005 olimme edelläkävijöitä. Liikkeelle lähdettiin liikuntatuntien kehittämisestä, Nykänen kertaa.
– Nyt Suomesta löytyy jo satoja kouluja, joissa on pitkälle ajateltu toimintamalli. Liikkuva koulu on mahdollistanut verkostoitumisen kansallisesti ja kansainvälisesti.
Liikkuva koulu on tuonut mukanaan myös toiminnallisen oppimisen, jota uusi opetussuunnitelmakin painottaa.
– Niin äidinkielen sanaluokkia kuin päässälaskuakin voi harjoitella juoksuleikkien tai pantomiimin avulla, Nykänen heittää esimerkin.
Tutkimus tulee tueksi
Matkan varrella tuntikehystä ja lukujärjestystä tai uusien alueiden käyttöönottoa on jouduttu myös perustelemaan toimintaa epäileville.
– Välillä turhautti, mutta toisaalta tulimme käyneeksi koululla perusteellisempaa keskustelua kuin ehkä muutoin, Nykänen pohtii.
Tutkimustietoa omien havaintojen tueksi saatiin Likesin tutkimuksesta Liikkuvan koulun pilottina 2010. Kiihtyvyysanturit ja oppilaille tehty kysely kertoivat, että lapset liikkuivat enemmän kuin muissa kouluissa.
– Oppilaiden kokemukset koulunkäynnistä, omasta terveydestä ja keskittymiskyvystä olivat positiivisia.
Pitkäjänteisen työn tuloksena koulun koko arki liikkuu. Lukuvuoden alussa henkilökunta käy yhdessä läpi, mitä Liikkuva koulu meille tarkoittaa. Yhteistä keskustelupohjaa haetaan vuosittaisista koulutuksista.
– Oppimisen maratonmatkalla suuntaa on tarkistettava jatkuvasti, Kimmo Nykänen summaa.