Mitä tehdä, kun kuperkeikka on kadoksissa?

Neljä naista tuijottaa tiukasti edessään olevia peilejä ja yrittää seurata kynällä tähden muotoista kujaa. Muut seuraavat ympärillä, miten peilin kautta piirtäminen onnistuu. Liikkuva ja oppiva yhteisö -seminaari antoi vinkkejä motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamiseen ja tukemiseen.

Ensimmäinen puhaltaa. Toinen nauraa. Kolmannen kynä jumittaa paikoillaan.

– Tästä ei pääse mihinkään. Tiedän, että on muitakin suuntia, mutta aivot eivät löydä niitä, hän huudahtaa.

Esimerkiksi tältä voi tuntua motorisen oppimisen vaikeus (developmental coordination disorder eli DCD). 

– Jos uuden asian oppiminen on aina näin työlästä ja hidasta, kuinka moni jaksaa, kysyy liikuntatieteen tohtori Piritta Asunta.

DCD-lapsilla voi olla haasteita hienomotoriikassa, karkeamotoriikassa tai molemmissa. Pulmia aiheuttavat esimerkiksi rytmiset ja sarjalliset liikkeet, kehon keskiviivan ylitys tai hyppely.

– Nopeat suunnanmuutokset eivät ole riittäviä, joten lapset törmäilevät ja kompuroivat peleissä. Heillä on ongelmia tulkita etäisyyksiä, ja liikkuvan kohteen seuraaminen on erityisen vaikeaa, Asunta kuvailee.

Lapset peittelevät omaa kömpelyyttään vaikkapa hassuttelemalla. Kun lapsi tulee vanhemmaksi, hän alkaa vältellä liikunnallisia pelejä ja leikkejä, sillä kukapa haluaisi tulla jatkuvasti nolatuksi

– Matematiikan osaamattomuus ei näy samalla tavalla kaikille. Syrjäytyminen on todellinen riski, Asunta muistuttaa.

– Motorisia taitoja tarvitaan arjessa pukemisesta syömiseen. Jo alle kouluikäisillä on enemmän masennukseen ja ahdistukseen liittyviä oireita kuin niillä, joilla motorinen oppiminen on normaalia.

Tuki ehkäisee syrjäytymistä

Vaikka DCD on yleinen – paristakymmenestä oppilaasta keskimäärin yksi kärsii motorisen oppimisen vaikeudesta, useammin pojat kuin tytöt – se jää helposti tunnistamatta.

– Vain viidellä prosentilla motoriikan oppimisvaikeus on ainoa oire. Se voi peittyä muiden kehityksellisten, neurobiologisten haasteiden, esimerkiksi autismin, dysleksian tai adhd:n, alle.

Tilanteen voi arvioida nopeasti täyttämällä verkosta löytyvän MOQ-T-lomakkeen (ekapeli.fi/moq-t). Lomake on luotettava apuväline DCD:n tunnistamiseen, asian puheeksi ottamiseen, moniammatilliseen yhteistyöhön ja seurantaan. 

Puolella lapsista haaste on pysyvä, puolella se vähenee tai häviää kehityksen myötä. Tuki kannattaa, sillä liikkumisen ja motoristen taitojen harjoittaminen tukee myös kielen kehitystä, matemaattisia taitoja ja keskittymiskykyä.

– Parhaimmillaan se vähentää yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä, Piritta Asunta painottaa. 

Lappeenrannassa lähdettiin lisäämään kuntatasolla koulujen tietoisuutta motorisen oppimisen vaikeudesta, ja henkilökuntaa perehdytettiin MOQ-T-lomakkeeseen.

– Koulumaailma on täynnä lapsia, jotka eivät tule löydetyksi, koska annamme niin hyvää erityisopetusta äidinkielessä, matematiikassa sekä käyttäytymisen ja tarkkaavaisuuden haasteissa, erityisopettaja Hannele Heikkilä sanoo.

Heikkilä rakensi viime syksynä motoristen oppimisvaikeuksien tueksi kolmiportaisen mallin, ja nyt kaikissa Lappeenrannan kouluissa toimii oma Loikkis-motoriikkakerho.

– Yleinen tuki toteutuu, kun Liikkuvan koulun perusasiat ovat kunnossa. Lokkis-kerhot ovat tehostettua tukea, ja erityistä tukea liikunnanohjaajan ja fysioterapeutin tuki, Heikkilä listaa.

Kuperkeikka kuntoon

Liikunnanohjaaja Jonna Haapiainen kertoo, että Loikkis-kerhossa opetellaan kehontuntemusta ja harjoitellaan niin hyppyjä kuin hienomotoriikkaakin.

Jos kuperkeikka on kadoksissa, sitä lähdetään etsimään pala kerrallaan. Mielikuvat auttavat hahmottamista: leuka rintaan ja selkä pyöreäksi kuin omena.

– Koska toistoja tarvitaan paljon, lapset saavat henkilökohtaisia liikuntaläksyjä. Läksyt ovat oppilaille tosi mieluisia, ja usein kuperkeikkaa tai hyppyjä repun yli on harjoitellut koko perhe, Haapiainen kuvailee.

Toiminta kantaa hedelmää. Edistyksestä kertoo esimerkiksi se, että tokaluokkalainen, pienestä saakka kömpelö Kalle sanoo pomppimista mukavaksi. Kalle on jopa pistänyt välitunnilla pystyyn oman Loikkiksen.

Villen vanhemmat ihmettelivät, miksi matematiikka ja äidinkieli alkoivat yhtäkkiä sujua. Kotona tehty MOQ-T paljasti, että karkeamotoriikan solmujen avautuminen oli avannut solmuja myös muissa aineissa.

– Niilo on saanut kurottua umpeen puuttuvia taitoja niin, että hän pystyy osallistumaan täysivaltaisena jäsenenä koko luokan liikuntatunneille, Jonna Haapiainen ja Hannele Heikkilä iloitsevat.

Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 80 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.