Kouluterveyskysely paljastaa, että kiusaamista on paljon, ja sitä on kaiken tyyppisissä oppilaitoksissa. Syrjivä kiusaaminen kohdistuu erityisesti erilaisiin vähemmistöihin.
Opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta muistuttaa, että kouluilla on velvollisuus vaikuttaa asenteisiin. Laki määrittelee, että jokaisen oppilaitoksen on arvioitava ja edistettävä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista suunnitelmallisesti.
– Suunnittelun tarkoitus on luoda yhteinen käsitys esimerkiksi siitä, millainen on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen koulu, mitkä ovat sen esteet, miten konkreettisesti puututaan häirintään, miten monimuotoisuus tehdään näkyväksi, ja miten lapset ja nuoret kokevat koulun arjen, hän luettelee.
Oppilaiden ymmärrys omista mahdollisuuksistaan kuten siitä mikä voisi olla tuleva ammatti, muotoutuu jo varhain, kenties jo esiopetuksen tai varhaiskasvatuksen puolella. Myös sukupuoli on läsnä jo lapsuudessa ja kehittyy vähitellen lapsen ja nuoren kasvaessa.
– Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitäisi olla mukana paitsi siinä mitä opetamme, myös siinä miten kohtaamme ihmisiä ja mitä toimintaa kouluissa järjestämme, Elo toteaa.
Opettajalle yksi tärkeä työkalu on tunnistaa, miten omat ennakkokäsitykset vaikuttavat oppilaan ohjaamiseen ja arviointiin. Sukupuolitietoinen opettaja ymmärtää myös sukupuolta muokkaavia kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä sekä osaa tukea oppilaan kasvua ja sukupuoli-identiteetin rakentumista silloinkin, kun oppilas on epävarma sukupuoli-identiteetistään.
Koulutasolla vaikuttaa siltä, että osaamista ja resursseja kunnollisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemiseen puuttuu. Apua on kuitenkin saatavilla.
– Materiaaleja löytyy tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetuilta, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä sekä oikeusministeriön ihmisoikeusyksiköstä, Elo listaa.
– Liikunnan parissa tasa-arvokysymykset tulevat luontevasti esille ja niistä voi saada aikaan hyviä keskusteluja, Satu Elo kannustaa.
Pitkäjänteistä työtä
Helsingin kaupungin liikuntapalveluissa on rakennettu kymmenisen vuotta lapsille ja nuorille yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikkumiseen. Liikunnan suunnittelija Tytti Soini tiivistää tavoitteen Susan Cainin sanoihin: ”Jokainen meistä loistaa, kun valaistus on oikea.”
– Kymmenen vuotta sitten nähtiin, että päävastuu lasten ja nuorten liikuntaharrastuksista on urheiluseuroilla. Liikunta- ja harrastuskulttuuri oli niiden näköistä, ja kaupungin tukemien seurojen palveluista hyötyivät lapset, jotka liikkuvat muutoinkin, hän kertoo.
Kun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan saatiin kirjaus harrastamisen edistämisestä, saatiin myös resursseja tilanteen kartoittamiseen. Nyt kaupungilla on kolmiportainen malli, joka mahdollistaa liikkumisen ja harrastamisen mahdollisimman monelle.
– Ensimmäisellä portaalla on kaikille tarkoitetut matalan kynnyksen liikuntapalvelut, toisella portaalla huomioidaan erityistarpeet ja kolmannella portaalla ovat henkilökohtaisen ohjauksen palvelut yläkoululaisille sekä 18–29-vuotiaille nuorille aikuisille, Soini kuvailee.
Matalan kynnyksen palvelut suunniteltiin purkamaan harrastamisen esteitä.
– Ensinnäkin piti kehittää joko kokonaan ilmaisia tai kustannuksiltaan kohtuullisia palveluja ja saada kaikille alakoululaisille mahdollisuus liikunnan harrastamiseen lähellä kotia tai koulua heti koulupäivän jälkeen.
Toiseksi tarvittiin palveluja lapsille, jotka harjoittelevat perusliikuntataitoja ja kokevat ehkä olevansa liikkujina huonompaa kastia.
– Vastauksista kuulsi selkeästi läpi se, että urheiluseurat eivät ole minua varten, koska en ole taitava, Soini toteaa.
Kolmanneksi tutkittiin urheiluseurojen kanssa osallisuutta. Entä jos tarjolla olisi tiloja, välineitä ja osaavat ohjaajat, mutta lapset saisivat vaikuttaa sisältöihin?
Tarpeeseen räätälöity tuki
Matalan kynnyksen palveluihin kehittyivät EasySport alakoululaisille, FunAction 13–17-vuotiaille ja NYT-liikunta 18–29-vuotiaille. Kuhunkin malliin kuuluu liikuntarjotin, jolta voi valita tunteja 25 euron kausikortilla. FunAction-lajeihin voi käydä tutustumassa myös liikunnanopettajan kanssa koulupäivän aikana järjestettävillä demotunneilla.
Kohdennetyt pienryhmät suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä perusopetuksen kanssa.
– Painonhallintaryhmät perheille illalla, nivelluokat, osana koulupäivää olevat ryhmät sairaalakoulusta palaaville, sosiaalisesti syrjäänvetäytyvät…, Soini luettelee.
– Aloitteentekijä voi olla kuka tahansa koulun henkilökunnasta. Liikuntapalvelut vastaa toiminnan organisoimisesta ja ryhmien vetämisestä.
NYT-liikuntaneuvonnan kehittämiselle keskeistä on ollut verkostoituminen niiden tahojen kanssa, jotka työskentelevät vailla työtä ja opiskelupaikkaa olevien nuorten parissa.
– NYT-liikuntaneuvontaprosessi kestää kolmisen kuukautta. Tavoitteena on saada arkiaktiivisuutta lisääntymään monipuolisesti, Soini avaa.
Tuorein kehitteillä oleva pilotti on KouluPT-toiminta yläkoululaisille. Luottamuksellisen suhteen syntymiseksi oppilaita tavataan kerran viikossa. Nuorten asettamia tavoitteita ovat usein arkiliikunnan lisääminen ja harrastuksen löytäminen. Yllättävää on ollut nuorten sitoutuminen.
– Yli 80 prosenttia osallistuneista sitoutuu toimintaan ja suorittaa jakson loppuun. Nuorten rohkeus on lisääntynyt ja he pystyvät harrastamaan liikuntaa itsenäisesti tai jonkun kaverin kanssa, Tytti Soini iloitsee.