Toiminallisesti autonomisessa hermostossa on aktivoivan eli sympaattisen osan lisäksi parasympaattinen puoli, joka rauhoittaa ja palauttaa mieltä ja kehoa. Hyvinvoinnin näkökulmasta kumpaakin tarvitaan, jotta jaksaminen ja oppimiskyky säilyisi arjessa hyvänä. Sympaattisen hermoston toiminta on välttämätöntä, mutta vireyden ollessa liiallista ja jatkuvaa, se voi johtaa vaikeuksiin rauhoittua, palautua ja jopa nukkua.
Älypuhelinten arkipäiväistyminen on johtanut siihen, että koulupäivien välitunnit ja tauot, joiden tulisi tarjota oppilaille levon ja tauon paikkoja, ovatkin täyttyneet sosiaalisessa mediassa viestittelyyn. Siten todelliset lepohetket ja tauot, joiden aikana keho ja mieli todella rauhoittuvat, ovat koulupäivän aikana hyvin vähäisiä.
”Tässä hetkessä eläminen on vaikeaa tänä päivänä, kun on siirrytty paljon virtuaalielämään. Rauhoittuminen, keskittyminen ja kohtaaminen ovat nykynuorille haasteellisempaa kuin mitä se on ollut vaikkapa kymmenen vuotta sitten.”
– Yläkoulun opettaja
Tietoisuustaidoista hyvinvointia
Tässä hetkessä elämisellä tai läsnäolon taidoilla on havaittu olevan vahva yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Läsnäolon taidoilla tarkoitetaan kykyä olla ja elää tässä hetkessä sekä taitoa havainnoida omia ajatuksia, tunteita tai kehon tuntemuksia. Arkipuheen kautta kuvattuna, läsnä oleminen on eräänlaista kykyä olla tässä ja nyt, keskittyä siihen hetkeen, sellaisena kuin se on. Niistä käytetään myös nimitystä tietoisuustaidot (engl. mindfulness), joka viittaa tietoiseen olemisen ja tekemisen tapaan.
Tietoisuustaitojen on havaittu olevan yhteydessä myös parempaan keskittymiskykyyn, positiiviseen mielialaan ja elämänlaatuun sekä vähentävän murehtimista ja stressiä. Nuorten osalta mindfulness-harjoittelun on havaittu vähentävän mm. ahdistuneisuutta ja kuormittuneisuutta sekä lisäävän itsetuntoa ja unen laatua. Fysiologisesta näkökulmasta tietoisuustaitoharjoitukset aktivoivat hermoston rauhoittavaa, parasympaattista puolta ja siten lisäävät elimistön palautumista arjen ponnisteluista vaativista tehtävistä.
Miten lisätä oppilaiden jaksamista koulupäivän aikana ja taitoa olla paremmin läsnä?
Opettajan ei tarvitse osata erillisiä mindfulness-taitoja tai omata siihen erityistä koulutusta, jotta voisi auttaa oppilaita rauhoittamaan mieltä ja laskemaan sympaattisen hermoston vireyttä. Hetkeen rauhoittumista tai pysähtymistä voidaan tehdä monilla eri keinoin, ja yksi yksinkertainen tapa on pyytää oppilaita hetkeksi sulkemaan silmät ja olemaan hetki vain paikallaan, tekemättä yhtään mitään.
Jo se, että huomio saadaan kohdennettua yhteen asiaan kerrallaan riittää. Moni oppilas jakaa suurimman osan huomiostaan koko ajan esimerkiksi kännykän kanssa, mikä voi johtaa kevyeen ja jopa pinnalliseen vuorovaikutuksen tapaan, huonoon psyykkiseen hyvinvointiin ja heikkoon oppimiskykyyn.
Pysähtymistä voi harjoitella suuntaamalla huomiota hetkeksi omaan hengitykseen, kehoon tai ajatuksiin. Rauhoittumista oman itsen ja sen hetkisen tilanteen äärelle voisi verrata esimerkiksi pilvien katselemiseen taivaalla. Se riittää, kun vain havainnoi ilman, että reagoi automaattisesti mihinkään tuntemukseen tai ajatukseen. Voidaan ajatella, että taivaalla on monenlaisia pilviä, kuten on mielessäkin erilaisia tunteita ja ajatuksia.
Ajatukset ja tunteet on mahdollista oppia hyväksymään osana kyseistä hetkeä ilman, että ne ottavat valtaansa. Tosinaan on tärkeää osata sivuuttaa ärsykkeet, tulevat ne sitten ulkoa tai sisältäpäin. Tämä taito auttaa oppilaita valitsemaan virikkeiden joukosta olennaisimmat, mikä on myös oppimisen ja tehtävistä suoriutumisen kannalta hyödyllistä.
Hermoston toiminta, rauhoittuminen ja pysähtyminen eivät siis ole lopulta mitään vaikeaa rakettitiedettä, vaikka vahva tieteellinen perustelu niiden yhteyksistä toisiinsa löytyykin. Voidaan jopa simppelistä ajatella, että vähemmän on enemmän, kun oppii keskittymään hetkeen, jossa kulloinkin on. Siten lyhyet rauhoittumisen hetket tuntien alkuun, lomaan tai niiden loppuun palvelevat oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Samalla ne vaalivat myös opettajan omaa jaksamista ja vahvistavat uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaiden itsestä huolehtimisen taitoja.
Jutun kirjoittaja Anu Kangasniemi on psykologian tohtori, erikoisalanaan terveys- ja liikuntapsykologia ja liikuntatieteen maisteri. Anu on ollut kehittämässä uutta vertaismallia kouluihin nuorten hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseksi tukioppilastoiminnan avulla yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa. Lue lisää Active Youth -hankkeesta ja katso uusi julkaisu Hyvinvointitaidot.