Oulussa painopisteenä yläkoulujen toiminnallinen opetus
Noin puolet kaikista Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin täyttäneistä kouluista arvioi, että toiminnallisia menetelmiä hyödynnetään eri aineiden oppitunneilla. Erot ala- ja yläkoulujen välillä ovat kuitenkin suuret: alakouluista toiminnallisia menetelmiä hyödyntää 58 % ja yläkouluista 23 %.
Oulussa lähdettiin keväällä 2017 yhteistyössä kaupungin ja yliopiston kanssa hakemaan ratkaisuja ala- ja yläkoulujen välisiin eroihin Liikkuva koulu -toiminnassa. Liikkuva koulu -toiminta päätettiin kohdentaa yläkouluihin. Taustalla olivat Liikkuva koulu -ohjelman väliraportin tiedot sekä Oulussa 2016 toteutettu kysely opettajille.
Oulun kaupungin 23 yläkoulun rehtorille järjestettiin yhteinen Liikkuva koulu -tapaaminen perusopetus- ja nuorisojohtajan kutsumana. Tapaamisessa sovittiin yhteisesti Liikkuva koulu -toiminnan painopistealueista yläkouluille.
Liikkuminen auttaa oppimaan
Rehtoreiden tapaamisen jälkeen jokaisessa Oulun yläkoulussa järjestettiin kahden tunnin koulutus yhteissuunnitteluajalla. Koulutukseen osallistui koulun koko henkilöstö.
– Koulutus alkoi teoriaosuudella, jossa kerrottiin muun muassa Liikkuvan koulun toimintaperiaatteista ja liikunnan ja oppimisen yhteyksistä. Sisällöt oli suunniteltu opettajien toiveiden mukaan: he toivoivat nimenomaan niitä tieteellisiä perusteita tälle asialle, yliopisto-opettaja Niina Loukkola Oulun yliopistosta kertoo.
Koulutuksessa opettajille esiteltiin myös toiminnallisen opetuksen menetelmiä, jotka eivät vaadi paljon etukäteisvalmistelua. Opettajat miettivät oppiaineryhmissä, miten voisivat tuoda toiminnallisuutta omaan oppiaineeseen.
Juurtuminen vaatii aikaa
Keväällä 2018 Oulun yläkoulujen opettajat kokoontuivat ensimmäisen kerran oppiainekohtaisiin tapaamisiin, joissa kussakin oli mukana edustaja jokaisesta koulusta. Tapaamisissa keskusteltiin muun muassa siitä, mihin oppimisprosessin vaiheisiin toiminnallinen opetus sopii parhaiten, ja esiteltiin toimivia malleja liikunnan integroinnista opetukseen.
Syksyllä 2018 toista kertaa järjestettyihin oppiainekohtaisiin tapaamisiin varattiin kokonainen päivä, ja sisällöissä pureuduttiin enemmän oppiainesisältöjen opettamiseen toiminnallisesti.
Toiminnallisen opetuksen hitaampaan juurtumiseen yläkouluihin on Takalon ja Loukkolan mukaan varsin ymmärrettäviä syitä, kuten suunnitteluajan puute.
– Kun opetettava asia vaikeutuu, se on myös vaikeampaa suunnitella toiminnalliseksi opetukseksi. Sekin on yksi todellinen haaste, yliopistonlehtori Susanna Takalo Oulun yliopistosta kertoo.
Myös aineenopettajien koulutus on erilainen kuin luokanopettajien. Koulutus on substanssipainotteista, ja osalle toiminnallinen opetus on tullut vastaan vasta työssä. Tästä syystä koulutuksissa on edetty hiljalleen perusteluiden kautta toimintaan.
– Toimintaa on pyritty kehittämään pikkuhiljaa: ensin perusteet, sitten ideoiden jakoa ja kokeilua. Tavoitteena oli, että päästäisiin lopulta oppiainesisältöjen opettamiseen, ja koulutuksissa mukana olleiden opettajien kanssa tähän tavoitteeseen on päästykin, Loukkola iloitsee.
Opettajien toiveena yhteinen aika
Koulutusten tarkoituksena on ollut tarjota opettajille työkaluja ja aikaa toiminnallisen opetuksen suunnitteluun ja uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen. Palaute koulutuksista on ollut positiivista.
– Kaikkein tärkein on tietysti se opettajan asenne. Että opettaja lähtee toteuttamaan ja saa aikaa suunnitteluun. Koulutuksessa joku opettaja sanoi, että kun huomaa että oppilaat tykkäävät ja ovat virkeämpiä, se maksaa takaisin ajankäytön, Loukkola kertoo.
Toiminnallinen opetus ja erityisesti ulko-opetus istuu toisiin oppiaineisiin luontevammin kuin toisiin. Kielissä toiminnallistetaan enemmän luokassa, ja esimerkiksi biologiassa mennään enemmän ulos. Monialaiset oppimiskokonaisuudet mahdollistavat lähtemisen kauemmaskin koulusta.
Oppiainekohtaisia tapaamisia opettajat haluavat lisää jatkossakin.
– Arjessa tilaisuuksia opettajien välisille oman koulun rajat ylittäville keskusteluille, varsinkaan oppiaineiden sisällä, ei juurikaan ole, Takalo huomauttaa.