Uusia näkökulmia lasten ja nuorten liikkumisen mittaamiseen

Monet suomalaislapset ja -nuoret eivät liiku hyvinvointinsa kannalta tarpeeksi. Liikkumisen mittaustuloksia tarkastellaan usein keskiarvoina. Ikäluokan keskiarvo ei kerro koko totuutta: esimerkiksi kaikista vähiten liikkuvat jäävät helposti huomaamatta. Tietoa suomalaisten lasten ja nuorten fyysisestä aktiivisuudesta kerätään monilla eri menetelmillä. Liikkuvan koulun uudessa raportissa tehdään katsaus keskiarvojen taakse: miten fyysistä aktiivisuutta tulisi mitata ja miten tuloksia tulkita?
Fyysistä aktiivisuutta mitataan yleisimmin kyselyiden ja liikemittarien avulla. Menetelmä on valittava sen perusteella, mihin kysymykseen haetaan tietoa tai ratkaisua. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen onkin aina arviointia, eikä ihan kaikkia aktiivisuuden ulottuvuuksia saada tarkasteltua millään yksittäisellä menetelmällä. Esimerkiksi liikemittausten päivittäiset keskiarvot eivät kerro liikkumisen kontekstista. Liikemittausten tuloksissa onkin hyödyllistä erotella esimerkiksi koulu- ja vapaa-aika. Näin voidaan edistää liikkumista siellä, missä sitä on vähiten.

Koulupäivät ovat pojille selvästi aktiivisempia kuin tytöille. Sukupuolten välinen ero koulupäivän aikaisen liikkumisen määrässä säilyy lukioikään asti, vaikka sukupuolierot vapaa-ajan liikkumisessa tasoittuvat iän myötä. Jostain syystä siis sama lukujärjestys tuottaa tytöille ja pojille erilaisen määrän liikettä.

Mahdollisia syitä tähän on monia. Tutkimusten mukaan pojat saattavat saada enemmän arvostusta muista asioista kuin koulumenestyksestä ja hallita tilaa koulussa. Tyttöjen liikunnan onkin havaittu lisääntyvän, kun heille järjestään omia liikunta-aktiviteetteja. Tytöt ovat toisaalta enemmistössä esimerkiksi välkkärikoulutuksissa eli aktiivisessa roolissa koulupäivän aikaisen liikkumisen lisäämisessä.

On tärkeää muistaa, että eri menetelmillä mitatut ja analysoidut aktiivisuusmäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kerätyt aineistot eivät yleensä myöskään edusta täydellisesti koko väestöä, sillä tutkimuksissa monet ryhmät, kuten vähemmän koulutetut ja maahanmuuttajaperheet, ovat usein aliedustettuina. Lisäksi eri mittausmenetelmät ali- ja yliarvioivat eri ihmisryhmien fyysistä aktiivisuutta eri tavoin.

Näkökulmia lasten ja nuorten liikkumisen mittaamiseen ja tulosten tulkintaan -raportin tavoitteena on antaa kokonaiskuva kaikille, jotka tulkitsevat liikkumisen mittaustuloksia ja hyödyntävät niitä liikkumisen edistämisessä. Raportti tarjoaa näkökulmia myös siihen, millä eri tavoilla liikkumissuosituksen toteutumista voi mitata ja mitä tuloksia tulkittaessa tulisi ottaa huomioon.

Lue raportti täältä

Lisätietoa:

tutkija Jouni Kallio
jouni.kallio (a) likes.fi
+358407440947

Lue lisää ajankohtaisia aiheita