Tampere tukee oppilaiden liikkumista apuvälinehankinnoilla

Liikkumisen apuvälineet edistävät yhdenvertaisuutta koulussa

– Opettajan asenne ja tietämys ratkaisevat, minkä verran liikuntarajoitteinen lapsi pääsee mukaan liikuntatunneille, pohtii fysioterapeutti Jaana Koiso-Virtanen Tampereen Pohjoisen alueen avokuntoutuksesta.

Tampereen opetustoimi on hankkinut oppilaiden käyttöön liikkumisen apuvälineitä, joiden lainaamista Koiso-Virtanen koordinoi. Lainauskokemukset ovat olleet lupaavia ja tiedonvälitystä aiheesta tehostetaan. Lainavälineet ovat Sammon koulun yhdessä toimipisteessä. Niitä ovat varastolta omiin kouluihinsa kuljettaneet vahtimestarit ja opettajat.

Oikeanlainen liikkumisen apuväline mullistaa liikuntarajoitteisen oppilaan liikuntatunnit, välitunnit ja koulun retket. Kun koululainen saa opetustoimen kautta käyttöönsä esimerkiksi luistelukelkan ja matkaansa avustavan henkilön, pääsee hän jäälle muiden luokkalaistensa sekaan. Näin hän voi kokea samanlaista liikunnan ja oppimisen iloa kuin toisetkin. Tällöin puhutaan yhdenvertaisuudesta.

Fysioterapeutti on levittänyt välinetietoutta erityisluokkien opettajille ja välineitä on lainattu muun muassa Vuorekseen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden käyttöön. Haasteeksi Koiso-Virtanen kokee yleisopetuksessa opiskelevien liikuntarajoitteisten oppilaiden löytämisen ja informaation kulkemisen juuri heidän opettajilleen.

Välineitä ulko- ja sisäkäyttöön

Kaupungilla on tarjolla eri-ikäisille oppilaille muun muassa pyörätuolin etupyöriin kiinnitettäviä suksia, luistelu- ja hiihtokelkkoja, kelkkoja pulkkamäkeen, luistelutukia ja pallopeleihin soveltuvia pelituoleja. Lainattavissa on myös yksi maastopyörätuoli.

Lainavalikoimassa on lisäksi kolme maalipalloa ja peliin kuuluvia pelaajien silmät peittäviä silmäsuojia. Näiden avulla kaikki koululuokat pääsevät kokeilemaan näkövammaisille suunniteltua kuuloaistiin perustuvaa joukkuepeliä.

Fysioterapeutti vakuuttaa, että lapset voivat tehdä vaikka mitä, kunhan lähdetään liikkeelle avoimella, tiedonhaluisella asenteella. Liikuntatuntien suunnitteluun kannattaa myös jättää kelivaraa ja suunnata esimerkiksi laduille silloin, kun hiihtokeli on otollisin.

Jaana Koiso-Virtanen korostaa, että liikunnan opetuksen apuvälineet kannattaa kirjata lapsen HOJKSiin eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan. Siihen kootaan oppilaan koulunkäyntiin liittyviä järjestelyt, menetelmät sekä tuen- ja ohjauksen tarpeet.

Tampereen opetustoimen lainavälineiden hankinnasta on vastannut suunnittelija Miina Mäkinen Lupa liikkua, lupa harrastaa -toiminnasta. Tarkoitus on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia ja luoda yhdenvertaisia käytäntöjä päiväkodista perusopetuksen loppuun saakka.

Suunnittelija on hankkinut lainattavat välineet asiantuntijoita, kuten Kehitysvammaisten Tukiliiton Maliketta konsultoiden. Yhden vanhemman vinkistä Mäkinen heräsi siihen, ettei Tampereen liikuntapalveluilla ollut tarjota minkäänlaisia liikkumisen apuvälineitä liikuntarajoitteisille. Nyt tavoitteena on hankkia apuvälineitä lisää ja sijoittaa ne eri kouluille pysyvästi.

– Tarkoitus on hankkia välineitä yhdenvertaisuusperiaatteella kouluille omaksi. Olemme hankkineet myös laskettelukelkan Tampereen Mustavuoreen. Kelkkaa voisivat käyttää rinteessä vierailevat oppilaat liikuntapäivinä ja vapaa-ajallaankin, Mäkinen kertoo.

Teksti: Pia Kirkkomäki. Jutun pitkä version on Julkaistu Malike-toiminnan Liikkeelle-lehdessä 1/2024. Kuvat: Ville Muranen.