Ajatus autosta luopumisesta oli ollut Kekäläisten mielessä jo pidemmän aikaa. Kun vain neljä vuotta vanha auto jätti perheen tien päälle, se ei palannut turbon korjaamisen jälkeen enää takaisin kotipihaan.
– Se oli ollut aina meille tavallaan luonteva asia, että on auto. Jo ennen auton hajoamista me oltiin alettu kyllästyä autoiluun – tai oikeastaan auton omistamiseen, Mikko Kekäläinen kertoo.
Perheessä on kaksi lasta, joista toinen on päiväkodissa ja toinen koulussa. Alkuun saattoi tulla purnaamista esimerkiksi kävelemisestä juna-asemalle, mutta vuodessa autottomuudesta on tullut normaalia arkea koko perheelle.
– Lapset suhtautuvat kulkutapojen yhdistelemiseen nykyään tosi notkeasti. Vuodessa on päästy mielentilaan, jossa autoa ei enää kaivata.
Koulu- ja päiväkotimatkat ovat yhteistä aikaa
Kekäläiset kulkevat paljon julkisilla, ja lyhyemmät matkat koko perhe kävelee tai pyöräilee.
– Esikoisemme kävelee koulumatkat, kuopus viedään lähijunalla. Junaan voi ottaa pyörän mukaan, joten pyöräilemme asemalle, otamme pyörät junaan ja pyöräilemme asemalta päiväkotiin. Pyörä jää päiväkotiin odottamaan iltaa, Kekäläinen kuvailee.
Kekäläiset kävelevät kouluun yhdessä myös esikoisensa kanssa aina kun työt sen sallivat. Ja niin kauan kuin lapsi sallii.
– Koulumatka on hyvää yhteistä aikaa ja samalla voidaan puhua siitäkin, mitkä asiat pitää ottaa liikenteessä huomioon. Ihme kyllä tokaluokkalaisen mielestä on vielä kivaa, että äiti tai isä lähtee saattamaan. Saa nähdä, mikä aamu se sanoo, että et lähde, Kekäläinen nauraa.
Turvallisuus vaatii valppautta
Kekäläisten kakkosluokkalaisen koulumatkalla on vähän teiden ylityksiä ja reitti on tuttu. Siitä huolimatta alkuun lapsen päästäminen yksin koulumatkalle jännitti.
– Kyllä me sanotaan joka aamu muksulle, että on tarkkana liikenteessä, ei katso kännykkää koulumatkalla ja huomioi autot. Toisaalta, jos lapset pidetään aina auton sisällä, ei liikenteessä tarvittavia taitoja voi oppia.
Turvallinen koulumatka vaatii Kekäläisen mukaan valppautta sekä lapsilta että autoilijoita. Koulumatkojen turvattomuus on osittain myös syy-seuraus-asia.
– Silloin kun viedään lapsia turvallisesti kouluun, liikenneympäristöä kuormitetaan lisää eli siellä on enemmän autoja liikenteessä. Kun koulun vieressä on ahtaat tiet, joilla käännetään autoja ja seassa ne pienet koululaiset, autoilijan pitää olla tosi tarkkana, Kekäläinen muistuttaa.
Helppous määrittää kulkutapavalintoja
Kekäläisen mukaan autoilun vähentämisessä toimiva julkinen liikenne on tärkein mahdollistaja. Autosta luopumista on helpottanut myös lähellä sijaitseva kauppa ja kauppojen kotiintoimituspalvelut. Samat tekijät ovat merkittäviä, kun tarkastellaan kulutapavalintoja laajemmin.
– Hyvä joukkoliikenneverkosto on kaiken a ja o. Toinen on lyhyet välimatkat: se, että yrittää muuttaa kohtaan, jossa oma arkiliikkuminen onnistuu parhaiten. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan tulevaisuudessa päästä siihen tilaan, että edestakaisin liikkuminen vähenee, Sitran asiantuntija Sari Laine pohtii.
Laineen mukaan kunnan ja valtion tulisi omalta osaltaan huolehtia siitä, että verkostot ovat turvallisia lasten omatoimiseen liikkumiseen ja että talvikunnossapito mahdollistaa aktiiviset kulkutavat.
– Kulkutapavalintoihin vaikuttaa eniten helppous: esimerkiksi aika, kustannukset, sujuvuus tai vaikka se, kuinka paljon tavaraa pitää kuljettaa mukana, Laine summaa.
Fiksu liikkuminen on ympäristöteko
Kekäläisillä autolla luopumisen taustalla on ollut monia syitä, mutta kiinnostus ympäristövaikutuksiin on herännyt matkan varrella.
– On se aika siistiä ajatella, että vaikka tämä meidän teko on ihan pienen pieni pisara meressä, niin onpahan edes pisara. Kun juttelee ihmisten kanssa, tulee sellainen fiilis, että on mukana kehityssuunnassa, joka on tulevaisuutta.
Kun autolle on tarvetta, Kekäläiset vuokraavat tai lainaavat auton sukulaisilta. Sekä Kekäläinen että Laine näkevät yhteiskäytön tulevaisuuden ratkaisuna.
– Tällä hetkellä yhteiskäyttö toteutuu esimerkiksi tilanteissa, joissa sukulaiset tai ystävät asuvat lähekkäin. Tulevaisuudessa voisi olla esimerkiksi taloyhtiöiden yhteisiä autoja, Laine visioi.
Laine näkee tulevaisuudessa myös suuremman murroksen sekä kulkutavoissa että ympäristöajattelussa ylipäätään.
– Murros tulee olemaan iso ja se tulee todennäköisesti nopeammin kuin tällä hetkellä ajattelemme. Onko nuorten kohta enää järkevää hankkia ajokorttia, jos itseohjautuvat autot yleistyvät? Tai missä mittakaavassa sähköautot yleistyvät?
Lisää kiirettä vai lisää aikaa?
Oman auton käyttämiseen kannustaa Sari Laineen mukaan myös kiireinen arki.
– Vähän niin kuin oltaisiin buffet-pöydässä, valittaisiin kaikki lautasemme täyteen ja sitten ihmeteltäisiin, että mulla on maha täynnä. Me ollaan tungettu arki täyteen ja sitten ihmetellään, miten meillä on niin kiire.
Mikko Kekäläinen kokee saaneensa lisää aikaa arkeen vaikka itse matkantekoon saattaakin mennä lihasvoimin ja julkisilla pidempään kuin omalla autolla.
– Lähijunassa voin tehdä ihan mitä haluan – lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, räplätä kännykkää ja nyt opettelen neulomaan. Samalla tulee aina vähän kävelyä tai pyöräilyä. Silloin kun ajan autoa, en voi tehdä mitään muuta kuin ajaa sitä autoa.
Kekäläiset kokevat autosta luopumisen parantaneen perheen elämänlaatua, mutta kaikille se ei sovi.
– Ei autosta luopumista välttämättä kannata kokeilla. Meille tämä toimii tällä hetkellä, ja jos tämä alkaa tuntua meistä vaikealta, tehdään muita ratkaisuja.
– Toisaalta, jos asia kiinnostaa, meidän perhe on elävä esimerkki siitä, että tämä on mahdollista.