Vehkataipaleen koulun metsäkoulutoiminta

Luokanopettaja Marjo-Riitta Toivari oli ajatellut jo pidemmän aikaa, että haluaisi jotain uutta työhönsä. Koko koulun perinteisessä kevätpäivässä Päihänniemessä syntyi ajatus viikoittaisesta metsäkoulusta.

– Työkaveri innostui heti ajatuksesta, ja lähdimme yhdessä suunnittelemaan metsäkoulua ja miettimään sille runkoa, Toivari kertoo.

Kun kouluvuosi alkoi elokuussa 2017 olivat suunnitelmat siinä vaiheessa, että koko koulu alkoi viettää perjantaikoulupäivät ulkona. Perjantait ovat olleet läpi vuoden säästä riippumatta ulkopäiviä muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta.

Luokkarajat ylittävää toimintaa

Tavoitteena Vehkataipaleen metsäkoulussa on käyttää koulun lähiympäristön monimuotoista luontoa hyväksi toiminnallisessa oppimisessa. Luonnon keskellä on vuoden aikana opiskeltu muun muassa matematiikkaa, luonnontieteitä ja äidinkieltä. Usein aine- ja luokkarajat ylittäen.

Oppilaat ovat valinneet itselleen nimikkopuut, joiden elämää on seurattu koko kouluvuoden ajan. Luonnon materiaalit ovat lukuvuoden aikana taipuneet niin matematiikan pähkäilyyn, tutkimukseen, taiteeseen kuin tarinoiden aiheiksi. Metsässä on tutkittu muun muassa lumen syvyyttä ja lämpötilaa, eläinten jälkiä ja jätöksiä sekä saippuakuplien jäätymistä.

Opettajat suunnittelevat päivien sisällön yhteissuunnitteluajalla. Keskiviikkoaamuisin on kiinteä aika, jolloin mietitään yhdessä päivän sisältö. Työstämistä jatkaa se, jolla on sillä hetkellä aikaa. Välillä suunnitteluun on mahdollista käyttää myös avustajan työaikaa.

– Toteutamme metsäkoulupäivät usein toimintapisteinä. Toteutus vaatii aikuisten sitoutumista ja halua. Toimintaa kannattaa suunnitella niin, että välillä on päiviä, jotka vaativat vähemmän valmistelua, Toivari kertoo.

Metsäkoulupäivässä muodostetaan usein sekaryhmiä eri luokka-asteilla olevista oppilaista.

– Olemme kokeneet sekaryhmät toimiviksi. Vanhemmilta oppilailta tämä kuitenkin vaatii enemmän vastuun ottamista, mikä voi olla myös kuormittavaa, joten aina toiminta ei voi olla luokkarajat ylittävää, Toivari muistuttaa.

Isompien oppilaiden ohjauksellinen apu on pienemmille oppilaille tärkeää. Yhdessä oleminen on lisännyt koulun yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Kotoa kannustusta

Sekä lapsilta että vanhemmilta on tullut metsäkoulusta lähes pelkästään positiivista palautetta. Vapaamuotoisempi tekeminen on koettu mielekkääksi, eikä valituksia ole juurikaan kuulunut huonommallakaan säällä.

– Pääsääntöisesti kaikilla on säänmukaiset varusteet, mihin varmaan vaikuttaa sekin, että olemme maalaiskoulu. Partio on Vehkataipaleella suosittu harrastus, joten lapsilta löytyy kumisaappaat ja vettä pitävät vaatteet ja he ovat tottuneet olemaan luonnossa, Toivari iloitsee.

Välillä on toki niitäkin päiviä, kun ulos lähteminen ei kaikkia oppilaita huvittaisi. Joidenkin oppilaiden mielestä metsäkoulupäivät ovat jopa niin mukavia, että kouluviikko tuntuu nelipäiväiseltä.

Metsäkoulu vaatii huolellista suunnittelua

Vehkataipaleen koulussa aluksi mietitytti ruokailun järjestäminen, mutta sekin on toiminut hyvin. Lapsilla on metsäkoulupäivinä mukana omat astiat ja joku aikuisista hakee päivällä koululta ruuan mukaan pakeissa. Ruokia varten on hankittu retkipöytä mutta syöminen tapahtuu luonnossa.

– Sateisina kylminä päivinä, jolloin mietitään, onko lautasella enemmän vettä kuin ruokaa, on käyty syömässä koululla. Samalla vaatteet ehtivät kuivahtaa. Toisinaan myös muulloin on syöty sisällä, Toivari kertoo.

Vehkataipaleen koulussa on vain 65 oppilasta, mutta Toivari ei näe estettä metsäkoulun toteuttamiselle suuremmassakaan koulussa. Pientä muokkaamista idea vaatii suuremmalla oppilasmäärällä, mutta esimerkiksi kummi- tai rinnakkaisluokkien metsäkoulu olisi toteutettavissa aivan yhtä helposti kuin Vehkataipaleellakin.