Pelkät rikkinäiset trikoot eivät riitä, kun Liikkuva koulu -ohjelmaa jalkautetaan osaksi jokaisen peruskoululaisen arkipäivää.

Liikkuvaan kouluun hyppääminen ei vaadi edes kovaa kuntoa. Oma urheilu-urani pitää sisällään yhdet Hippo-hiihdot, joissa ohitin kaksi kanssakilpailijaa, mutta olin tuloslistalla toiseksi viimeinen. Tanssiharrastukseni säestäjä sentään myöhemmin ampui olympiakultaa.

Meillä saattaa olla monia ajatuslokeroita. Miksi tuo äikänope tässä on mukana? Tämähän on liikkuvan väen aate! Helppoahan alakoulussa tähän on tarttua, kun lapset ovat läsnä koko päivän. Ei yläkoulussa ehdi, koska on asiaa, toinen maailmansota, evoluutio ja kaikkea muuta. Koska tutkimusten mukaan joka 8. pojan lukutaito ei riitä mihinkään, ei äidinkielen tunneilla voimistella.

Näitä lokeroita minä haluan ravistella. Toivottavasti sinäkin teet niin omalla työpaikallasi! Mutta kun on kärsä kipeä ja maa jäässä, selittää sika. Ja me aikuiset olemme vielä parempia selittelijöitä, koska helpompaa on tehdä kuten aina ennenkin. Ja itse. Miksi oppilaita ottaisimme tekemiseen mukaan? Heillähän on ideoita, energiaa ja kykyä ratkaista haasteita.

Oma yläkouluni on jo useamman vuoden ollut 75 minuutin oppitunneissa. Menetimme välitunteja. Mutta mitä niillä nuoriso tekee? Somettavat muutenkin ihan liikaa ja liikkuminen on noloa. Voi tulla hiki.

75 minuutin myötä saimme myönteisen pakon uudistaa oppituntejamme. Työn alle tuli toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja muutoinkin eri tavoin innostaminen. Upeat kollegani taipuvat vaikka mihin! Ruotsin kielioppia vedetään kuntopiirissä, kemiaa opiskellaan timanteissa ja pupissa. Itse en sentään ole Seitsemän veljeksen joulua kovin elävöittänyt, sillä siinähän palaa koko rakennus. Ja kaupunkimme palolaitos on aika kaukana. Vain puukkohippa on kielletty koulussamme.

Liikkuvana kouluna olemme toista lukuvuotta. Välkkäreitä meillä ei ole, mutta meillä on oma AA-kerhomme: Ahveniston aktivaattorit – joukko vapaaehtoisia 8.- ja 9.-luokkalaisia nuoria. He ovat tarttuneet ehkä yläkoulun suurimpaan haasteeseen: mielekkään välituntipuuhan järjestämiseen. Arvostan heitä todella paljon!

Kuulemma meillä suomalaisilla on luterilainen työmoraali. On pakko ja velvollisuus. Nyt on pakko ja velvollisuus kasvattaa hyväkuntoisia tulevia veronmaksajia. Mutta oikeasti, onko ihan pakko olla liikuttava opettaja?

Ainakaan minä en tee pakolla mitään enkä ainakaan liikuta pakolla. Teen sen siksi, koska se on kivaa. En vedä yhtään leukaa, mutta leukani liikkuvat kyllä ja siten liikkuvat oppilaanikin. Tilanteeseen, asiaan sopivalla ja toivottavasti oppimistakin edistävällä tavalla, pieninkin askelin.

Minä olen valinnut, että töissä on kivaa. Mitä sinä valitset?

Kirjoittaja Kaisa Koski on Hämeenlinnalainen äidinkielenopettaja

Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.