Hansakallion koulun luokanopettajien Anniina Kyllösen ja Mari Ahmajärven luokissa asioita tehdään uusilla tavoilla. Liikkeestä luokassa ja sen ulkopuolella on tullut luonteva osa koulupäivää. Hansakallion koulussa aloitettiin Liikkuva koulu -toiminta syksyllä 2012. Vasta Lapin yliopistosta valmistunut Anniina Kyllönen pääsi ensimmäisessä työpaikassaan osaksi kahden hengen Liikkuva koulu -tiimiä. Tiimin toinen puolikas, Mari Ahmajärvi, oli saman yliopiston kasvatti ja aloittanut työt koulussa vuotta aiemmin. Ensimmäinen askel kohti aktiivisempaa koulupäivää oli välituntitoiminta. Tähän mennessä välkkäritoiminnassa on ollut mukana jo noin 400 oppilasta. Neljässä vuodessa on pikkuhiljaa siirrytty myös luokkahuoneeseen ja oppituntien toiminnallistamiseen. "Osassa luokista toiminnallisuus ja aktiivisuus on jo normaalia hengitystä, ja toisissa taas hakee vielä paikkaansa. Ja niinhän sen täytyy ollakin: opettaja tekee muutoksia omassa tahdissaan", Ahmajärvi muistuttaa. Keskustellen liikkeelle Luokkatiloissakin lähdettiin liikkeelle pienistä muutoksista. Tuotiin ensin luokkiin muutama jumppapallo ja -matto. Seuraavaksi kokeiltiin muutamassa luokassa suuremman pallomäärän kanssa. Olennaista muutoksessa on ollut keskusteleminen oppilaiden kanssa. "Mietimme, miksi me ylipäätään ollaan koulussa, miksi meillä on nämä tavarat tällä tavalla. Lähdettiin pohtimaan, miksi se koulurakennus näyttää tietyltä ja miksi on totuttu tiettyihin toimintatapoihin. Ja sitten alettiin miettimään, että voisiko se koulu näyttää joltain muulta", Kyllönen kertoo. "Päädyimme yhdessä oppilaiden kanssa ajatukseen, että jos me ollaan koulussa oppimista varten, niin se pulpetti ei takaa sitä oppimista. Eikä se, että me istutaan hiljaa." Lopulta Kyllönen ja Ahmajärvi päättivät luopua omissa luokissaan pulpeteista kokonaan. Jokainen oppilas sai laatikon tavaroilleen, mutta omat paikat luokassa jäivät historiaan. Liike luokassa vaatii totuttelua Oppilaat ovat päässeet muun muassa piirtämään luokan pohjapiirrosta ja saavat osin aikatauluttaa itse opiskeluaan. Muutos on vaatinut totuttelua sekä opettajilta että oppilailta. Jalan polkemiselta ja kiukultakaan ei ole vältytty, mutta kaikista tilanteista on selvitty oppilaiden kanssa keskustellen. "Varmaan se vaikuttaa kuka opettaja siellä tilassa on, että kuinka paljon sietää tietynlaista liikettä luokassaan. Mutta jos me ajatellaan lapsia lähtökohtaisesti, keskenään ollessaan ne on koko ajan liikkeessä", Kyllönen muistuttaa. Toisaalta vaaditaan myös sääntöjä ja rajoja: puhuessa ei voi pomppia pallolla, koska se häiritsee kuuntelemista. Osa oppilaista tarvitsee oman tilan ja selkeän paikan. Heitä varten luokassa on yksittäisiä paikkoja ja kuulosuojaimia. Luokassa saa jutella kaverin kanssa tehtäviä tehdessä ja käytävä toimii hiljaisen työn tilana. Iso osa oppilaista on oppinut hakeutumaan paikalle, joka on oman oppimisen kannalta hyvä. Osalla oppilaista paikka on mietitty yhdessä opettajan kanssa. "Oppilaan kanssa on keskusteltu, että hänellä ei ole vielä kykyä valita oman oppimisen kannalta järkevää paikkaa. Ollaan yhdessä mietitty missä on se paikka, jossa hän pystyy rauhassa keskittymään", Kyllönen kertoo. "Kyllä miekin käytän välillä omaa veto-oikeutta. Esimerkiksi jos keskustellaan muusta kuin asiasta, vaihdetaan paikkoja", Ahmajärvi jatkaa. Luottamus, valta ja vastuu Kyllönen muistuttaa, että toimintatapojen muuttaminen on koko luokan yhteinen ja pitkä prosessi. Osalle oppilaista vastuun ottaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. "Sitten on vielä se kolmas osapuoli eli vanhemmat. Ei riitä pelkästään minä yksin muutoksen tekijänä vaan siinä pitää ottaa huomioon monta asiaa." Opettajien kokemuksen mukaan keskustelun salliminen ja urakkatyyppinen työskentely on vapauttanut aikaa tukeen ja ohjaamiseen. "Annan sen oppilaiden oman ajatushautomon pyöriä toisessa pöydässä, ja keskityn niihin, jotka eivät pysty samalla tavalla kaverin kanssa pähkäilemään asiaa", Ahmajärvi kertoo. Kaikkien muutosten taustalla on oppiminen – on sitten kyseessä liikkeen lisääminen tai muutokset oppimisympäristössä. "Ajattelen, että oppiminen on mielentila. Meidän pitää luoda oppimisympäristö sellaiseksi, että se mielentila on otollinen oppimiselle. Koulussa pitäisi olla hyvä ja leppoisa olla", Kyllönen tiivistää. "Neljäsluokkalainen ei sitä välttämättä vielä huomaa, mutta oltaisiin kuitenkin matkalla siihen suuntaan, että jokainen löytäisi sen oman tapansa oppia", Ahmajärvi toivoo. Opettajat kokevat, että liikkeen lisääminen koulupäiviin on auttanut erityisesti levottomia oppilaita. Samalla luokkaan on tullut ”normaali elämisen meininki”. "Kun liike sallittiin, enääpä kukaan ei huomaa sitä kun kaveri käy tekemässä kärrynpyörän matikan kirjaa hakiessaan", Kyllönen nauraa. Jokainen omalla tavallaan Rehtorin tuki Kyllösen ja Ahmajärven työssä on ollut suuressa roolissa – sekä henkinen että taloudellinen. Koko koulun tasolla muutoksia on viety eteenpäin harkiten, perustellen ja pala palalta. "Se on ollut itselle tärkeä huomio, että kun itse höyrähtää johonkin ja on aivan innoissaan, ei se höyry tartu kaveriin välttämättä ennen kuin se näkee toiminnan tuloksen", Kyllönen toteaa. Ulkopuolisten vetämät koulutukset on koettu hyviksi ja tärkeiksi yhteisen ymmärryksen ja hengen luojiksi. Jokaisen ei tarvitse toteuttaa Liikkuvaa koulua samalla tavalla: esimerkiksi toiminnallisuus tarkoittaa eri luokissa eri asioita. "Toiminnallisuus ei enää herätä sellaista tunnemyrskyä kuin alkuun. Se on jotenkin otettu omaksi, ja kukin tekee sitä omalla tavallaan ja omalla panoksellaan", Kylllönen pohtii. Toiminta on levinnyt myös oppilaiden kautta. Kun oppilaat ovat huomanneet, että viereinen luokka onkin järjestetty toisella tavalla, herää nopeasti kysymys ”miksei meilläkin voisi”. Mitä hyötyä kaikesta on sitten ollut? Onko liikkeen lisääminen parantanut oppimistuloksia? "Että voidaanko osoittaa, että tämä on jotenkin hyödyttänyt oppimisessa? Ei voida. Mutta mistä voin mennä sanojeni taakse, on se, että kouluviihtyvyys on parantunut. Siellä on paljon iloisempia kasvoja ja oppimiseen suhtaudutaan mukavasti", Kyllönen vastaa. Kuva: Mari Ahmajärvi
Liikkuva koulu, oppiminen
Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Erityisesti koulupäivän aikaisen liikkumisen on havaittu olevan hyödyllistä oppimistulosten näkökulmasta. Liikkumisen vaikutus oppimiseen näyttäisi olevan monen tekijän summa. Liikunnan vaikutukset tiedolliseen toimintaan, aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motoriseen kehitykseen, vuorovaikutukseen, itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen voivat olla mahdollisia liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä. Liikkuminen terävöittää ajattelua Suomalaisissa tutkimuksissa reippaan liikunnan määrän ja hyvien motoristen taitojen on havaittu olevan yhteydessä parempaan tarkkaavaisuuteen ja parempaan päättelykykyyn. Nämä tutkimustulokset tukevat kansainvälisiä tuloksia, joissa liikunnan on havaittu edistävän tiedollista toimintaa, erityisesti toiminnanohjausta, joka on olennaisessa roolissa päätöksen teossa, ongelmanratkaisussa ja uuden oppimisessa. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä poimia aistitiedon runsaudesta sen hetkisen toiminnan kannalta oleellisin tieto. Tarkkaavaisuus on kykyä kohdistaa huomiota tiettyyn asiaan, esimerkiksi opetukseen koulussa. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tiedonkäsittelyn koordinointia ja kontrollointia. Toiminnanohjaus säätelee muita inhimillisen toiminnan kannalta olennaisia tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Toiminnanohjaus muodostuu useammasta toiminnasta, keskeisiä toimintoja ovat inhibitio (tarkkaavuuden ja reaktioiden kontrolli), työmuisti (parhaillaan käytettävän tiedon muisti) ja kognitiivinen joustavuus (sopeutuminen vaihteleviin tilanteiseen/ kykyä siirtyä toiminnasta toiseen nopeasti). Nämä toiminnot muodostavat pohjan korkeamman tason ajattelulle, kuten päättelylle, ongelmanratkaisulle ja suunnittelulle. Liikkuva keho  – tehokkaat aivot Lisäksi liikunnan on havaittu vaikuttavan aivojen terveyteen ja toimintakykyyn samalla tavalla kuin koko muun kehon terveyteen ja toimintakykyyn. Muutokset aivojen aineenvaihdunnassa. Liikkuminen lisää aivojen verenkiertoa, parantaa hapensaantia ja lisää välittäjäaineiden ja aivoperäisen hermokasvutekijän määrää. Muutokset aivojen rakenteessa. Hyvä kestävyyskunto on yhdistetty aivojen rakenteiden kehittymiseen, kuten suurempaan hippokampuksen (muistamisen ja uuden oppimisen keskus) sekä tyvitumakkeiden etuosien (tärkeitä aivoalueita toiminnanohjaukselle) tilavuuteen lapsilla. Muutokset aivojen toiminnassa. Liikunnan on havaittu lisäävän myös aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä, tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja ja lisäävän aivojen sähköistä aktiivisuutta. Nämä aivojen terveydessä ja toimintakyvyssä havaitut muutokset saattavat selittää liikunnan ja oppimisen yhteyttä. Motoriikkaa ja tiedollista toimintaa Monipuolinen liikkuminen tukee neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista, ja mahdollisesti sitä kautta kognitiivista toimintaa, sillä motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja samat keskushermoston mekanismit vastaavat niiden ohjauksesta. Liikkuminen tarjoaa sosiaalisia tilanteita Liikunta tarjoaa myös sosiaalisia tilanteita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, jotka tukevat vertaissuhteiden syntyä. Tällaiset vertaissuhteet edistävät oppilaan jaksamista, kouluun kiinnittymistä ja koulumenestystä. Lisäksi liikkumisen on havaittu nostavan itsetuntoa, lisäävän kouluviihtyvyyttä, oppitunneilla osallistumista ja työrauhaa. Nämä ovat muita mahdollisia selityksiä sille, miksi liikkuminen on hyödyllistä koulumenestykselle ja oppimiselle. Lue lisää Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus - Lokakuu 2012. Opetushallitus 2012. Liikunnan ja liikkumattomuuden yhteydet lasten kognitiiviseen toimintaan ja koulumenestykseen. Syväoja 2014. Psykologian väitöskirja. Diaesitys Liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa Diaesitys Koulupäivän aikaisen liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa  
Polvijärven koululla on tehty hartiavoimin töitä koulupäivän aktivoimiseksi ja liikkeen lisäämiseksi osaksi oppilaiden arkipäivää. Koulun toimintakulttuurissa onkin tapahtunut jo yhden lukukauden aikana huomattavia muutoksia aktiivisemman koulupäivän suuntaan. Muutokset näkyvät fyysisesti lisääntyneenä aktiivisuutena koulun käytävillä ja oppitunneilla, mutta myös myönteisenä asenneilmapiirinä niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Polvijärven yläkoulun rehtori Katja Kajava-Huhta kertoo omia kokemuksiaan koulupäivän aktivoinnista ja pohtii syitä onnistuneen toimintakulttuurin muutoksen takana: 1) Toiminnallisuuden lisääminen oppitunneilla Toiminnallisen oppimisen koulutukset innostivat työyhteisöämme pohtimaan oppituntien rakennetta ja muokkaamaan sitä fyysisesti aktiivisempaan suuntaan. "Oli hienoa huomata, että 91 % opettajista oli toteuttanut ja raportoinut vähintään yhden koulutuksen välitehtävään kuuluneen oppitunnin aktivoinnin." Ideoiden jakamista varten tein google drive-tiedoston, minne opettajat pystyvät kokoamaan oppitunneilla toteutuneet toiminnallisen oppimisen kokeilut. Seuraavassa muutamia onnistumisia toiminnallisen oppimisen kokeiluista: Onnistumisia: Äidinkielen opettaja on suunnitellut jokaiselle oppitunnille toiminnallisen osion. Tämä vaatii opettajalta usein etukäteisvalmisteluita, esimerkiksi sanaluokkakortteja tai moduskortteja. On kuitenkin hyvä muistaa, että samoja materiaaleja voi hyödyntää jatkossakin, kun suunnittelee materiaalit hyvin ja kerää ne systemaattisesti talteen. "Olen ollut samanaikaisopettajana yhden luokan mukana useita tunteja viikossa ja on ollut silmiinpistävää, kuinka keskittyneesti tämän luokan oppilaat työskentelevät äidinkielen tunneilla. Kun he tietävät, että joka tunti tulee jotakin toiminnallista, niin he tekevät levollisesti ja purnaamatta ne osiot, jotka vaativat paikallaan istumista ja hiljaista työskentelyä.” Kotitalouden opettaja oli aiemmin aina ajatellut, että ei haittaa, että 7. luokkien teoriatunti on perinteistä istumatyöskentelyä vaativa tunti, koska kaksi muuta tuntia on aktiivista tekemistä. TUHAT-hankkeen innostama kotitalouden opettaja muutti teoriatunnit työpistetyöskentelyksi. Hän mm. rakensi pahvilaatikosta jääkaapin ja oppilaat sijoittavat ”elintarvikkeet” konkreettisesti oikeille säilytyspaikoilleen sen sijaan, että täyttäisivät vain monisteen kylmätuotteiden säilyttämisestä. Musiikinopettaja muutti soitto- ja laulukäytännöt: istua saa vain rumpuja tai pianoa soittaessa, muutoin seistään. Aluksi oppilaat vastustivat, mutta käytäntö arkipäiväistyi. 2) Taukoliikunta Taukoliikunta oli yksi osa toiminnallisen oppimisen koulutusta, ja saimme siitä hyviä uusia ideoita taukoliikunnan toteuttamiseen. Taukoliikuntaa onkin toteutettu innokkaasti koulussamme syksyn aikana. Paras palaute taukoliikunnasta on tullut lukion pitkän fysiikan opiskelijoilta: ensimmäisen taukoliikunnan jälkeen opiskelijat olivat itse pyytäneet, että tehdään jokaisella oppitunnilla taukojumppa sillä kohtaa, missä siirrytään teoriasta tehtäviin! 3) Välkkärit Keväällä koulutettiin kahdeksan 8. - 9.-luokkalaista välkkäreiksi. Osa välkkäreistä on myös tukioppilaita. He alkoivat vetää välkkäri-toimintaa elokuussa luokittain kolmelle 7. luokalle. Jakovastuut on sovittu välkkäreiden kesken; haasteena on, että toimintaa koordinoi rehtori, jolla on aika monta rautaa tulessa muutenkin. Ensimmäisenä ”lajina” oli lentopallo, joka osoittautui aika haastavaksi, vaikka luokka jaettiin pieniin porukoihin syöttely- ja sormitteluharjoituksiin. Huomattavasti paremmin onnistuttiin norsupallossa ja muissa peleissä, jotka eivät ole suoraa lajiharjoittelua. Oppilaista on mukavaa, että välkkäreihin on osallistunut musiikinopettaja, erityisopettaja ja rehtori. Aikuiset eivät ota vetovastuuta toiminnasta vaan osallistuvat pelaamiseen oppilaiden kanssa.  Ennen syyslomaa oli välkkäri-turnausviikko, jossa luokkien joukkueet ottivat mittaa toisistaan välkkäreiden kehittelemässä käsipallossa. Pallo kädessä ei saanut liikkua, kontaktia sai ottaa enemmän kuin liikuntatunnilla. Välkkärit toimivat itse tuomareina. Ottelut pelattiin koulun aulassa tiili-laattalattialla. Oli tietoinen päätös, että pelit pelataan aulassa, koska siten tunnelma ja kannustus saadaan kohdilleen. Turnauksen voittajaluokka mitteli lopuksi opettajien kanssa.      4) Fyysinen aktiivisuus KiVa-tunneille Polvijärven yläasteella KiVa-tunteja on 7. luokille säännöllisesti kerran kuussa ja muille luokka-asteille kerran lukukaudessa. Monet KiVa-opeparit ottivat myös KiVa-tuntien ohjelmaan fyysistä aktiviteettiä. Toiminnallista pedagogiikkaa soveltaville KiVa-tunneille se loksahtaa luontevasti.   5) Kehitettävää Huolehdittava, ettei toiminnallisuuden lisääminen jää vain yksittäisten opettajien innostukseksi. Tarvitaan jokaiselle luokalle LOOP-oppilaita, jotka huomauttavat oppitunnilla, että on istuttu 30 min putkeen. Välkkäreille kehitettävä yläkouluun soveltuvia liikuntamuotoja, jotka eivät ole liian haastavia liikunnallisesti, jotta kaikkien osallisuus säilyy myönteisenä. Rekrytoinnissa muistettava kysyä, miten opettaja huomioi fyysisen aktiivisuuden oppitunnin aikana ja onko innostusta osallistua esimerkiksi välituntiliikuntaan. Liikkuvia opettajankokouksia on onnistuttu järjestämään vain yksi. Liitetiedostojen määrää pitäisi pystyä radikaalisti vähentämään, jotta liikkuvat kokoukset onnistuisivat.   Jutun kirjoittaja Katja Kajava-Huhta on Polvijärven yläkoulun rehtori. Polvijärven yläkoulu on ollut mukana Pohjois-Karjalan Tukea harrastamiseen (TUHAT) -hankkeessa.
Kouvolassa otettiin käyttöön Liikkuvan koulun tarjoama työkalu koulujen nykytilan arviointiin lukuvuonna 2015–2016. Arvioinnista saatavia koosteita hyödynnettiin kouluilla ja kunnassa. Kehittämiskohteet esille "Nykytilan arvioinnin kuntakoosteen avulla ohjausryhmä on pystynyt nostamaan esille kehittämiskohteita", selventää Piia Kesonen Kouvolan kaupungin perusopetuksen palvelualueelta. Nykytilan kooste näyttää visuaalisesti, missä kohtaa koulujen toiminta kaipaa tukea. Päättäjille tietoa Kouvolassa Liikkuvan koulun nykytilan koosteita on käytetty raportoitaessa kaupungin Liikkuva koulu -toiminnan kehittymistä ja kehittämiskohteita lautakunnalle. Kouluille tukea Työkalu Liikkuvan koulun nykytilan arvioimiseksi on kehitetty helpottamaan ennen kaikkea koulujen toimintaa. Työkalun avulla jokaisen koulun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan jo alussa voi kartoittaa lähtötilanteen ja miettiä, mitä alueita kannattaisi ryhtyä ensimmäisenä parantamaan. Seuraavina vuosina työkalun avulla voi seurata toiminnan kehittymistä. "Kouluilla on paljon erilaisia lomakkeita ja kyselyitä täytettävänä. Kyselyn vastaamiseen täytyy antaa tarpeeksi aikaa, jolloin kukin koulu ehtii vastata heille parhaiten sopivalla ajalla", Piia Kesonen huomauttaa. Pysytään kartalla "Tavoitetila olisi kerran vuodessa, esim. keväisin toteuttava koulujen nykytilan arviointi. Näin saatuja tietoja voi käyttää seuraavan lukuvuoden suunnitteluun ja samalla voi arvioida kuluneen lukuvuoden toiminnan kehittymistä", Piia Kesonen suunnittelee. Valtakunnalliset koosteet ja koulun nykytilan arviointi -lomake löytyvät täältä
Kouluissa tunnetusti istutaan paljon pulpeteissa. Minusta tuntuu, että nykyään liian moni opettaja on kaavoihin kangistunut eikä osaa hyödyntää liikettä oppituntien aikana. Minun ja monen muun oppilaan mielestä monille oppitunneille voisi hyvin lisätä liikettä ja seisomista. Monia ideoita onkin nuorilta tullut. On ehdotettu aamujumppia keskusradiosta, viitatessa pitäisikin nousta seisomaan, oppitunneilla voisi olla työpisteitä, joissa pitäisi käydä tekemässä tehtäviä, joitakin tunteja voitaisiin pitää seisten opettajan kanssa ja muita erilaisia liikuntatuokioita. Jumppapalloja on toivottu tuolien sijaan. Nämä olisivat kyllä hyviä vaihtoehtoja istumiselle, vaikka se vaikuttaisi kouluelämään aika paljon. Mutta minusta vaikutus olisi vain positiivista. Matematiikan tunneilla pitäisikin käydä opettajan luona kysymässä apua eikä opettaja tulisi luokse. Monisteet, liimat ja sakset haettaisiin edestä. Kaikki ei jaksa aina nousta, mutta luokkakaveri voi tuoda. Tämmöinen käytäntö on ainakin omassa kaveripiirissäni. Tuomme vuorotellen toisillemme monisteita. Musiikin tunnilla laulettaisiin seisten. Ihan hyvin voitaisiin kieltenkin tunnilla kuunnella ja toistaa kappaleita seisten. Nämä muutokset olisi helppo toteuttaa, ne eivät vaatisi opettajilta paljoa. Tärkeintä olisi se, että oppilaalla olisi itsellään mahdollisuus päättää, seisooko vai ei. Opettajan ei tarvitsisi määrätä, vaan tarjoaisi mahdollisuuden, johon voi tarttua. Liikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen ei saa aina kannatusta. Onhan se välillä tympeää ja ärsyttävää varsinkin, jos opettajat pakottavat. Moni on jo tottunut siihen, että tunneilla ei tarvitse nousta ja liikkua. Miksi meidän pitäisi nyt jaksaa nousta, kun ei viime vuonnakaan tarvinnut? Mutta heillehän, jotka aloittavat koulun liikkuvampana, siitä tulee normaali tapa toimia. He oppisivat siihen pienestä pitäen. Olen lukenut myös kommentteja, jossa ei haluttu tulla hikisiksi koulupäivän aikana. ”Ei mittää liikkumista turhaa jo muutenkin raskaan koulu päivän aikana”, yksi oppilas kommentoi. Koska me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme eri asioista, pitäisi tarjota mahdollisuus liikkua enemmän koulupäivän aikana. He, jotka sitä haluavat, käyttäkööt sen hyväkseen. Itse ainakin hyödyntäisin seisomismahdollisuudet ja pienet kävelymahdollisuudet. Nyt huolestuttaakin ne, jotka eivät aio käyttää hyväksi mahdollisuuksia. Miten heitä saisi liikkeelle? Tietenkin voisihan heitäkin joskus pakottaa seisomaan ja hakemaan monisteita edestä. Mutta eiköhän me olla jo niin isoja yläkoulussa, ett' voimme päättää itse, istummeko vai seisommeko. Eihän meitä pakoteta syömään salaattiakaan tai kielletä meiltä kokonaan karkkeja. Meille tarjotaan salaattia kouluruokailussa ja karkkia kioskista. Me itse teemme päätöksen, ostammeko sen suklaapatukan vai syömmekö salaatin. Niin saisi myös itse tehdä päätöksen, seisooko vai istuuko. Välitunneille voisi tarjota monipuolisempia liikuntamuotoja. Monesta koulusta löytyy jalkapalloja ja koripalloja. Kuinka monesta koulusta löytyy pesäpallo tai sählyvälineitä, joita saisi käyttää välitunnilla? Nuorilta löytyy välituntiliikunnan lisäämiseen ideoita. Moni on ehdottanut koulun sisäistä kyselyä, mitä oppilaat toivovat välitunneista. On tullut toiveita ohjatummasta välitunnista, missä olisi eri pisteitä, joissa voisi käydä liikkumassa. Itse näin vähän vanhempana toivoisin vain monipuolisempia välineitä. Välineille olisi myös selkeä paikka, josta niitä hakea ja palauttaa. Hyppynaruja, mölkkyä, lentopalloja, sählyvälineitä, sulkapallomailoja ja -palloja ja pesäpallovälineitä olisi kiva saada välituntikäyttöön. Minusta oli todella kivaa, kun alakoulussa saimme käydä pitkällä välkällä luistelemassa talvella. Ihan hyvin voisi tämmöisen mahdollisuuden tarjota myös yläkoululaisille. Liikuntasaleihin voisi päästä välitunneilla pelaamaan tai vaikka jumppaan tai tanssimaan. Liikuntasaleissa voisi olla myös erilaisia lepohetkiä tai rentoutuksia. Olisi skeittiparkkeja, jossa voisi temppuilla skeittilaudoilla ja scooteilla. Pingispöydät olisivat todella kivat ja niitä löytyykin nykyään monesta koulusta. Opettaja voisi vetää pienen kävelylenkin koulun lähiympäristössä. Muutenkin opettajia haluttaisiin kannustamaan ja ideoimaan välitunteja. Koulumatkojen kulkemiseenkin on hienoja ideoita. Alakouluissa haluttaisiin kulkea enemmän yhdessä kouluun. Myös opettajan kannustamista pidettiin tärkeänä, jotta kaikki kulkisivat enemmän pyörällä tai jalan. Yläkouluissa, missä oppilaita tulee linja-autoilla, on ehkä hieman hankalampaa lisätä koulumatkojen kulkemista jalan tai pyörällä. Tilattujen linja-autojen ei tarvitsisi tulla pihaan, vaan oppilaiden pitäisi kävellä vähän matkaa pysäkille. Haastettaisiin oppilaita tulemaan joskus pyörällä. Mutta tässä taas pitäisi muistaa, ettei ketään saa pakottaa. Myös vanhempia voisi pyytää kannustamaan lastaan kulkemaan kouluun enemmän lihasvoimin. Kirjoittaja Silja on 9. luokan oppilas
Rahoitus
Pelkät rikkinäiset trikoot eivät riitä, kun Liikkuva koulu -ohjelmaa jalkautetaan osaksi jokaisen peruskoululaisen arkipäivää. Liikkuvaan kouluun hyppääminen ei vaadi edes kovaa kuntoa. Oma urheilu-urani pitää sisällään yhdet Hippo-hiihdot, joissa ohitin kaksi kanssakilpailijaa, mutta olin tuloslistalla toiseksi viimeinen. Tanssiharrastukseni säestäjä sentään myöhemmin ampui olympiakultaa. Meillä saattaa olla monia ajatuslokeroita. Miksi tuo äikänope tässä on mukana? Tämähän on liikkuvan väen aate! Helppoahan alakoulussa tähän on tarttua, kun lapset ovat läsnä koko päivän. Ei yläkoulussa ehdi, koska on asiaa, toinen maailmansota, evoluutio ja kaikkea muuta. Koska tutkimusten mukaan joka 8. pojan lukutaito ei riitä mihinkään, ei äidinkielen tunneilla voimistella. Näitä lokeroita minä haluan ravistella. Toivottavasti sinäkin teet niin omalla työpaikallasi! Mutta kun on kärsä kipeä ja maa jäässä, selittää sika. Ja me aikuiset olemme vielä parempia selittelijöitä, koska helpompaa on tehdä kuten aina ennenkin. Ja itse. Miksi oppilaita ottaisimme tekemiseen mukaan? Heillähän on ideoita, energiaa ja kykyä ratkaista haasteita. Oma yläkouluni on jo useamman vuoden ollut 75 minuutin oppitunneissa. Menetimme välitunteja. Mutta mitä niillä nuoriso tekee? Somettavat muutenkin ihan liikaa ja liikkuminen on noloa. Voi tulla hiki. 75 minuutin myötä saimme myönteisen pakon uudistaa oppituntejamme. Työn alle tuli toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja muutoinkin eri tavoin innostaminen. Upeat kollegani taipuvat vaikka mihin! Ruotsin kielioppia vedetään kuntopiirissä, kemiaa opiskellaan timanteissa ja pupissa. Itse en sentään ole Seitsemän veljeksen joulua kovin elävöittänyt, sillä siinähän palaa koko rakennus. Ja kaupunkimme palolaitos on aika kaukana. Vain puukkohippa on kielletty koulussamme. Liikkuvana kouluna olemme toista lukuvuotta. Välkkäreitä meillä ei ole, mutta meillä on oma AA-kerhomme: Ahveniston aktivaattorit – joukko vapaaehtoisia 8.- ja 9.-luokkalaisia nuoria. He ovat tarttuneet ehkä yläkoulun suurimpaan haasteeseen: mielekkään välituntipuuhan järjestämiseen. Arvostan heitä todella paljon! Kuulemma meillä suomalaisilla on luterilainen työmoraali. On pakko ja velvollisuus. Nyt on pakko ja velvollisuus kasvattaa hyväkuntoisia tulevia veronmaksajia. Mutta oikeasti, onko ihan pakko olla liikuttava opettaja? Ainakaan minä en tee pakolla mitään enkä ainakaan liikuta pakolla. Teen sen siksi, koska se on kivaa. En vedä yhtään leukaa, mutta leukani liikkuvat kyllä ja siten liikkuvat oppilaanikin. Tilanteeseen, asiaan sopivalla ja toivottavasti oppimistakin edistävällä tavalla, pieninkin askelin. Minä olen valinnut, että töissä on kivaa. Mitä sinä valitset? Kirjoittaja Kaisa Koski on Hämeenlinnalainen äidinkielenopettaja
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.