Toiminnallisessa opetuksessa liike suuntaa työntekoa

Aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä koostuu monesta tekijästä. Toiminnallinen opetus yläkoulussa vaatii heittäytymistä sekä opettajilta että oppilailta. Parhaimmillaan lisääntynyt liike näkyy mielekkäämpinä oppitunteina ja parempana oppimisena.

Liikkuminen auttaa oppimaan

Kuopiolaisen Minna Canthin koulun rehtori Marianne Liimatainen pitää toiminnallista opetusta hyödyllisenä monesta syystä. Taustalla on isossa kuvassa huoli sekä nuorten että aikuisten vähäisestä liikkumisesta, mutta toiminnallisuus on tärkeää myös oppimisen näkökulmasta.

– Liikkeen kautta asia voi jäädä eri tavalla mieleen tai se voi tulla koetilanteessakin mieleen, kun osaa yhdistää asian liikkeeseen. Tapoja oppia on ihan älyttömän monia. Näin tarjotaan myös mahdollisuuksia erilaisille oppijoille, Liimatainen toivoo.

Liikunnan ja oppimisen yhteyksistä on vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti muun muassa toiminnanohjaukseen ja oppimistuloksiin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti lapset, joille oppiminen on haastavaa, hyötyvät liikkumisesta.

Pallo enemmän oppilailla

Helsinkiläisen Latokartanon koulun liikunnan- ja terveystiedon opettaja Satu Nurkan luokassa on luovuttu kokonaan tuoleista. Seisomapöydät syntyivät omin käsin: Nurkka porasi Ikeasta hankitut säädettävät jalat itse kiinni vanhoihin pöytiin.

– On sellaisia oppilaita, joille 45 minuuttia pystyssä on hankala: sitten on se vaihtoehto, että voi vaikka makailla lattialla. Valtaosa tykkää ja on tyytyväisiä siihen, että ei ole kahlittu tuoliin koko ajan. Esimerkiksi koetilanteissa saa valita haluaako tehdä kokeen seisten vai istuen ja alle puolet haluaa tehdä istuen, Nurkka kertoo.

Nurkan luokassa on jumppapalloja, tasapainolautoja ja patjoja sekä leuanvetotanko ovenkarmissa. Tilan jakaa keskeltä lattiaan teipattu jana, jossa on numerot nollasta kuuteen. Terveystiedon tunnilla on aiheena riippuvuudet. Nurkka esittää oppilaille kysymyksiä, joihin vastataan asettumalla janalla sopivaan kohtaan: toisessa päässä ollaan täysin samaa mieltä, toisessa täysin eri mieltä.

Toiminnallisuus vaikuttaa Nurkan mukaan siihen, minkä verran ehtii itse olla oppitunneilla äänessä.

– Näiden työtapojen kautta sitä palloa täytyy heittää enemmän oppilaalle. Jos ne lähetetään tuonne jonnekin tekemään tehtävää, täytyy luottaa, että ne ei tee jotain ihan muuta. Silloinhan voisi ajatella, että se aika menee hukkaan, mutta en tiedä takaako sekään mitään, että ne nuokkuu täällä pöydän ääressä, Nurkka pohtii.

Oppimista tekemisen kautta

Liikkuva koulu -tutkimuksessa oppilaat ovat kertoneet, että tylsältäkin tuntuva oppiaine voi muuttua kiinnostavaksi, jos normaaleja oppitunnin rutiineja rikotaan esimerkiksi istumista tauottamalla tai järjestämällä oppitunti jossain muualla kuin luokkahuoneessa. Nurkka uskoo, että liikkuminen auttaa myös keskittymään.

– Jostain sitä liikettä tulee joka tapauksessa: onko se sitten korvaavaa liikettä vai jotain, joka suuntaa työntekoa.

Nurkka on päättänyt muuttaa luokkatilaa ja lisätä liikettä opetukseensa muun muassa siksi, että häntä hirvittää koululaisten istumisen määrä. Kinesteettisenä oppijana myös Nurkan omat kokemukset tukevat oppimista liikkeen kautta. Oppituntien aikaisen liikkumisen vaikutuksia on tutkittu vielä melko vähän, mutta tulokset ovat kannustavia.

Hollantilaistutkimuksessa lapset osallistuivat kolme kertaa viikossa liikunnallisille matematiikan ja äidinkielen oppitunneille. Liikunta oppitunneilla oli sekä oppimistavoitteeseen sidottua että taukoliikuntaa. Kahden vuoden jälkeen liikunnallisille oppitunneille osallistuneet saivat paremmat testitulokset oikeinkirjoituksessa ja matemaattisten taitojen testeissä verrattuna tavanomaisille oppitunneille osallistuneisiin. Tutkijat arvioivat, että liikunnalliseen opetukseen osallistuneet oppilaat olivat verrokkeja neljä kuukautta edellä oppimistuloksissa.

Opettajat kaipaavat konkreettisia vinkkejä

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen näkyy tutkimuksissa vaiheena, jossa oppilaiden fyysinen aktiivisuus vähenee roimasti. Koulupäivän aikaisen liikkumisen ei tarvitse olla hikiliikuntaa, jotta se edistää oppimista. Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 minuuttia oppiaineisiin kytkettyä ripeää liikuntaan kymmenen minuutin pätkissä viikoittain paransi testituloksia.

Marianne Liimataisen mukaan murrosiässä on luontaistakin miettiä, mitä muut ajattelevat ja näyttääkö ”pöljältä”. Toiveena on, ettei se tarkoitta liikkeen loppumista yläkouluun siirryttäessä.

– Murrosiässä kuuluu angstata ihan periaatteen vuoksikin. Haluan olla sellaisen yläkoulun rehtori, että siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ei käy sellaista humpsahdusta, että ei olekaan mitään vaihtoehtoa istumiselle.

Liikkuva koulu -seurannan valossa yläkouluissa toiminnallinen opetus ja ulkotilojen hyödyntäminen opetuksessa on vielä melko vähäistä. Liimataisen mukaan aineenopettajat ovat hyvällä tavalla kunnianhimoisia ja he haluavat jakaa tärkeätä tietoa omasta oppiaineesta. Minna Canthin kouluun tulee oppilaita 11 eri alakoulusta: 7.-luokkalaisten kanssa jo ryhmäytymisessä on paljon tehtävää.

Toiminnalliseen opetukseen kaivattaisiinkin konkreettista opetussuunnitelman mukaisia ideoita eri oppiaineista. Näin kynnys kokeilla olisi matalampi eikä liikkeen lisääminen olisi pois muusta. Osa opettajista suunnittelee toiminnallisia sisältöjä yhdessä oppilaiden kanssa, mihin Liimatainen toivoo vieläkin lisää rohkeutta.

Muutos vaatii armollisuutta

Minna Canthin koulu on ollut Liikkuva koulu vasta syksystä 2016. Rehtorina Liimatainen on ylpeä opettajistaan, jotka ovat lähteneet rohkeasti mukaan muutokseen. Seuraavana lukuvuonna 7.-luokkalaiset aloittavat koulun uuden opetussuunnitelman mukaisesti, joten koulussa eletään muutenkin muutosten aikaa.

Vaikka Liimatainen on omien sanojensa mukaan hurahtanut Liikkuvaan kouluun, hän ajattelee, että muutoksen runnominen väkivalloin alkaa syödä itse itseään.

– Kunhan jokainen oppilas ja jokainen luokka saisi jollain tunnilla kokemuksia toiminnallisesta opetuksesta. Se on minulle jo voitto. Uskon, että jo tällä hetkellä meillä on jokainen oppilas saanut niitä kokemuksia.

Liimataisen mukaan pienetkin askeleet ovat isoja kokonaiskuvassa, joten armollisuutta tarvitaan niin opettajia kuin oppilaitakin kohtaan.

– Se voi olla opettajalle iso juttu, että luokkaan tuodaan ne jumppapallot ja tasapainolaudat. Vaikka se toiminta olisi sormijumppaa, sekin pitää hyväksyä ja sekin on jo osa sitä meidän Liikkuvaa koulua – ja hyvä osa.

Jokainen omassa tahdissaan

Liimatainen on mahdollisuuksien mukaan mukana oppitunneilla sekä sijaisena, avustajana että muuten vaan seuraamassa koulun arkea. Hänen mukaansa oppilaiden olisi tärkeää oppia heittäytymistä. Tätä Liimatainen pyrkii edistämään myös omalla esimerkillään.

– Toivon, että oppilaat saisivat koulusta sellaisen mallin, että uskaltaa tehdä ja antaa mennä vaan. Kun välillä tekee jotain muuta, jaksaa taas paremmin sitä perusarkea, jota suurin osa koulun elämästä on.

Liimatainen muistuttaa, että toiminnallinen opetus on uutta myös monille yläkoulun oppilaille. Liikunnallinen heittäytyminen voi viedä kauas omasta mukavuusalueesta.

– Meidän 620 oppilaan joukkoon mahtuu joka päivä paljon erilaisia öitä, erilaisia aamuja ja tilanteita, joista oppilaat tulevat kouluun. Jollekin voi olla tosi iso ponnistus jo se, että on päässyt aamulla lähtemään kouluun. Sellaisesta vinkkelistä, juuri sille nuorelle pienikin tekeminen ja osallistuminen riittää.

– Kun me suodaan aikuisille se, että jokainen lähtee mukaan omassa tahdissaan niin suodaan se myös oppilaille.

 

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran LIITO-lehdessä 2/2017.

Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.