Osa 1: Miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi sen määrää kannattaa arvioida, myös kouluissa?

Oman liikkumisen määrän mittaaminen ja tulosten pohtiminen voi olla oppilaalle hauskaa vaihtelua arkeen. Samalla se toteuttaa Opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ajattelun kehittämisestä ja itsestään huolehtimaan oppimisesta sekä kestävän tulevaisuuden rakentamisesta. Oman liikkumisen monitorointi voi myös opettaa teknologian käsittelytaitoja ja kriittistä ajattelua eri menetelmiä kohtaan. Aktiivisuuden määrän arvioiminen ja sen pohtiminen soveltuu paremmin vanhemmille oppilaille (4–9 lk.) tai toisen asteen opiskelijoilla. 

Oppilaan fyysisen aktiivisuuden merkitys

Elimistön ja kehon kehittyminen vahvaksi, terveeksi ja sopeutuvaiseksi edellyttää riittävää fyysistä aktiivisuutta, eli liikkumista läpi elämän. Monipuolinen ja säännöllinen liikkuminen kasvuiässä vaikuttaa positiivisesti mm. hermoston, luiden, lihasten, nivelten, sydämen sekä keuhkojen kehittymiseen. Lapselle mielekäs tapa liikkua tukee myös motorista, kognitiivista, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Nuoruusiän liikunta on myös myönteisesti yhteydessä aikuisiän liikkumiseen sekä terveyteen ja hyvinvointiin.

Aktiivinen elämäntyyli, johon mahtuu pelejä, siirtymistä paikasta toiseen lihasvoimin, kotitöitä, koululiikuntaa ja muuta ohjattua sekä ohjaamatonta liikkumista, antaa eväät kehon monipuoliseen hyödyntämiseen myös aikuisena. Lapset eivät liikkuessaan mieti tulevaa terveyttään vaan motivaatio syntyy ilon, onnistumisten, kehittymisen ja yhdessä olemisen kautta. Sisäisen motivaation synnyttäminen ja omaehtoiseen liikkumiseen kannustaminen ovatkin tärkeitä elementtejä aktiivisen elämäntavan jatkuvuuden kannalta.

Miksi mitata liikkumista?

Kaiken keskiössä on tietysti oppilas, joka voi mittauksen avulla oppia omasta terveyskäyttäytymisestään. Tärkeintä ei ole numeroiden metsästäminen vaan oman liikkeen määrän ja arkiaktiivisuuden hahmottaminen erilaisina päivinä. Mittaus voidaan sisällyttää esimerkiksi liikunnan tai terveystiedon oppisisältöön.

Oppilaan suostumuksella myös huoltajat tai vaikka terveydenhoitaja voivat hyödyntää ymmärrystään lapsen liikkumisen määrästä. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista puuttua lapsen poikkeuksellisen vähäiseen – tai ehkä myös poikkeuksellisen runsaaseen – liikkumisen määrään. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikkeen lisäämisen tulisi olla ensisijaisesti omaehtoista, lapsen tai nuoren kiinnostuksen kohteiden kautta heräteltyä. Liika painostaminen voi vaikuttaa myös aikuisiän liikkumiseen negatiivisesti.

Mittauksia on mahdollista tehdä myös yhteistyössä tutkimuslaitoksen kanssa, jolloin voidaan tuottaa monelle taholle heitä kiinnostavaa tietoa. Oppilas saa tietoa itsestään ja koulu vaikkapa luokkatasoista tietoa suhteessa muihin luokkiin tai kouluihin. Toisaalta, valtakunnallisten erojen hahmottaminen voi auttaa resurssien suuntaamisessa niin valtiota kuin kuntapäättäjiä sekä liikunta- ja terveyspalveluiden tuottajiakin. Erityisesti hyöty voi tulla esiin silloin kun huomataan jokin alueellinen poikkeavuus tai että tehdyt toimenpiteet tuottavat tai eivät tuota tulosta. Tällaista menettelytapaa on hyödynnetty esimerkiksi Liikkuva koulu -tutkimuksessa  ja LIITU-tutkimuksessa

Suomalaisten oppilaiden fyysinen aktiivisuus

Vuonna 2016 tehdyn kattavan LIITU-tutkimuksen mukaan kiihtyvyysmittarilla mitattuna kolmasosa 9–15-vuotiaista suomalaislapsista ja -nuorista liikkui WHO:n (2010) suositusten mukaisesti reipasta kävelyä vastaavalla tai rasittavammalla tavalla jokaisena mittauspäivänä (Kuva 1.). Liikkeen määrä vähenee koko peruskoulun ajan luokka luokalta.

Kuva 1. Liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia reipasta/rasittavaa liikkumista jokaisena mittauspäivänä) saavuttavien lasten ja nuorten osuudet (n = 2931) prosentteina. Lähde: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. 

Lue lisää fyysisen aktiivisuuden seurannasta:

Liikkuvatko meidän oppilaamme tarpeeksi - miten mitata?

Aktiivisuuden mittaus-, arviointi- ja seurantavälineitä kouluille

Lähteet: 

Aittasalo M, Tammelin T, Fogelholm M. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – menetelmät puntarissa. Liikunta & Tiede 1/2010, 11–21.
Kokko S & Mehtälä A (toim.) 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/Valtion liikuntaneuvosto.
Lasten ja nuorten liikunta Suomessa
Potilaan lääkärilehti: Liikkuuko lapsesi tarpeeksi?
Tammelin T, Aira A, Kulmala J, Kallio J, Kantomaa M, Valtonen M. Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus – tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikuntaa. Suomen Lääkärilehti 2014 vsk 69; 25-32
Tammelin T, Iljukov S, Parkkari J. Kasvuikäisten liikunta. Duodecim 2015; 131:1707-12.
Terve koululainen -verkkosivut
World Health Organization (WHO) (2010) Global recommendations on physical activity for health. Geneva: World Health Organization.

Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.