Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista

Turkulainen luokanopettaja Maarit Korhonen ravisteli kuulijoiden ajattelutapoja Liikkuva koulu -seminaarissa. Hänen mukaansa koulu on rakennettu toimimaan tehtaan pillin mukaan ja tuottamaan tehtaisiin käskyläisiä, jotka järjestyvät ripeästi jonoon, kun pilliin vihelletään. Koulujärjestelmä on samanlainen lähes koko maailmassa! Maarit Korhosen mukaan koulun on korkea aika muuttua, perusteellisesti.

- Jos koulu menee eri suuntaan kuin yhteiskunta, näiden välinen kuilu suurenee koko ajan. Jo tällä hetkellä meillä on 70 000 koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle syrjäytynyttä suomalaista, joista kaksi kolmasosaa on nuoria. Syrjäytyneet mainitsevat koulun suurimmaksi syyksi omalle syrjäytymiselleen. Nuorisotyöttömyys ja koulupudokkaiden määrä on korkeampi kuin koskaan. Viidennes 15–25-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä ei tee tilastojen valossa nyt mitään: ei opiskele eikä ole töissä. Mikä on se asia, josta he tulevat innostumaan? Korhonen herättelee.

- Jos koulu syrjäytyy lapsen elämästä, koulun uudistamisella ei ole enää merkitystä. Lapset tulevat silloin kouluun vain koska on pakko ja katsovat siellä ollessaan kelloa, että koska täältä pääsee pois tekemään jotain mielekästä.

- Koko ajan opetetaan, niin että hiki virtaa ja opella on kauhea flow päällä, mutta entä jos oppilas ei tulekaan tarvitsemaan juuri sitä tietoa? Emme me voi nyt tietää, mitä tietoja tulevaisuudessa tarvitaan; ei vaikkapa bloggaajan tai tubettajan ammattejakaan osattu ennustaa vielä vähän aikaa sitten. Mitä eväitä koulu tarjoaa vielä tuntemattomia ammatteja silmällä pitäen?

Oletko jarru, korjaaja vai vallankumouksen kannattaja?

Uusi peruskoulujen opetussuunnitelma toi mukanaan koulujen korjaajat. Maarit Korhonen jaottelee opettajat nyt kolmeen ryhmään:

  1. Jarrut vastustavat muutosta. ”1950-luvun pedagogiikka on niin fantastinen, että vedetään sitä vaan hautaan asti!”
  2. Koulujen korjaajat yrittävät tarmokkaasti korjata vanhaa paremmaksi. ”Korjataan arviointia, työnkuvaa ja vielä oppisisältöjä, niin tästä tulee entistä ehompi!”
  3. Vallankumouksen tekijät eivät jaksa enää korjata vanhaa, vaan haluavat kokonaan uuden systeemin.

Korhonen itse kokee koulun olevan siinä pisteessä, että korjaaminen sieltä täältä on sama kuin yrittäisi korjata autosta yhtä aikaa jarruja, ohjausta ja kytkintä – samalla kun pitää koko ajan ajaa eteenpäin! Ja kun jokainen korjaa omalla tavallaan, kouluissa on nyt aikamoinen sekasotku menossa.

- Jos olet jarru, mieti mikä on ideana jarruna olemisessa. Jos taas olet korjaaja, mieti jaksatko korjata. Ja jos tuntuu, ettei tämä ihan toimi, liity vallankumouksen tekijöihin! Maarit Korhonen virnistää.

- Muutos lähtee aina alhaalta. Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista. Todellinen muutos ei nimittäin lähde ylhäältä, ei opetussuunnitelmista eikä oppikirjoista.

Osallisuuden esteet: opettaja ja ympäristö

- Ajattelen, että oppilaiden osallisuuden suurimmat esteet liittyvät toisaalta opettajaan itseensä ja toisaalta ympäristöön.

- Kontrollointi on opettajien ammattitauti. Siitähän seuraa pelko, että jos oppilaille antaisi vastuuta ja kontrollia hölläisi, pieleen menee eikä kukaan opi mitään. Lisäksi asiat on yleensä helpompi tehdä ihan itse, tulee paremmin ja nopeammin tehdyksi. Pitkällä aikavälillä kaikki asiat jäävätkin sitten itse tehtäväksi, mutta ei sitä siinä kiireessä ajattele.

Kauhea kiire onkin yksi ympäristöön liittyvistä osallisuuden esteistä. Myös liian ahtaat tilat vaikeuttavat osallisuutta. Puhumattakaan koulun vanhoista, vakiintuneista tavoista, joita ei ole tapana muuttaa.

Mieti, miten seuraavat kolme asiaa toteutuvat kouluyhteisössäsi. Muutoksen toteuttamisessa ne ovat Maarit Korhosen mukaan aivan välttämättömiä:

  1. Visionäärinen johto: ilman tätä open on tosi vaikea uudistaa.
  2. Tilaa muutokselle, siis tilaa kokeilulle.
  3. Rehtorin ja opettajan tulee haluta oppilaan parasta.

Passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi

- Oppilaan osallistaminen on avain muutokseen, Maarit Korhonen korostaa. - Vaikka oppimisympäristöt muutettaisiin mutta oppilas jäisi passiiviseksi, ei muutosta olisi. Ja toisaalta: vaikka vuonna 1892 keksittyjä oppiaineita ei muutettaisi miksikään eikä kustantajien 1960-luvulla päättämiä oppisisältöjäkään, voit opettajana aloittaa muutoksen huomenna, oppilaan osallistamisella. Sitä ei voi kukaan estää.

Oppilaiden osallisuus muuttaa koulun kulttuuria vähitellen niin, että oppilas pääsee passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi. Oppiminen vahvistuu itse tekemällä, ja tyypillisesti kouluviihtyvyys lisääntyy.

- Maailma tarvitsee omilla aivoillaan ajattelevia, luovia ihmisiä, Maarit Korhonen korostaa.

- Nuoret aivot päihittävät aina vanhat aivot. Oppilailla on joka kerta parempi idea kuin opella. Kokeile vaikka, jos et usko!

Luokanopettaja Maarit Korhonen puhui Liikkuva koulu -seminaarissa Helsingissä 4.4.2017.

 

Maarit Korhonen teidän kouluunne?

Maarit Korhonen käy luennoimassa ympäri Suomea muuttuvasta koulusta. Hän voi pitää luennon tai veso-päivän ja muokata luentoa koulun tai kunnan tarpeisiin sopivaksi. Lisätietoja: Maarit Korhonen Tmi, maarit.korhonen (at) saunalahti.fi, puh. 040 547 0843.

Maarit Korhonen on Vuoden luokanopettaja 2016. Hän on kirjoittanut kolme pamflettia: Koulun vika?, Herää, koulu! sekä Kun koulu ei tajua, sekä blogeja Kotilieteen ja Imageen.

Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.