– Yksi oppilaistani haastoi minut sanomalla, että hän saa vedettyä leukoja minua enemmän, kertoo Sinnemäki, joka tarttui haasteeseen rakentamalla luokkahuoneeseen leuanvetotangolle toimivan paikan.
Tankoon hän rakensi vaijereilla kiinni olevat turvavaljaat, joka mahdollisti harjoittelun myös kevennetyillä vastuksilla. Kun jonoa leuanvetotankoon alkoi kertymään, rakensi Sinnemäki luokkaan lisää erilaisia kuntoiluvälineitä, kuten voimistelurenkaita ja tasapainolautoja.
Liike näkyy oppimisessa
Sinnemäen luokkahuoneessa ei opiskella voimistelurenkaissa roikkumalla, mutta luokassa liikkumisen mahdollisuus on antanut oppimiselle merkittävää lisäarvoa. Luokan oppilaista suurin osa hyödyntää mahdollisuutta oppitunneilla liikkumiseen päivittäin.
– Keskeisimmät liikkumisen antamat hyödyt ovat olleet lasten motivaation ja keskittymiskyvyn paraneminen sekä sosiaalisten suhteiden ja oppimistulosten paraneminen, Sinnemäki luettelee.
Pitkäaikaistarkastelussa esimerkiksi luokan oppilaiden matematiikasta saama keskiarvo on parantunut 1,4–1,5 yksikön verran. Matematiikan tunnilla oppilailla on mahdollisuus hyödyntää luokassa olevia kuntoiluvälineitä samalla, kun he käyvät tarkistamassa laskuja tai pyytämässä opettajalta apua.
– Keskimäärin oppitunnin aikana oppilas käy liikkumassa kaksi-kolme kertaa, jolloin itse oppitunnista liikkuminen vie aikaa kahdesta kolmeen minuuttiin.
Oppilas on nähtävä
Tavoitteena Sinnemäellä ei ole ollut itse liikkumisen lisääminen, vaan oppilaiden saama kokemus nähdyksi tulemisesta ja välittämisestä. Kun oppilaat ovat saaneet ideoida, mitä kuntovälineitä rakennetaan ja mihin ne sijoitetaan, tekemiseen on syntynyt omistajuutta ja sisäistä motivaatiota.
– Kyse ei ole hyvinvoinnin opettamisesta lapselle. Kyse on lapsen hyvinvoinnin oppimisesta, jolloin keskiössä ei ole opettaja, vaan lapsi itse, kiteyttää Sinnemäki.
Yhteisen ajattelun synnyttäminen luokan oppilaiden keskuudessa on hänen mukaansa tärkeää. Siksi opetussuunnitelmassa ei edetty aikataulua säntillisesti noudattaen, vaan ensin luokassa ratkottiin oppilaiden välillä vallinneita riitoja ensimmäisestä luokasta lähtien, mikäli ne vaikuttivat selkeästi negatiivisesti oppimiseen ja luokan ilmapiiriin.
– Sen jälkeen oppilaiden kanssa pohdimme, miten he tällä hetkellä voivat ja miten luokkana voimme. Pohdimme, mitä voisimme tehdä toisin, jotta parantaisimme omaa ja koko luokan hyvinvointia.
Jokaisen oppilaan kohdalla on Sinnemäen mukaan pohdittava, miten oppilaassa oleva maksimipotentiaali saadaan esiin. Ennen perinteisiin pedagogisiin menetelmiin turvautumista, on hänen mukaansa selvitettävä, mitä asioita lapsessa hoidetaan.
– Esimerkiksi liian lyhyttä yöunta ja siitä seurannutta toimintaa ei voida hoitaa jälki-istunnolla tai tukiopetuksella.
Hän painottaa, että oppilaasta ei pidä koulussa yrittää puristaa kaikkia tehoja irti, vaan tärkeintä on lapsen hyvinvointi, jolla on suora vaikutus kaikkeen mitä koulussa ja koulun ulkopuolella tapahtuu. Kouluun aamulla väsyneenä saapunutta oppilasta Sinnemäki ei patistakaan suorittamaan, vaan ohjaa hänet hetkeksi patjalle huilaamaan.
– Oppilaan pitää voida tuntea, että opettaja välittää, hän päättää.
Luokanopettaja Jukka Sinnemäki luennoi Kalajoen kaupungin ja Keski-Pohjanmaan Liikunta ry:n Kalajoella järjestämässä Liikkuva koulu -verkostotapaamisessa 2.10.2018.