Esteetön liikuntapäivä lisäsi osallisuutta ja kohtaamisia
Pukinmäenkaaren peruskoulussa toteutettiin 5. marraskuuta Iloon yli esteiden -tapahtumapäivä. Erityinen huomio kiinnitettiin liikunnan ja leikkien soveltamiseen kaikille koululaisille sopivaksi ja osallistavaksi. Liikunnallisen päivän lisäksi jäi itämään ajatus koko koulun kattavasta yhteistyöstä yleisopetuksen ja erityisopetuksen luokkien kesken. Antti Nieminen (vas.) ja Leena Gröönroos Helsingin Pukinmäenkaaren peruskoululla on hyviä kokemuksia yleisopetuksen ja erityisopetuksen luokkien yhteistyöstä ja yhteisopettajuudesta. Yli 900 oppilaan liikuntapainotteisessa koulussa toimii kuusi pidennetyn oppivelvollisuuden erityisluokkaa ja kolme alueellista erityisluokkaa. Uskonnon ja historian opettaja Antti Nieminen sekä erityisluokanopettaja Leena Grönroos ovat tehneet luokkiensa kanssa yhteistyötä vuodesta 2016 lähtien ja hyödyt siitä ovat näkyvät. - Yleisopetuksen oppilaille, tämä on tärkeää, koska he eivät varmasti koskaan myöhemmässä elämässään tule kohtaamaan vammaisia siten, kuin he nyt ovat päässeet kohtaamaan ja meidän erityisluokan oppilaille on ollut tärkeää, että vaikka he eivät sanoisi sanaakaan, niin he ovat saaneet olla osa jotakin ihan tavallista, näkee Grönroos. - Yhteistoiminta on ollut hirveän stressitöntä ja leppoisaa. Tämä työllistää samalla tavalla, kuin olisi normiluokat keskenään. Helpotusta tuo, kun on kaksi opettajaa. Leenalla on liikunnallinen vahvuus ja ollaan käyty luokan kanssa keilaamassa, summaa energistä liikuntaluokkaa luotsaava Nieminen. Konkreettisia, käytännön vinkkejä Valterin koordinoiman Iloon yli esteiden -hankkeen tavoitteena on juurikin mahdollistaa kaikkien oppilaiden yhdessä tekeminen, kohtaaminen ja yksi tapa siihen on jalkauttaa kouluille esteetön, soveltava liikunta. Hankkeeseen osallistuville 29 koululle järjestettiin aiheesta koulutusta, jonka pohjalta koulut itse toteuttivat oppilaiden toivoman tapahtumapäivän. Pukinmäessä se oli Parkour-päivä. Iloon yli esteiden -tapahtumapäivät suunnitellaan yhdessä oppilaiden kanssa - Koulutuksessa huomasin, että vaikeamminkin liikuntavammainen voi liikkua ja urheilla, osallistua periaatteessa lajiin kuin lajiin. Melkein kaikkia lajeja pystyy soveltamaan lapselle tai aikuiselle sopivaksi, toteaa erityisluokanopettaja Kati Rantala Pukinmäenkaaren koulusta. - Arjesta voi löytyä apuvälineeksi kouru tai sen voi itse rakentaa, että saa kaadettua keiloja pallolla. Ei tarvitse ostaa kallista erityisapuvälinekourua. Näkövammaisten osalta sain vinkkejä, millä tavalla tuoda liikettä heille näkyväksi, kuten kulkusilla ja äänen tuottamisella ympäristöstä ja kuvaamisella, mitä tässä tapahtuu ja mitä halutaan, listaa Rantala. Samaa mieltä soveltamisesta on fysioterapeutti Henni Huttunen Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista. - Liikunnan soveltaminen vaatii ehkä enemmän luovaa ajattelua ja avointa mieltä kuin varsinaisesti tarkkaa tietoa vammoista tai niiden aiheuttamista toimintakyvyn pulmista. Kaikkien aikuisten tehtävä on miettiä, että kuinka kaikki lapset saadaan osallistumaan, painottaa Huttunen. Pysyviä käytäntöjä ja uusia ideoita Iloon yli esteiden -hankkeella tavoitellaan jotain pysyvämpää kuin vain yhtä tapahtumapäivää. Pukinmäenkaaren koululla useampi yleisopetuksen ja erityisopetuksen välinen yhteistyökuvio lähti liikkeelle, muun muassa kaikille erityisluokille löytyi nyt yleisopetuksen yhteistyöluokka. Samalla jäi itämään isompi toive osallisuuden ja kohtaamisten tuomisesta kouluarkeen. - Aikaisemmin on ollut haaste yhdistää yleisopetuksen ja erityisopetuksen luokka, koska ei nähty, että voidaan opettaa mitään yhteistä. Hanke on opettanut, että tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samat kaikilla oppilailla, jotta voidaan tehdä yhdessä, kertoo erityisluokanopettaja Kati Rantala. Tapahtumapäivät ovat alku yleisopetuksen ja erityisopetuksen yhteistyölle. - Sitä olen joskus miettinyt, että voisiko yhteistyö toteutua niin, että muutkin luokat pääsisivät osalliseksi. Siten, että yhteistyö tulisi koko koulun tasoa koskevaksi, pohtii uskonnon ja historian opettaja Antti Nieminen. - Tämä ei ole ainoastaan johdon asia, vaan opettajataso on tärkeä. Meillä yhteistyö syntyi opettajatasolla. Näkisin, että yhteistyö on koulun yleisen ilmapiirin ja oppilaan kehityksen kannalta tosi hieno mahdollisuus. - Ihmisten motivoituminen asiaan on tärkeää. Opettajat, kun innostuu jostakin, niin kyllä he tekevät. Vammaiset eivät itse kokisi olevansa erillään yhteiskunnasta, kun he olisivat osa yhteiskuntaa jo koulussa ja yleisopetuksen oppilaille olisi ihan normaalia, että on myös vammaisia. Vammaisuuden ja erilaisuuden hyväksyminen on kaikkein tärkeintä, kiteyttää erityisluokanopettaja Leena Grönroos. Iloon yli esteiden -hankkeen rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja se on osa Liikkuva koulu -ohjelmaa. Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin vetämän hankkeen yhteistyökumppanina toimii Jyväskylän yliopiston lisäksi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry. Hankkeesta saaduista hyvistä käytänteistä ja vinkeistä kootaan ideapankki Liikkuvan koulun ja Valterin sivuille.
Luokanopettaja Jukka Sinnemäki liikuttaa lapsia välittämällä
Jyväskylän kristillisen koulun luokanopettaja Jukka Sinnemäen luokkahuoneesta noin kolmasosa on täyttynyt erilaisista liikkumista tukevista kunto- ja jumppavälineistä. Hänen ei ole tarvinnut patistaa oppilaitaan liikkumaan, sillä into liikkumiseen on lähtenyt heistä itsestään. ­- Yksi oppilaistani haastoi minut sanomalla, että hän saa vedettyä leukoja minua enemmän, kertoo Sinnemäki, joka tarttui haasteeseen rakentamalla luokkahuoneeseen leuanvetotangolle toimivan paikan. Tankoon hän rakensi vaijereilla kiinni olevat turvavaljaat, joka mahdollisti harjoittelun myös kevennetyillä vastuksilla. Kun jonoa leuanvetotankoon alkoi kertymään, rakensi Sinnemäki luokkaan lisää erilaisia kuntoiluvälineitä, kuten voimistelurenkaita ja tasapainolautoja.  Liike näkyy oppimisessa Sinnemäen luokkahuoneessa ei opiskella voimistelurenkaissa roikkumalla, mutta luokassa liikkumisen mahdollisuus on antanut oppimiselle merkittävää lisäarvoa. Luokan oppilaista suurin osa hyödyntää mahdollisuutta oppitunneilla liikkumiseen päivittäin. - Keskeisimmät liikkumisen antamat hyödyt ovat olleet lasten motivaation ja keskittymiskyvyn paraneminen sekä sosiaalisten suhteiden ja oppimistulosten paraneminen, Sinnemäki luettelee. Pitkäaikaistarkastelussa esimerkiksi luokan oppilaiden matematiikasta saama keskiarvo on parantunut 1,4–1,5 yksikön verran. Matematiikan tunnilla oppilailla on mahdollisuus hyödyntää luokassa olevia kuntoiluvälineitä samalla, kun he käyvät tarkistamassa laskuja tai pyytämässä opettajalta apua. - Keskimäärin oppitunnin aikana oppilas käy liikkumassa kaksi-kolme kertaa, jolloin itse oppitunnista liikkuminen vie aikaa kahdesta kolmeen minuuttiin. Oppilas on nähtävä Tavoitteena Sinnemäellä ei ole ollut itse liikkumisen lisääminen, vaan oppilaiden saama kokemus nähdyksi tulemisesta ja välittämisestä. Kun oppilaat ovat saaneet ideoida, mitä kuntovälineitä rakennetaan ja mihin ne sijoitetaan, tekemiseen on syntynyt omistajuutta ja sisäistä motivaatiota. - Kyse ei ole hyvinvoinnin opettamisesta lapselle. Kyse on lapsen hyvinvoinnin oppimisesta, jolloin keskiössä ei ole opettaja, vaan lapsi itse, kiteyttää Sinnemäki. Yhteisen ajattelun synnyttäminen luokan oppilaiden keskuudessa on hänen mukaansa tärkeää. Siksi opetussuunnitelmassa ei edetty aikataulua säntillisesti noudattaen, vaan ensin luokassa ratkottiin oppilaiden välillä vallinneita riitoja ensimmäisestä luokasta lähtien, mikäli ne vaikuttivat selkeästi negatiivisesti oppimiseen ja luokan ilmapiiriin. - Sen jälkeen oppilaiden kanssa pohdimme, miten he tällä hetkellä voivat ja miten luokkana voimme. Pohdimme, mitä voisimme tehdä toisin, jotta parantaisimme omaa ja koko luokan hyvinvointia. Jokaisen oppilaan kohdalla on Sinnemäen mukaan pohdittava, miten oppilaassa oleva maksimipotentiaali saadaan esiin. Ennen perinteisiin pedagogisiin menetelmiin turvautumista, on hänen mukaansa selvitettävä, mitä asioita lapsessa hoidetaan. - Esimerkiksi liian lyhyttä yöunta ja siitä seurannutta toimintaa ei voida hoitaa jälki-istunnolla tai tukiopetuksella.   Hän painottaa, että oppilaasta ei pidä koulussa yrittää puristaa kaikkia tehoja irti, vaan tärkeintä on lapsen hyvinvointi, jolla on suora vaikutus kaikkeen mitä koulussa ja koulun ulkopuolella tapahtuu. Kouluun aamulla väsyneenä saapunutta oppilasta Sinnemäki ei patistakaan suorittamaan, vaan ohjaa hänet hetkeksi patjalle huilaamaan. - Oppilaan pitää voida tuntea, että opettaja välittää, hän päättää. Luokanopettaja Jukka Sinnemäki luennoi Kalajoen kaupungin ja Keski-Pohjanmaan Liikunta ry:n Kalajoella järjestämässä Liikkuva koulu -verkostotapaamisessa 2.10.2018.  
Koko koulun yhteinen maraton
Jyrängön koulun oppilaat liikkuvat niin tunneilla kuin välitunneillakin. Aktiivisen koulupäivän salaisuus on toiminnallisessa oppimisessa ja liikkumaan houkuttelevassa ympäristössä. Liikkumaan innostamisessa ei välttämättä tarvita erikoisia lajeja tai hienoja vempeleitä. Heinolalaisen Jyrängön koulun oppilaat liikkuvat koulupäivän aikana huomaamattaankin.  – Rauhallinenkin työtila voi aktivoida. Luokissa on jumppapalloja istuimina, seisomapöytiä ja pöytiä käytävillä. Passiivisia jaksoja katkaistaan vaikkapa välipalajumpalla, rehtori Kimmo Nykänen kuvailee. – Etenkin vähän liikkuville lapsille on tärkeää, että ympäristö itsessään houkuttelee liikkeelle.  Lukujärjestykseen on rakennettu kaksi pitkää välituntia, joiden aikana oppilaat ehtivät omatoimisen tai ohjatun liikunnan pariin. Kun välituntivalvoja asettaa liivin merkiksi oksanhankaan, koulun piha laajenee ympäröivään metsään, pururadalle ja majanrakennuspaikalle. Sisävälitunneilla oppilaiden pelit ja leikit saavat vallata liikuntasalin ja aulatilat. Kaupungin oppilashuollon työntekijät tuovat osaamistaan välitunneille, jotta myös syrjään jäävät lapset saadaan aktivoitua.  – Kaiken lähtökohtana on sekä oppilaiden että henkilökunnan hyvinvointi. Liikkuminen on oppimisen perusta ja työväline, mutta se lisää myös viihtymistä ja osallisuutta, Nykänen kertoo. Välkkärit vetäjinä  Ohjattuja välituntituokioita pyöritti aluksi oma henkilökunta, sitten kokeiltiin ulkopuolista työntekijää.  – Koululiikuttaja nosti välituntiliikkumisen uudelle tasolle. Toiminta oli hyvin monipuolista, mutta kun hän jäi pois, huomasimme passivoituneemme itse, Nykänen arvioi.  Tällä hetkellä välituntitoiminnasta vastaavat neljäs- ja viidesluokkalaiset välkkärit. Tavoitteena on saada eri-ikäiset puuhaamaan yhdessä.  – Määrän suhteen haetaan tasapainoa, jotta vastuuopettajat eivät kuormitu, ja oppilaille jää riittävästi myös omaehtoista aikaa.  Välkkärit huolehtivat myös välituntivälinelainaamosta. Jalkapallot ja sählytamineet ovat käytössä vuodesta toiseen. Hyppykeppeihin, potkulautoihin ja muihin muoti-ilmiöihin väsähdetään nopeammin. – Yhtenä vuonna koululle hankittiin parinkymmenen tuhannen euron pelialusta. Opettajat olivat innoissaan pelin mahdollisuuksista, mutta oppilaat eivät, Nykänen tunnustaa.  – Kallis huti opetti kuuntelemaan oppilaita tarkalla korvalla hankintoja tehdessä.  Rohkeus kokeilla Yksi koulun vahvuuksista onkin rohkeus kokeilla ja ottaa opiksi. Opettajainhuoneeseen tuodaan niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin, ja hyvät ideat jaetaan koko työyhteisön käyttöön.  Oppia otetaan mieluusti myös muilta kouluilta. – Kun aloitimme 2005 olimme edelläkävijöitä. Liikkeelle lähdettiin liikuntatuntien kehittämisestä, Nykänen kertaa. – Nyt Suomesta löytyy jo satoja kouluja, joissa on pitkälle ajateltu toimintamalli. Liikkuva koulu on mahdollistanut verkostoitumisen kansallisesti ja kansainvälisesti.  Liikkuva koulu on tuonut mukanaan myös toiminnallisen oppimisen, jota uusi opetussuunnitelmakin painottaa.  – Niin äidinkielen sanaluokkia kuin päässälaskuakin voi harjoitella juoksuleikkien tai pantomiimin avulla, Nykänen heittää esimerkin.  Tutkimus tulee tueksi   Matkan varrella tuntikehystä ja lukujärjestystä tai uusien alueiden käyttöönottoa on jouduttu myös perustelemaan toimintaa epäileville.  – Välillä turhautti, mutta toisaalta tulimme käyneeksi koululla perusteellisempaa keskustelua kuin ehkä muutoin, Nykänen pohtii.  Tutkimustietoa omien havaintojen tueksi saatiin Likesin tutkimuksesta Liikkuvan koulun pilottina 2010. Kiihtyvyysanturit ja oppilaille tehty kysely kertoivat, että lapset liikkuivat enemmän kuin muissa kouluissa.  – Oppilaiden kokemukset koulunkäynnistä, omasta terveydestä ja keskittymiskyvystä olivat positiivisia.  Pitkäjänteisen työn tuloksena koulun koko arki liikkuu. Lukuvuoden alussa henkilökunta käy yhdessä läpi, mitä Liikkuva koulu meille tarkoittaa. Yhteistä keskustelupohjaa haetaan vuosittaisista koulutuksista.  – Oppimisen maratonmatkalla suuntaa on tarkistettava jatkuvasti, Kimmo Nykänen summaa.
Tuusulan ja Mäntsälän VESO18-päivä laittoi liikkeelle ja korosti hyvinvointia
Tuusulan ja Mäntsälän kuntien yhteinen VESO18-päivä tarjosi monissa työpajoissa opettajille lisäosaamista Liikkuva koulu -toimintaan. Pajoissa muun muassa opittiin, kuinka eri aineiden opetukseen voidaan yhdistää liikkumista ja ulkoilua. Tuusulan opetuspäällikkö Markus Torvinen (vas.) ja Mäntsälän opetuspäällikkö Janne Mäkinen ovat pohtineet kuntien yhteisen ”asiantuntijapankin” perustamista. VESO-päivä kytkeytyi Tuusulan kunnan opetuspäällikkö Markus Torvisen mukaan oleellisesti Liikkuva koulu -toimintaan ja sen vakiinnuttamiseen molemmissa kunnissa. - Me haemme nyt toimintakulttuurin muutosta kouluihin. VESO-päivän ohjelmassa on useita työpajoja, jotka tähtäävät siihen, että saamme lisää liikettä oppitunneille, hän totesi tapahtumapaikalla Kellokosken yhtenäiskoulussa. Henkilökunnan osaamisen lisäämisellä on Torvisen mielestä erittäin suuri merkitys Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteiden edistämisessä. Kun oman kunnan kouluihin saadaan innokkaita osaajia, jotka toteuttavat Liikkuvan koulun tavoitteita arkisessa työssään, muutkin opettajat saavat heiltä mallia uusiin toimintatapoihin. Pirjo Rädyn vetämässä Opitaan ulkona ja liikkuen -pajassa muun muassa heitettiin noppaa, hypittiin pisteiden mukaisesti ruudukossa ja vastattiin paperinpaloilla oleviin kysymyksiin. - He voivat bongata osaajilta erilaisia työtapoja ja menetelmiä ja ottaa ainakin osia niistä omaan käyttöönsä, Mäntsälän kunnan opetuspäällikkö Janne Mäkinen lisää. Tuusula kouluttaa tämän lukuvuoden aikana joukon omia opettajiaan asiantuntijoiksi, jotka voivat jatkossa kouluttaa kunnan muille opettajille Liikkuvan koulun mukaisia toimintatapoja eri oppiaineissa. Mäntsälän ja Tuusulan kunnat ovat myös pohtineet yhteisen ”asiantuntijapankin” perustamista molempien kuntien asiantuntijaopettajista. Koulut voisivat sitten tilata tarpeidensa mukaan asiantuntijoita kouluttajiksi kuntarajojen yli. Myös VESO-päivällä päästiin nyt vaihtamaan kokemuksia ja ideoita kuntien kesken. VESO-päivän lähes 80 eri työpajassa toimi vetäjinä iso joukko naapurikuntien omia opettajia. Kunnilla on myös koko lukuvuoden ajalle yhteinen VESO-koulutuskalenteri. Kolmen tunnin koulutuspakettien kouluttajina toimivat pääasiassa kuntien omat opettajat. Hyvinvointia henkilöstölle VESO18-päivän ohjelmassa oli erityisen paljon koulujen henkilökunnan hyvinvointiin liittyviä työpajoja. Ennakkoilmoittautumisissa ne myös täyttyivät Torvisen mukaan ensimmäisinä. Hyvinvointi on muutenkin ollut vahvasti esillä Tuusulan kouluissa tänä vuonna. Toiminnallisuutta lisäävät oppimisympäristöt, joihin Tuusulassa on investoitu Liikkuva koulu -avustusta, parantavat Torvisen mukaan myös opettajien hyvinvointia. Opetustyö helpottuu, työ on mielekkäämpää ja opettajat pääsevät työskentelemään yhteistyössä toistensa kanssa sen sijaan, että tekisivät työtään yksin. - Meillä on ollut opettajille myös esimerkiksi uinnin tekniikkakoulu, juoksukoulu ja mailapelikerhoja, jotka tarjoavat hyviä fiiliksiä ja lisäävät työhyvinvointia. Hyökkälän koulun liikunnan ja terveystiedon lehtori Kimmo Kiuru koulutti työpajassaan Jumppakärryn sisältämän välineistön käyttöä. Jumppakärrystä välineet motoristen taitojen opettamiseen Hyökkälän koulun liikunnan ja terveystiedon lehtori ja Tuusulan kunnan Liikkuva koulu -hankekoordinaattori Kimmo Kiuru esitteli VESO-päivän työpajassaan Jumppakärryä. Se on kunnalle hankittu peräkärry, joka sisältää motoristen taitojen opettamiseen soveltuvaa välineistöä pienen liikuntasalillisen verran. Kärry kiertää vuorollaan kaikkien Tuusulan koulujen käytössä jo toista lukuvuotta. Jumppakärry on oiva apuväline opettajalle, joka haluaa opettaa turvallisesti liikkumisen perustaitoja. Sen käyttö on Kiurun mukaan ”törkeän hauskaa”, ja palaute niin opettajilta kuin oppilailta on ollut ylistävää. Kärryn välineistöä käytetään liikuntatunneilla, mutta sitä voi käyttää muulloinkin: koulujen teemapäivillä, varhaiskasvatuksessa, kunnan liikuntatoimen alaisissa erityisryhmissä tai vaikkapa Tyky-päivillä jopa koulujen henkilöstön liikuttamiseen. Koulujen syysloman aikana kärry menee Tuusulan uimahallin alakertaan esimerkiksi ikääntyvien kuntalaisten liikuntaryhmien käyttöön. Omassa työssään Kiuru toteuttaa Liikkuva koulu -henkistä toimintaa monin tavoin. Terveystiedon tunnilla istumisen voi helposti keskeyttää vaikkapa vain nousemalla välillä seisomaan, hyödyntämällä toiminnallisia oppimisympäristöjä tai siirtymällä ulos luonnon pariin opiskelemaan. - Liikuntatunneilla hyvä asia on puolestaan se, että pystymme liikuttamaan niitäkin oppilaita, jotka eivät normaalisti liiku juuri lainkaan. Erityisopettaja Marja Mäkelän mukaan lapset saa liikkumaan tunneilla hyvin yksinkertaisin keinoin. Liikkumaan yksinkertaisin keinoin Kirkonkylän koulun laaja-alainen erityisopettaja Marja Mäkelä osallistui VESO-päivillä erityisesti pajoihin, jotka liittyivät toiminnalliseen ja ulkona toteutettavaan opettamiseen ja oppimiseen. Omassa työssään hän on aina pyrkinyt toiminnalliseen opetukseen edes ajattelematta, että se olisi jotain Liikkuva koulu -toimintaa. - Olen jatkuvasti tekemisissä erityislasten kanssa. Liikkuminen auttaa heitä parantamaan oppimistuloksiaan ja lisää heidän kouluviihtyvyyttään. Kun lapset toimivat yhdessä, myös yhteisöllisyys tulee kuvaan mukaan. Lapset saa Mäkelän mukaan liikkumaan hyvin yksinkertaisilla keinoilla. Syksyisin ekaluokkalaiset voivat vaikkapa kerätä ulkona ”tavusieniä”, paperinpaloja, joihin on kirjoitettu jokin tavu, jonka lapset käyvät sitten lukemassa opettajalle. Matematiikassa lapset voivat laskea tehtävän 2+3 keräämällä ulkoa kaksi kiveä ja kolme käpyä. Desimaalilukuja voi isommille opettaa vaikkapa antamalla jokaiselle oman luvun ja laittamalla oppilaat järjestäytymään lukujen suuruusjärjestyksen mukaiseen jonoon luokassa. Anniina Hakkaraisen vetämässä pajassa opittiin Varga-Neményi-menetelmän mukaista matikkaa ulkona luokille 3-6. Tällaisia ja lukemattomia muita ideoita Mäkelä on joko keksinyt itse tai haalinut eri lähteistä, kuten Alakoulun aarreaitasta, Facebookin Liikkuva koulu ja toiminnallinen opetus -ryhmästä ja erilaisista koulutustilaisuuksista. Lisäksi hän on kouluttautunut Varga-Neményi-menetelmän käyttöön matematiikan opetuksessa. Opetustyötä helpottavat myös Kirkonkylän koulun väistötilojen avoimet oppimisympäristöt ja liikkumista tukeva kalustus. Teksti ja kuvat: Jorma T. Mattila  
Perheiden kulkutapavalinnat ovat monen tekijän summa
Toimittajapariskunta Mikko ja Kristiina Kekäläinen luopuivat autosta puolivahingossa. Nelihenkisen espoolaisperheen arkimatkat sujuvat yhdistelemällä kävelyä, pyöräilyä ja julkista liikennettä. Satunnaiset taksimatkatkaan eivät tunnu enää synniltä. Ajatus autosta luopumisesta oli ollut Kekäläisten mielessä jo pidemmän aikaa. Kun vain neljä vuotta vanha auto jätti perheen tien päälle, se ei palannut turbon korjaamisen jälkeen enää takaisin kotipihaan. –  Se oli ollut aina meille tavallaan luonteva asia, että on auto. Jo ennen auton hajoamista me oltiin alettu kyllästyä autoiluun – tai oikeastaan auton omistamiseen, Mikko Kekäläinen kertoo. Perheessä on kaksi lasta, joista toinen on päiväkodissa ja toinen koulussa. Alkuun saattoi tulla purnaamista esimerkiksi kävelemisestä juna-asemalle, mutta vuodessa autottomuudesta on tullut normaalia arkea koko perheelle. – Lapset suhtautuvat kulkutapojen yhdistelemiseen nykyään tosi notkeasti. Vuodessa on päästy mielentilaan, jossa autoa ei enää kaivata. Koulu- ja päiväkotimatkat ovat yhteistä aikaa Kekäläiset kulkevat paljon julkisilla, ja lyhyemmät matkat koko perhe kävelee tai pyöräilee. – Esikoisemme kävelee koulumatkat, kuopus viedään lähijunalla. Junaan voi ottaa pyörän mukaan, joten pyöräilemme asemalle, otamme pyörät junaan ja pyöräilemme asemalta päiväkotiin. Pyörä jää päiväkotiin odottamaan iltaa, Kekäläinen kuvailee. Kekäläiset kävelevät kouluun yhdessä myös esikoisensa kanssa aina kun työt sen sallivat. Ja niin kauan kuin lapsi sallii. – Koulumatka on hyvää yhteistä aikaa ja samalla voidaan puhua siitäkin, mitkä asiat pitää ottaa liikenteessä huomioon. Ihme kyllä tokaluokkalaisen mielestä on vielä kivaa, että äiti tai isä lähtee saattamaan. Saa nähdä, mikä aamu se sanoo, että et lähde, Kekäläinen nauraa. Turvallisuus vaatii valppautta Kekäläisten kakkosluokkalaisen koulumatkalla on vähän teiden ylityksiä ja reitti on tuttu. Siitä huolimatta alkuun lapsen päästäminen yksin koulumatkalle jännitti. – Kyllä me sanotaan joka aamu muksulle, että on tarkkana liikenteessä, ei katso kännykkää koulumatkalla ja huomioi autot. Toisaalta, jos lapset pidetään aina auton sisällä, ei liikenteessä tarvittavia taitoja voi oppia. Turvallinen koulumatka vaatii Kekäläisen mukaan valppautta sekä lapsilta että autoilijoita. Koulumatkojen turvattomuus on osittain myös syy-seuraus-asia. – Silloin kun viedään lapsia turvallisesti kouluun, liikenneympäristöä kuormitetaan lisää eli siellä on enemmän autoja liikenteessä. Kun koulun vieressä on ahtaat tiet, joilla käännetään autoja ja seassa ne pienet koululaiset, autoilijan pitää olla tosi tarkkana, Kekäläinen muistuttaa. Helppous määrittää kulkutapavalintoja Kekäläisen mukaan autoilun vähentämisessä toimiva julkinen liikenne on tärkein mahdollistaja. Autosta luopumista on helpottanut myös lähellä sijaitseva kauppa ja kauppojen kotiintoimituspalvelut. Samat tekijät ovat merkittäviä, kun tarkastellaan kulutapavalintoja laajemmin. – Hyvä joukkoliikenneverkosto on kaiken a ja o. Toinen on lyhyet välimatkat: se, että yrittää muuttaa kohtaan, jossa oma arkiliikkuminen onnistuu parhaiten. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan tulevaisuudessa päästä siihen tilaan, että edestakaisin liikkuminen vähenee, Sitran asiantuntija Sari Laine pohtii. Laineen mukaan kunnan ja valtion tulisi omalta osaltaan huolehtia siitä, että verkostot ovat turvallisia lasten omatoimiseen liikkumiseen ja että talvikunnossapito mahdollistaa aktiiviset kulkutavat. – Kulkutapavalintoihin vaikuttaa eniten helppous: esimerkiksi aika, kustannukset, sujuvuus tai vaikka se, kuinka paljon tavaraa pitää kuljettaa mukana, Laine summaa. Fiksu liikkuminen on ympäristöteko Kekäläisillä autolla luopumisen taustalla on ollut monia syitä, mutta kiinnostus ympäristövaikutuksiin on herännyt matkan varrella. – On se aika siistiä ajatella, että vaikka tämä meidän teko on ihan pienen pieni pisara meressä, niin onpahan edes pisara. Kun juttelee ihmisten kanssa, tulee sellainen fiilis, että on mukana kehityssuunnassa, joka on tulevaisuutta. Kun autolle on tarvetta, Kekäläiset vuokraavat tai lainaavat auton sukulaisilta. Sekä Kekäläinen että Laine näkevät yhteiskäytön tulevaisuuden ratkaisuna. – Tällä hetkellä yhteiskäyttö toteutuu esimerkiksi tilanteissa, joissa sukulaiset tai ystävät asuvat lähekkäin. Tulevaisuudessa voisi olla esimerkiksi taloyhtiöiden yhteisiä autoja, Laine visioi. Laine näkee tulevaisuudessa myös suuremman murroksen sekä kulkutavoissa että ympäristöajattelussa ylipäätään. –  Murros tulee olemaan iso ja se tulee todennäköisesti nopeammin kuin tällä hetkellä ajattelemme. Onko nuorten kohta enää järkevää hankkia ajokorttia, jos itseohjautuvat autot yleistyvät? Tai missä mittakaavassa sähköautot yleistyvät? Lisää kiirettä vai lisää aikaa? Oman auton käyttämiseen kannustaa Sari Laineen mukaan myös kiireinen arki. – Vähän niin kuin oltaisiin buffet-pöydässä, valittaisiin kaikki lautasemme täyteen ja sitten ihmeteltäisiin, että mulla on maha täynnä. Me ollaan tungettu arki täyteen ja sitten ihmetellään, miten meillä on niin kiire. Mikko Kekäläinen kokee saaneensa lisää aikaa arkeen vaikka itse matkantekoon saattaakin mennä lihasvoimin ja julkisilla pidempään kuin omalla autolla. – Lähijunassa voin tehdä ihan mitä haluan – lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, räplätä kännykkää ja nyt opettelen neulomaan. Samalla tulee aina vähän kävelyä tai pyöräilyä. Silloin kun ajan autoa, en voi tehdä mitään muuta kuin ajaa sitä autoa. Kekäläiset kokevat autosta luopumisen parantaneen perheen elämänlaatua, mutta kaikille se ei sovi. – Ei autosta luopumista välttämättä kannata kokeilla. Meille tämä toimii tällä hetkellä, ja jos tämä alkaa tuntua meistä vaikealta, tehdään muita ratkaisuja. – Toisaalta, jos asia kiinnostaa, meidän perhe on elävä esimerkki siitä, että tämä on mahdollista.
Hyvinvointia kouluun pysähtymällä tässä ja nyt
Koulupäivä sisältää paljon erilaisia tilanteita, jotka aktivoivat autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toimintaa. Autonominen hermosto aktivoituu niin ajattelusta ja ongelmanratkaisutilanteista kuin fyysistä ponnisteluakin vaativista tehtävistä. Myös erilaiset tunteet virittävät usein hermostoa. Jo pelkkä kouluympäristö, äänien ja satojen oppilaiden myötä, aktivoi hermostoa valmiuteen toimia. Toiminallisesti autonomisessa hermostossa on aktivoivan eli sympaattisen osan lisäksi parasympaattinen puoli, joka rauhoittaa ja palauttaa mieltä ja kehoa. Hyvinvoinnin näkökulmasta kumpaakin tarvitaan, jotta jaksaminen ja oppimiskyky säilyisi arjessa hyvänä. Sympaattisen hermoston toiminta on välttämätöntä, mutta vireyden ollessa liiallista ja jatkuvaa, se voi johtaa vaikeuksiin rauhoittua, palautua ja jopa nukkua. Älypuhelinten arkipäiväistyminen on johtanut siihen, että koulupäivien välitunnit ja tauot, joiden tulisi tarjota oppilaille levon ja tauon paikkoja, ovatkin täyttyneet sosiaalisessa mediassa viestittelyyn. Siten todelliset lepohetket ja tauot, joiden aikana keho ja mieli todella rauhoittuvat, ovat koulupäivän aikana hyvin vähäisiä. ”Tässä hetkessä eläminen on vaikeaa tänä päivänä, kun on siirrytty paljon virtuaalielämään. Rauhoittuminen, keskittyminen ja kohtaaminen ovat nykynuorille haasteellisempaa kuin mitä se on ollut vaikkapa kymmenen vuotta sitten." Yläkoulun opettaja Tietoisuustaidoista hyvinvointia Tässä hetkessä elämisellä tai läsnäolon taidoilla on havaittu olevan vahva yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Läsnäolon taidoilla tarkoitetaan kykyä olla ja elää tässä hetkessä sekä taitoa havainnoida omia ajatuksia, tunteita tai kehon tuntemuksia. Arkipuheen kautta kuvattuna, läsnä oleminen on eräänlaista kykyä olla tässä ja nyt, keskittyä siihen hetkeen, sellaisena kuin se on.  Niistä käytetään myös nimitystä tietoisuustaidot (engl. mindfulness), joka viittaa tietoiseen olemisen ja tekemisen tapaan. Tietoisuustaitojen on havaittu olevan yhteydessä myös parempaan keskittymiskykyyn, positiiviseen mielialaan ja elämänlaatuun sekä vähentävän murehtimista ja stressiä. Nuorten osalta mindfulness-harjoittelun on havaittu vähentävän mm. ahdistuneisuutta ja kuormittuneisuutta sekä lisäävän itsetuntoa ja unen laatua. Fysiologisesta näkökulmasta tietoisuustaitoharjoitukset aktivoivat hermoston rauhoittavaa, parasympaattista puolta ja siten lisäävät elimistön palautumista arjen ponnisteluista vaativista tehtävistä. Miten lisätä oppilaiden jaksamista koulupäivän aikana ja taitoa olla paremmin läsnä? Opettajan ei tarvitse osata erillisiä mindfulness-taitoja tai omata siihen erityistä koulutusta, jotta voisi auttaa oppilaita rauhoittamaan mieltä ja laskemaan sympaattisen hermoston vireyttä. Hetkeen rauhoittumista tai pysähtymistä voidaan tehdä monilla eri keinoin, ja yksi yksinkertainen tapa on pyytää oppilaita hetkeksi sulkemaan silmät ja olemaan hetki vain paikallaan, tekemättä yhtään mitään. Jo se, että huomio saadaan kohdennettua yhteen asiaan kerrallaan riittää. Moni oppilas jakaa suurimman osan huomiostaan koko ajan esimerkiksi kännykän kanssa, mikä voi johtaa kevyeen ja jopa pinnalliseen vuorovaikutuksen tapaan, huonoon psyykkiseen hyvinvointiin ja heikkoon oppimiskykyyn. Pysähtymistä voi harjoitella suuntaamalla huomiota hetkeksi omaan hengitykseen, kehoon tai ajatuksiin. Rauhoittumista oman itsen ja sen hetkisen tilanteen äärelle voisi verrata esimerkiksi pilvien katselemiseen taivaalla. Se riittää, kun vain havainnoi ilman, että reagoi automaattisesti mihinkään tuntemukseen tai ajatukseen. Voidaan ajatella, että taivaalla on monenlaisia pilviä, kuten on mielessäkin erilaisia tunteita ja ajatuksia. Ajatukset ja tunteet on mahdollista oppia hyväksymään osana kyseistä hetkeä ilman, että ne ottavat valtaansa. Tosinaan on tärkeää osata sivuuttaa ärsykkeet, tulevat ne sitten ulkoa tai sisältäpäin. Tämä taito auttaa oppilaita valitsemaan virikkeiden joukosta olennaisimmat, mikä on myös oppimisen ja tehtävistä suoriutumisen kannalta hyödyllistä. Hermoston toiminta, rauhoittuminen ja pysähtyminen eivät siis ole lopulta mitään vaikeaa rakettitiedettä, vaikka vahva tieteellinen perustelu niiden yhteyksistä toisiinsa löytyykin. Voidaan jopa simppelistä ajatella, että vähemmän on enemmän, kun oppii keskittymään hetkeen, jossa kulloinkin on.  Siten lyhyet rauhoittumisen hetket tuntien alkuun, lomaan tai niiden loppuun palvelevat oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Samalla ne vaalivat myös opettajan omaa jaksamista ja vahvistavat uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaiden itsestä huolehtimisen taitoja. Jutun kirjoittaja Anu Kangasniemi on psykologian tohtori, erikoisalanaan terveys- ja liikuntapsykologia ja liikuntatieteen maisteri. Anu on ollut kehittämässä uutta vertaismallia kouluihin nuorten hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseksi tukioppilastoiminnan avulla yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa. Lue lisää Active Youth -hankkeesta ja katso uusi julkaisu Hyvinvointitaidot.
Pyörällä kouluun jo ensimmäisellä luokalla
Suomessa on hyvät pyöräily- ja kävelyväylät sekä turvalliseksi koettu yhteiskunta. Neljästä vuodenajasta huolimatta koulumatkaliikkumisen tilanne on kansainvälisesti vertailtuna hyvä. Suomessa 70 prosenttia lapsista kulkee koulumatkansa aktiivisesti, kun vastaava luku on esimerkiksi Yhdysvalloissa vain 12 prosenttia. - Meillä on paljon kouluja, joihin pyöräillään aktiivisesti keväät, syksyt ja talvet. Joissakin kouluissa pyöräily vähenee selkeästi talvella. Sitten on passiivisia kouluja, joissa pyöräily on ympäri vuoden vähäistä. Kulttuurit vaihtelevat. Usein mitä enemmän on lunta, sitä enemmän talvella pyöräillään. Loska, liukkaus ja sade taas eivät houkuttele, tietää tutkija Jouni Kallio Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESistä. Kallio muistuttaa, että vartin koulumatkasta kertyy jo kaksi ja puoli tuntia liikuntaa viikossa. "Se ei maksa mitään, ei sisällä pysähtyneitä opetustuokioita, eikä vanhempien tarvitse osallistua harrastusten tapaan talkoohommiin, Kallio kannustaa." Hän toivoo, että koulut kiinnittävät huomiota pyörien ja kypärien säilytysratkaisuihin ja miettivät tarkkaan, tarvitaanko rajoituksia vaikkapa ensimmäisellä luokalla. Jos lapsi oppii kulkemaan heti ensimmäiseltä luokalta kouluun itse, kulttuuri muovautuu kuin itsestään. Parin vuoden kuljettamisen jälkeen muutos voi olla hankala. Kallio heittää idean, että liikuntatunneilla voi tehdä suunnistusharjoituksia koulumatkoilla, kartoittaa vaaranpaikkoja ja kertoa niistä kunnille. Myös parkkipaikkojen sijoittelulla, välituntien tilaratkaisuilla ja mahdollisuudella lainata koululta pyöriä on merkitystä. Joissain kouluissa välitunneilla saa kikkailla ja temppuilla pyörille varta vasten rakennetuilla radoilla. Mansikkamäen koululla saa skuutata ja juosta Kouvolalaisella Mansikkamäen koululla ollaan iloisia, jos kouluun tullaan muulla kuin autolla, ketään syyllistämättä. Potkulauta eli skuuttikin on sallittu välitunneilla. Koululla on pyöräparkit kolmelta eri suunnalta tuleville oppilaille. Ne on sijoitettu niin, että näkyvyys koululle on hyvä ja ilkivalta mahdollisimman vähäistä. Syksyisin koteihin lähetetään ohjeet hyvistä pyöräreiteistä ja tiedot pyörätelineiden paikoista. Koululla on keväällä oma teemaviikko, jolla kannustetaan koulumatkaliikkumiseen. Paras luokka palkitaan. - Meille on itsestäänselvyys, että jo ekaluokkalaiset saavat tulla pyörällä kouluun. Teemme pyöräretkiä, ajamme taitorataa ja pyörille järjestetään katsastuksia. Vanhempainyhdistyksen järjestämiä lainapyöriä on tarjolla esimerkiksi koulukyydillä kouluun tuleville. Vanhempainyhdistys kokeili myös pyöränhuoltoiltoja isille ja papoille, mutta hyvästä ajatuksesta huolimatta ne eivät oikein lähteneet vetämään, kertoo Mansikkamäen koulun apulaisrehtori Annamari Pakarinen. Kouluun autolla tulevat oppilaat jätetään paikkoihin, jotka eivät häiritse muuta liikkumista. Autot eivät peruuttele, vaan kiepauttavat sujuvan lenkin lähtiessään poispäin. Pakarisen mielestä koulun henkilökunnan esimerkki ja positiivinen asenne ovat tärkeitä. "Kun ope pyöräilee, on oppilaidenkin helppo pyöräillä. Meillä ei kielletä juoksemasta sen vuoksi, että pelätään lapsen kaatuvan." Apulaisrehtori kiittelee myös innokkaita Liikkuva koulu -vastuuhenkilöitä Satu Kansikasta ja Sari Väärästä lasten innostamisesta. Teksti: Katri Klinga 
Tiivis elinympäristö tukee koulumatkaliikuntaa
Kaupunkiympäristön piirteet vaikuttavat lasten koulumatkaliikkumiseen. Tiivis rakenne edistää lasten itsenäistä liikkumista. Aktiivista liikkumista tukevan suunnittelun lähtökohta on, että koulu ei saa sijaita liian kaukana. Maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä puhuu tiiviin kaupunkirakentamisen puolesta. Kytän ryhmä on tutkinut, mitkä kaupunkiympäristön piirteet edistävät lasten arkiliikkumista ja miten ympäristö voi tukea lasten itsenäistä liikkumista. Tiiviisti rakennettu kaupunkiympäristö näyttäisi edistävän lasten ja nuorten itsenäistä liikkumista. Turussa toteutetun tutkimuksen mukaan lapsi kulkee sitä todennäköisemmin jalkaisin tai pyörällä kouluun, mitä tiiviimmin kotiympäristö on rakennettu. Mitä pienempi viherympäristön osuus on ja mitä vähemmän lapsia on kodin ympäristössä, sitä todennäköisemmin lapsi kulkee kävellen tai pyörällä. Tutkimuksen mukaan kaupunkimaiset keskusta-asuinalueet ovat omiaan lisäämään aktiivista koulumatkaliikuntaa. Tiiviin kaupunkiympäristön lisäksi monien sosiaalisten, kulttuuristen ja kokemuksellisten tekijöiden on tunnistettu liittyvän lasten liikkumisen mahdollisuuksiin. Liikenteessä on aina riskejä. Kyttä muistuttaa, ettei niitä voida täysin poistaa, mutta ympäristön viihtyvyyteen ja lapsiystävällisyyteen voidaan vaikuttaa. Kyttä kehitti väitöskirjassaan Melukylä-mallin, jossa neljästä ympäristötyypistä yksi, Melukylä, on lapsiystävällisin: mitä enemmän lapsi ympäristössään liikkuu, sitä todennäköisemmin ympäristöstä löytyy monipuolisia toimintamahdollisuuksia. Lasten ja nuorten osallistaminen kaupunkisuunnitteluun  Lapsiystävällisen ympäristön tutkimuksessa tarvittaisiin enemmän tietoa lapsilta itseltään siitä, mitkä ympäristön piirteet motivoivat heitä jokapäiväisiin aktiviteetteihin. Kyttä toteaa, että ympäristön tarjoumat ovat erilaisia aikuisten ja lasten näkökulmasta. Se, minkä aikuiset kokevat houkuttelevana, ei näyttäydy samalta lapsen silmissä. Kytän ryhmä on selvittänyt kokemuksellisen paikkatiedon avulla lapsille tärkeitä paikkoja, joita ovat kivikaupunkien harrastus- ja kohtaamismahdollisuudet sekä helposti saavutettavat viheralueet. Turussa toteutetussa tutkimuksessa lapsille tärkeät paikat sijoittuvat melko lähelle kotia, mikä on tärkeä lähtökohta liikkumista tukevalle suunnittelulle. Laaja-alaista yhteistyötä Koulumatkaliikunnan edistäminen on Kytän mukaan monisektoraalinen prosessi, johon on otettava mukaan ainakin kaavoitus-, opetus- ja terveystoimi. Laaja-alainen ymmärrys ja yhteistyö ovat avain liikkumisen edistämiseksi. Yhdyskuntasuunnittelun keinot ovat kuitenkin hitaita ja kalliita, joten niiden rinnalle kannattaa kehittää myös nopeampia ratkaisuja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi paikalliset vaaranpaikkakartoitukset. Kyttä tuo esille nopean toiminnan kokeilun ns. ”taktisen urbanismin”.  Taktisessa urbanismissa kokeillaan jotakin pientä matalan kynnyksen muutosta ja seurataan sen toimivuutta. Tämän jälkeen voidaan tehdä johtopäätöksiä toiminnan tuottavuudesta ja käyttöönotosta. Koulumatkaliikunta on yksi Liikkuvan koulun teemoista. Sitra ja Liikkuva koulu lanseerasivat huhtikuussa Fiksusti kouluun -kampanjan, jossa haastetaan suomalaisia kuntia lisäämään fiksua liikkumista koulumatkoilla ja koulupäivän aikana.  Lähteet: Broberg ym. 2013 Child-friendly urban structures.; Kyttä, Broberg & Kahila 2013. Lasten liikkumista ja terveyttä edistävä urbaani ympäristö.; Marketta Kyttä. Liikkuen läpi elämän -seminaari 21.03.2018. Jutun on kirjoittanut LIKESillä viestinnän työharjoittelua tekevä Sini Eerola.
”Digitaalisuus ei saa olla kouluissa itseisarvo”
Pelifirma Lightneerin toimitusjohtaja Lauri Järvilehto kyseenalaistaa koulujen digiloikka-hypetyksen. Modernit digilaitteet ja -sovellukset ansaitsevat paikkansa opetusvälinevalikoimassa, mutta eivät korvaa vanhoja opetusmenetelmiä. Digitaalisiin oppimispeleihin erikoistuneen Lightneerin co-founderin ja hallituksen puheenjohtajan Lauri Järvilehdon luulisi kiertävän maailmaa saarnaten digitaalisuuden luomasta onnelasta. Aiemmin teoreettisen filosofian tutkijana toiminut mies kuitenkin kumoaa itseensä kohdistuvan stereotypian heti alkuunsa. Hän haluaisi laittaa Suomen kouluissa vellovan digiloikka-hypen napakasti aisoihin. – Digiloikkaa pidetään kauhean hyvänä juttuna. Onko se sitä todella? Oppimispeleillä voidaan saada hyvää aikaan, mutta ei kaikkea tarvitse tehdä tabletilla tai muulla digitaalisella laitteella. Nyt digikiintiö pakottaa kouluja käyttämään tietyn ajan digilaitteiden parissa, vaikka siitä ei olisi opetuksen kannalta mitään hyötyä. Yhtä hyvin meillä voisi olla vaikkapa pyyhekumiloikka? Oppilaiden pitäisi kumittaa 25 prosenttia työajasta. Minkään opetusvälineen ei pitäisi olla itseisarvo. Sen pitäisi tukea kasvatuksen ja sivistämisen tavoitteita, Järvilehto pamauttaa. Järvilehdon mielestä osaava ja motivoitunut opettaja on koulutyössä avainasemassa. Hänellä pitäisi olla valtaa valita, mitä työvälineitä opetuksessa kulloinkin käytetään. – Hyvä opettaja luo kohtaamisia ja kommunikaatiota, joka ruokkii oppimista. Uusien teknologioiden ja opetusympäristöjen tehtävänä on tukea opetustyön onnistumista. Pelit opettajan työvälineenä Fiksusti hyödynnettyinä digilaitteet ja -sovellukset voivat kuitenkin tuoda lisäarvoa ja uudenlaista näkökulmaa oppimiseen. Järvilehdon mukaan esimerkiksi digitaalisten pelien pelaamisella ja oppimisella on keskenään paljon samankaltaisia piirteitä. Mikä parasta, lapsille on luontaista tarttua tabletiin ja alkaa pelata. – Kaikki pelit ovat tavallaan oppimispelejä, sillä niissä opitaan erilaisia taitoja. Varsinaisissa oppimispeleissä opetellaan asioita, joista on hyötyä myös pelin ulkopuolella. Esimerkiksi maailman parasta digitaalista oppimispeliä Dragon Boxia pelaamalla oppii algebraa ja Lightneerin Big Bang Legendsiä pelaamalla hiukkasfysiikkaa. Järvilehto näkee, että oppimispelien mahdollisuudet tunnetaan vielä varsin huonosti. Lisäoppi aiheesta voisi auttaa opettajia arvioimaan pelien hyödyllisyyttä ja käyttämään niitä työvälineinä. – Olisi hienoa, että opettajille tarjottaisiin tällä saralla enemmän täydennyskoulutusmahdollisuuksia. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että oppimispelit ovat vain yksi osa oppimiskokemusta, Järvilehto painottaa. Hyvä peli saa liikkumaan Järvilehto asettaa hyvälle oppimispelille kaksi tärkeää kriteeriä. Ensinnäkin sen tulee olla pelinä hyvä, toimiva ja mukaansa tempaava. Toisekseen oppisisältöjen pitäisi linkittyä osaksi pelikokemusta. Esimerkiksi opettavainen monivalintatehtävä ei riitä tekemään pelistä hyvää oppimispeliä. – Opittavan asian pitää tulla tutuksi peliä pelaamalla ja sillä pitää olla merkitystä myös pelissä pärjäämisen kannalta. Dragonbox on tästä mainio esimerkki, Järvilehto sanoo. Digitaalisia pelejä voidaan hyödyntää myös lasten liikuttamisessa, mutta toistaiseksi varsinaisten oppimispelien kirjo on varsin rajallinen. Lightneeriltäkään sellaista ei ole lähiaikoina odotettavissa. Muutamia sijaintipohjaisia oppimispelejä markkinoilta kuitenkin löytyy. – Pokémon Go on ylivoimaisesti paras peli lasten liikuttamiseen, vaikkei se varsinaisesti oppimispeli olekaan, Järvilehto pohtii. Teksti: Tuomas Lehtonen Lauri Järvilehto luennoi uuden oppimisen haasteista ja mahdollisuuksista Jyväskylässä 20.–21.3. pidetyssä Liikkuen läpi elämän -seminaarissa. 
Huomaa hyvä lapsessa!
Suomalainen koulujärjestelmä korostaa suoritusten mittaamista ja saavutettuja näkyviä tuloksia. Yhtä tärkeää olisi auttaa lasta löytämään oman persoonansa vahvuudet. Lapsen onnellisuus ja hyvinvointi lisääntyvät, kun hän huomaa olevansa hyvä ja arvostettu omana itsenään. Tutkija, opettaja ja Iloedu Consulting Oy:n yrittäjä Kaisa Vuorinen on kiertänyt viime vuodet ympäri Suomea kertomassa tuhansille kasvatusalan ammattilaisille positiivisen palautteen ja hyvän huomaamisen tärkeydestä. Tästä asiasta hän saapui puhumaan myös maaliskuun lopulla pidettyyn Liikkuen läpi elämän -seminaariin Jyväskylän Paviljonkiin. – Pienet myötämieliset asiat, vaikkapa hyväksynnän osoittaminen sanoin tai ystävällinen katse, auttavat lisäämään hyvinvointia, Vuorinen sanoo astuttuaan Wilhelm-auditorion lavalle. Vahvuuksien löytäminen motivoi lasta Jokaisella meistä on halu tulla hyväksytyksi ja tuntea itsensä arvostetuksi. Erityisen tärkeää positiivisen palautteen saaminen on lapsille, jotka vielä rakentavat omaa minäkuvaansa. Erityisopettajana toimiessaan Vuorinen huomasi lasten motivoituivan, kun heitä autettiin löytämään erilaisia puolia omasta persoonastaan. Valitettavan usein oppilaiden positiiviset luonteenvahvuudet jäävät koulutyössä kuitenkin huomaamatta, kun arvioinnissa keskitytään mitattaviin suorituksiin. – Meissä on paljon potentiaalia. Kun ymmärrämme sen, hyvinvointimme ei ole jatkossa niin pitkälti kiinni ulkoisesta palautteesta. Emme joudu jahtaamaan Facebook-tykkäyksiä, Vuorinen sanoo. Hän kehottaa kuulijoita nappaamaan lapsen ennemmin hyvän- kuin pahanteosta. Näin voidaan kasvattaa lapsen onnellisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää aikuisen osoittama välittäminen ja hyvien asioiden huomaaminen ovat lapsille, joiden elämä on ollut tavanomaista haastavampaa. Heidän itsetuntonsa ja minäkuvansa kaipaavat kipeästi vahvistusta. – Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa ympäristössä, joka nostaa hänestä hyviä puolia esiin. Kun keskitymme onnistumisiin, luomme maailmaa, jossa pärjäämme puutteistamme huolimatta. Jokaisen aikuisen pitäisikin miettiä, miten voimme auttaa lasta havaitsemaan positiiviset ominaisuutensa, Vuorinen muistuttaa. Positiivisen palautteenkaan ei tarvitse olla pelkkää ylistystä. Siihen tulee voida sisältyä myös korjaavaa palautetta. Vuorisen mielestä on kuitenkin olennaisen tärkeää esittää asiat arvostavaan ja kehittävään sävyyn. Muuten palautteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Palautteen tulisi myös olla kasvun asennetta ruokkivaa, jolloin se lopputuloksen tai liiaksi lapsen ominaisuuksiin keskittymisen sijaan, keskittyy tekemiseen ja yrittämiseen, avun hakemiseen tai toisten kohtelemiseen ystävällisesti. Positiivinen CV auttaa tunnistamaan vahvuudet Vuorinen on kehittänyt Elina Paatsilan, Salla-Maarit Volasen ja Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa Sitran Ratkaisu 100 -kilpailun voittaneen Positiivisen CV:n. Kyseessä on sähköinen alusta, jonka avulla lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan ja dokumentoimaan omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan yhdessä lähiympäristönsä kanssa. Kun vahvuudet on tunnistanut, niitä on jatkossa myös helpompi kehittää. – Positiivinen CV tuo perinteisen koulutodistuksen rinnalle laajentavan näkökulman, joka painottaa suoritusten ohella myös oppilaan luonteenvahvuuksia, moninaisia taitoja ja myönteisiä ominaisuuksia. Tavoitteena on, että jokainen koulunsa päättävä nuori tuntisi itsensä ja omat vahvuutensa. Vuorisen omassa Positiivisessa CV:ssä nousevat esiin myötätunto, sinnikkyys, luovuus, rohkeus ja innostus. Osan persoonansa positiivisista puolista Vuorinen oppi tunnistamaan vasta aikuisena. – Työelämässä vasta ymmärsin, että minussa on luovuuttakin. Aikaisemmin luulin sen ominaisuuden kuuluvan vain taiteilijoille ja urheilijoille. Rohkeutta kohti olen matkalla. Ihmisenä kasvu ja keskeneräisyyden arvostaminen on tärkeä osa Positiivinen CV:tä, Vuorinen toteaa hymyillen. Kehyksissä on helppo kehua Vuorisen mukaan positiivisen palautteen antamiseen ja palautekulttuurin kehittämiseen löytyy erilaisia työkaluja. Olennaista on, että lapset saavat palautetta myös toisiltaan, ei pelkästään aikuisilta. – Olemme tehneet lasten kanssa paljon töitä, jotta he oppisivat antamaan toisilleen palautetta positiivisessa hengessä. Palaute on aina välittämistä. Se rakentaa luokkiin ja päiväkotiryhmiin turvallista ilmapiiriä. Palautteen antaja virittää omaa mieltään kohti toisia, Vuorinen pohtii. Vuorinen on käyttänyt kouluissa esimerkiksi pahvista tehtyjä, isoja kehukehyksiä. Lapset asettautuvat pareina kehyksiin, kuin taulun sisälle, ja kertovat vuorotellen toistensa positiivisista ominaisuuksista. Lapset voivat askarrella toisilleen myös kunniamerkkejä, joissa korostetaan kaverin hyviä ominaisuuksia. – Aikuisten velvollisuus on auttaa lasta huomaamaan hyvät puolet ja onnistumiset itsessä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Lasta pitäisi myös ohjata tekemään asioita, jotka häntä kehittämään näitä vahvuuksiaan, Vuorinen vielä muistuttaa. Teksti: Tuomas Lehtonen Kaisa Vuorisen esityksen voit ladata Liikkuen läpi elämän -seminaarin verkkosivuilta liikkuenlapielaman.fi. Lisätietoa Postiivisesta CV:stä löytyy puolestaan osoitteesta https://www.positiivinencv.fi.
Innosta tukea tarvitseva lapsi liikkumaan
Tukea tarvitseville oppilaille voidaan luoda motivoivia ja kehittäviä liikuntakokemuksia muokkaamalla oppituntien toteutustapaa. Tuntien selkeä rakenne, pienryhmätyöskentely ja tehtävien mukauttaminen helpottavat lapsen osallistumista. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan lehtori Terhi Huovinen ja projektitutkija Piritta Asunta rohkaisevat kouluja panostamaan erityistä tukea tarvitsevien lasten liikkumiseen. Molemmat ovat työssään havainneet, että opetustilannetta muuttamalla mahdollistetaan positiiviset liikuntakokemukset myös niille oppilaille, joille tavanomaisesti toteutetut oppitunnit ovat liian haastavia. –Tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan ja vuonna 2016 tehostettua tai erityistä tukea sai jo joka kuudes oppilas. Selkeän rakenteen puuttuminen aiheuttaa osalle oppilaista haasteita, mikä tulisi huomioida toiminnallisessa oppimisessa. Siksi on tärkeää, että opettajat pystyvät havaitsemaan oppilaiden erityisen tuen tarpeen ja osaavat muokata opetusta yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, Asunta sanoo. Selkeä rakenne auttaa Huovisen ja Asunnan mukaan erityistä tukea tarvitsevat oppilaat hyötyvät siitä, että oppitunneista muokataan mahdollisimman selkeä kokonaisuus ja tehtävät rajataan selvästi toisistaan. Opettaja voi luoda tunteihin selkeyttä strukturoimalla aikaa, tilaa ja omaa viestintäänsä. – Monia erityistä tukea vaativia lapsia helpottaa, kun oppitunnin rakennetta selkiytetään ja tunnin kulusta kerrotaan etukäteen. Tämä tuo oppilaille turvallisuuden tunteen ja auttaa heitä tehtävissä suoriutumisessa. Se myös rauhoittaa opetustilannetta ja vähentää käytöshäiriöitä, Asunta toteaa. Opettaja voi antaa esimerkiksi toiminnallisia harjoituksia tehtäessä selkeitä ohjeita monikanavaisesti; puheen, eleiden ja äänimerkkien lisäksi viestin perille menoa voidaan tukea vaikkapa tehtäväkorttien kuvilla ja teksteillä tai suorituspaikan värikoodeilla. Tehtävästä toiseen siirryttäessä opettajan on hyvä pysäyttää toiminta hetkeksi. Ennen uusien toimintaohjeiden antamista opettajan on hyvä varmistaa, että hän on saanut oppilaiden huomion. – Selkeät suulliset ohjeet auttavat lapsia toimimaan oikein. ”Istu alas, katso tänne ja kuuntele”. Rauhoittumista voidaan tehostaa aktivoimalla tuntoaistia. Oppilaita voi pyytää esimerkiksi asettamaan selän seinää vasten, Asunta opastaa. Jaa luokka pienryhmiin Opetustila, olipa se luokka, liikuntasali tai koulun piha, voidaan jakaa useisiin toimintapisteisiin. Oppilaat kiertävät pisteitä pienryhmissä ja suorittavat jokaisessa niistä tarkasti rajatun tehtävän. Eri pisteillä työskentelyä voidaan jaksottaa kellon tai tiimalasin avulla. Kun aika on täynnä ja ryhmien on aika siirtyä seuraavaan toimintapisteeseen, opettaja ilmoittaa siitä selvästi esimerkiksi äänimerkillä. – Pienryhmäjako mahdollistaa opettajien välisen yhteistyön sekä ryhmäkokojen ja harjoitteiden muuntelun oppilaiden tarvitseman tuen mukaisesti. Kun opettaja tuntee lapset hyvin, hän voi yksilöidä harjoitteita. Saman toiminnallisen tehtävän voi esimerkiksi tehdä liikkuen tai paikallaan seisten, Huovinen kertoo. Moto-kerho innostaa liikkumaan Huovinen ja Asunta toivovat, että koulut järjestäisivät erityistä motorista tukea tarvitseville oppilaille liikuntamahdollisuuksia myös kouluajan ulkopuolella. Heidän mukaansa erityisesti 1. ja 2. luokan oppilaille suunnatuista Moto-kerhoista, joissa harjoitetaan lasten perusmotorisia taitoja, on saatu hyviä kokemuksia. Lapset ovat lähteneet innolla mukaan kerhotoimintaan ja heidän kehittymisensä on ollut selvästi nähtävissä. – Moto-kerhoa ei markkinoida kouluilla tukiopetuksena vaan harrastusmahdollisuutena. Oleellisen tärkeää on, että lapset pääsevät tekemään kerhossa omaan kehitystasoonsa sopivia tehtäviä ja saavat positiivista palautetta kehittymisestään. Näin pystytään rakentamaan lapsen itseluottamusta, Huovinen sanoo. Huovisen ja Asunnan mielestä ideaalitilanteessa Moto-kerholla olisi useampia vetäjiä, joista ainakin yksi olisi koulutukseltaan erityisopettaja. He kannustavat kouluja miettimään, olisiko ohjaajiksi mahdollista saada liikuntaseuran aktiiveja tai opettajaopiskelijoita. Tarvittaessa yksikin henkilö pystyy Moto-kerhoa vetämään, mutta silloin ryhmäkoko saisi olla maksimissaan 8–12 henkeä. Apua motorisen tuen tarpeen arviointiin Opettaja voi arvioida 6–9-vuotiaiden lasten motorisia taitoja motoriikan arviointilomakkeella MOQ-T. – Monet opettajat ovat arkoja tekemään arvioita lasten motorisista valmiuksista. MOQ-T-lomake koostuu 18 väittämästä, joihin vastaamalla opettaja pystyy tekemään alustavan arvion lapsen motorisesta kehityksestä. Jos havainnointilomakkeen tuloksen perusteella on syytä epäillä, että oppilaalla on riski motorisen oppimisen vaikeuksiin, on oppilaan motorista kehitystä havainnoitava tarkemmin ja tarjottava lisää tukea motoriseen oppimiseen. Opettaja voi ohjata oppilaan myös tarkempaan arviointiin, jos koulun tukitoimet eivät ole riittäviä, Asunta sanoo. Myös isompien motorista tukea tarvitsevien oppilaiden fyysisen toimintakyvyn seurantaan löytyy apua. 5- ja 8-luokkalaisten Move!-arvioinnissa voidaan nimittäin käyttää sovellettua arviointilomaketta. Esimerkiksi testiin kuuluva viisiloikka voidaan korvata vauhdittomalla pituudella ja pallonheitossa voidaan käyttää tarvittaessa isompaa palloa tai lyhyempää heittoetäisyyttä. – Moven tavoitteena on motivoida lapsi liikkumaan. Siksi on tärkeää, että myös erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat arviointituloksen. Arviointitilanteesta on tärkeä luoda oppilaalle turvallinen ja miellyttävä, Huovinen muistuttaa. Lisätietoa: Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksen soveltavan liikunnan Koppa-palvelun linkkilista Motoriikan arviointilomake MOQ-T Maksuttomia harjoitteita kehittämään motorisia perustaitoja löydät esimerkiksi Skillilataamosta.
Tukioppilaat vähän liikkuvien nuorten hyvinvointia edistämässä
Liikkuminen ja liikunta on yksi keino yhdistää nuoria, lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekä tarjota mukavaa tekemistä ja yhdessäolon kokemuksia. Liikunnasta voi kuitenkin muodostua myös väline, joka erottelee, arvioi tai luokittelee. Siten hyvää tarkoittava liikuntasanoma saattaa tahattomasti lisätä kelpaamattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Koululla ja kouluyhteisöllä on liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa merkittävä mahdollisuus, joka voi kasvattaa nuoren myönteistä suhdetta liikkumista kohtaan ja lisätä omasta itsestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen taitoja. Tämä korostuu erityisesti niiden lasten ja nuorten osalta, jotka eivät koe itseään liikunnallisiksi ja liikkuvat vapaa-ajalla vain vähän. Liikunnallisen elämäntavan edistäminen on kuitenkin todettu vaikeaksi tehtäväksi erityisesti yläkouluikäisten nuorten keskuudessa. Tyypillisesti koulujen perinteiset liikuntakerhot ja muut liikuntaa edistävät toimenpiteet kiinnostavat liikunnasta jo innostuneita nuoria. Olemassa olevat keinot eivät tavoita kovin tehokkaasti niitä, jotka kipeimmin tarvitsisivat tukea. Mikä sitten innostaisi nuoria liikkumaan ja huolehtimaan hyvinvoinnistaan? Vai pitäisikö meidän liikunnan edistäjien jopa unohtaa hetkeksi liikkuminen kokonaan ja pikemminkin kysyä, mikä nuoria ylipäätään kiinnostaa tai mitkä asiat ovat heille tärkeitä? Nuorille tärkeät asiat keskiössä LIKES-tutkimuskeskuksen ACTive Youth -hankkeessa (2016–2018) pyrittiin lähestymään liikkumista ja hyvinvointia nuorille tärkeiden asioiden kautta. Hankkeen aikana saatujen kokemusten pohjalta vahvistuivat käsitykset siitä, että nuorten hyvinvoinnin kivijalka on yhteys omiin kavereihin ja ystäviin. Kehityspsykologisesta näkökulmasta käsin nuoruusiän yksi tärkein kehitystehtävä on eheyden rakentuminen suhteessa omaan itseen. Tämä rakentuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ja tärkeimpänä viiteryhmänä ovat juuri omat vertaiset. Siten terveyden edistäjien on lähtökohtaisesti tärkeää ymmärtää, että vähän liikkuvan nuoren ensisijaisena päänvaivana ei suinkaan ole huono kunto vaan pikemminkin huoli siitä, kelpaanko minä kavereiden keskuudessa sellaisena kuin olen. Koska liikunnallisuutta tai liikuntataitoja korostava toiminta suosii jo aktiivisia nuoria, vähemmän liikkuvien nuorten kannalta ratkaisevaa saattaa olla ns. liikuntaneutraalin ilmapiirin luominen omien vertaisten johdolla. Liikuntaneutraalissa ilmapiirissä ei siis korostu liikunnallisuus, taidokkuus tai se, kokeeko itsensä hyvänä tai huonona liikkujana, vaan pikemminkin kaikenlainen aktiivisuutta, leikkimielisyyttä ja hyvinvointia tukeva vertaistoiminta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) 1970-luvulla käynnistämä tukioppilastoiminta on hyvä esimerkki vertaisuuteen pohjautuvasta toiminnasta, joka kattaa valtakunnallisesti noin 90 % perusopetuksen kouluista. Tukioppilailla on oiva mahdollisuus vaikuttaa myös oman kouluyhteisönsä ja sen oppilaiden hyvinvointiin ja liikkumiseen. Vertaismalli hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseksi ACTive Youth -hanke on tuottanut uudenlaisen vertaismallin erityisesti vähän liikkuvien nuorten hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseksi. Hankkeen aikana tuotettiin tukioppilaille uusi Hyvinvointitaidot-täydennyskoulutus, joka on tarkoitettu jatkokoulutukseksi tukioppilaiden peruskoulutuksen käyneille. Vertaismallin ja koulutuksen tavoitteena on edistää uuden opetussuunnitelman mukaisesti erityisesti nuorten osaamisen ja onnistumisen kokemuksia sekä vahvistaa itsestä huolehtimisen taitoja. Hankkeen perusidean mukaisesti koulujen tukioppilaat saavat hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseksi lisäkoulutuksen, jonka jälkeen he toteuttavat matalan kynnyksen mukaista toimintaa oman koulunsa oppilaille. Erityisenä kohderyhmänä ovat koulun nuorimmat eli 7. luokan oppilaat. Toiminnassa pyritään tavoittamaan erityisesti niitä nuoria, joita perinteinen liikunta- tai urheilujärjestötoiminta ei tavoita. Jokainen tyylillään Hyvinvointitaidot-kokonaisuus pohjautuu arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan, jonka tärkeänä lähtökohtana ja periaatteena on tukea nuorelle itselle merkityksellisiä asioita. Muita toimintaa ohjaavia periaatteita ovat osallisuus sekä kokemuksellisuuden ja kokemuksen kautta oppimisen vahvistaminen. Tärkeää on myös vahvistaa kykyä elää tässä ja nyt sekä edistää sallivaa ja hyväksyvää suhtautumistapaa erilaisia liikkujia ja nuoria kohtaan. Tukioppilaat pyrkivät omalla esimerkillään ja toimillaan välittämään ilmapiiriä, jossa kaikenlaiset liikkujat otetaan mukaan sellaisena kuin ovat, ilman turhia paineita siitä, miten hyvä kukakin on missäkin lajissa. Jokainen voi liikkua omalla tyylillään ja nauttia siitä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa liikkua tai harrastaa liikuntaa. Liikkumisen ohella tukioppilaat pyrkivät edistämään nuorten taitoja olla läsnä tässä hetkessä, kykyä rauhoittua ja pysähtyä kiireen keskellä. Koulupäivien hektinen rytmi vaatii hermostolta paljon ja toisinaan aktivoinnin sijaan on tärkeää oppia pysähtymään ja kuuntelemaan omaa itseä. Hyvinvointi tai hyvä olo koostuu usein monesta eri tekijästä, eikä liikunta yksinään ratkaise hyvinvoinnin kokonaisuutta. Tukioppilasmateriaalien Hyvinvointitaidot-kokonaisuudesta löytyy konkreettisia harjoitteita, joita tukioppilaiden ohella voivat hyödyntää halutessaan myös opettajat ja kouluterveydenhoitajat osana omaa työtään. Olennaista on tukea nuoren omaa tapaa liikkua ja voida hyvin. Yhdessä muiden kanssa. Tutustu Hyvinvointitaidot-kokonaisuuteen Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta   Lisätietoja: Anu Kangasniemi, terveyden edistämisen asiantuntija, LIKES-tutkimuskeskus
Kerhot innostavat lapset liikkumaan
Rauman ja Raision kaupungit ja paikalliset urheiluseurat kehittivät yhdessä liikuntakerhotoimintaa kaupunkien alakoululaisille. Ideana oli luoda monipuolisia liikuntamahdollisuuksia, joihin myös vähemmän liikkuvien lasten on helppo osallistua. Teksti: Tuomas Lehtonen Rauman ja Raision liikuntakerhotoiminnassa on paljon samaa, vaikka kummassakin kaupungissa toimintaa on kehitetty itsenäisesti. Niin Raumalla kuin Raisiossakin idea kerhotoiminnan käynnistämisestä on syntynyt seuraparlamentissa ja toiminnan taustalla on kaupungin sekä seurojen vahvaa yhteistyötä. Molemmissa kaupungeissa on panostettu toiminnan monipuolisuuteen sekä maksuttomuuteen, eikä tekemiselle ole asetettu kilpailullisia tavoitteita. Kerhot on integroitu koulupäivien yhteyteen ja toiminnan suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vähän liikkuvien lasten aktivointiin. Rauman kerhotoiminnan kuntakoordinaattori Kimmo Kouru ja Raision Liikkuva koulu -koordinaattori Sari Aaltonen kiittelevät molemmat seurojen kanssa tehtävää yhteistyötä.   – Yhteistyön ansiosta olemme pystyneet tarjoamaan lapsille monipuolisia ja hauskoja liikuntaelämyksiä. Positiiviset kokemukset tukevat oppilaiden mahdollisuuksia liikkua jatkossakin. Ja parantaahan liikunta tutkitusti keskittymistä, oppimistuloksia ja hyvinvointia, Kouru iloitsee. Raisiossa 14 seuraa mukana Sari Aaltosen mukaan Raision kouluihin toivottiin pitkään seurojen vetämiä liikuntakerhoja. Toiminta saatiin kokeiluluontoisesti käyntiin syksyllä 2015, kun neljä seuraa otti vastuulleen yhden liikuntakerhoiltapäivän vetämisen yhdellä alakoululla. Alku oli lupaava, joten Raision seuraparlamentissa päätettiin laajentaa kerhotoiminta kaikkiin kaupungin yhdeksään alakouluun Liikkuva koulu -hankerahoituksella. Kerhotoiminta kirjattiin koulujen lukuvuosisuunnitelmiin ja syksyllä 2016 kerhotoiminnan piiriin pääsivät kaikki kaupungin 1.–6. luokan oppilaat. Raision koulut saivat Liikkuva koulu -rahoituksen ja seurat Olympiakomitean myöntämää Lasten liike -rahoitusta, jolla hankittiin liikuntasaleihin kevyet painimatot ja järjestettiin oppilaskuljetukset pienistä, liikuntasalittomista kouluista jäähallissa pidettävään kerhoon. Kerhojen järjestäjäksi ilmoittautui 14 seuraa Raisiosta ja Turusta, joten mukaan saatiin paljon lajeja. Liikuntalukujärjestykseen kirjattiin pallopelejä, painia, uintia, yleisurheilua, tanssia, luontoliikuntaa, jääurheilua sekä erilaisia jumppia ja toimintatreenejä. Kerhot päätettiin pitää kaikilla kouluilla torstai-iltapäivisin kello 14–16. Näin toiminnan organisointi oli seuroille helpompaa. – Koulut jaettiin kolmen koulun ryppäisiin, jossa kussakin kävi kolme seuraa pitämässä kerhoja kolmena peräkkäisenä viikkona. Näin kussakin koulussa käytiin syksyn aikana kolme lajia läpi. Keväällä seurat vaihtuivat toiseen kouluryppääseen. Näin joka koulussa päästiin kokeilemaan kuutta eri lajia lukuvuoden aikana. Tänä lukuvuonna toiminta on jatkunut samanlaisena, mutta seurat ovat osin vaihtuneet, Aaltonen sanoo. Selkeä vastuunjako Aaltonen vastaa vuotuisten hankehakemusten tekemisestä ja koordinoi toimintaa yhdessä koulujen kerhovastaavien kanssa. Kerholukujärjestysten tekeminen, yhteydenpito seuroihin ja seuraparlamentin tapaamisten vetäminen on puolestaan Raision Liikuntapalveluiden vastuulla. Koulukohtaiset kerhovastaavat perehdyttävät seurat koulujen tilojen käyttöön, markkinoivat kerhoja oppilaille sekä heidän vanhemmilleen ja ottavat ilmoittautumisia vastaan. Kerhovastaavat myös perehdyttävät seurojen ohjaajat koulukohtaisten kerhokansioiden käyttöön. Kansioista löytyvät koulun ja perheiden yhteystiedot, liikuntatilojen avaimet, tarvittavat ohjeet sekä ensiapuvälineet. Kansioon kerätään myös kerhoa koskevat palautekyselyt. Aaltonen on tyytyväinen seurojen kanssa tehtyyn yhteistyöhön. Seurat ovat vastanneet itsenäisesti kerhojen pyörittämisestä ja hankkineet ohjaajille sijaiset, jos sairastumisia on tullut. Haasteena Aaltonen näkee kuitenkin kerhojen ilmoittautumisrumban, joka on kuormittanut koulujen kerhovastaavia merkittävästi. Raisiossa on haluttu taata osallistuminen mahdollisimman monelle lapselle, joten ilmoittautuminen sisältää vain kolme kerhokertaa. Koulujen uurastus on kannattanut, sillä vanhemmilta ja lapsilta saatu palaute on ollut lähes pelkästään positiivista. Aaltonen kertoo, että kerhotyö on ollut omiaan edistämään kodin ja koulun yhteistyötä. Vinkkejä kerhotoiminnan kehittämiseenkin on tullut mukavasti. Toki liikuntakerhoilla on ollut suotuisia vaikutuksia myös oppilaiden hyvinvointiin ja kouluviihtyvyyteen. – Ensi vuonna meillä on viimeinen mahdollisuus hakea Liikkuva koulu -hankerahoitusta. Toivon todella, että saisimme kerhorahoituksen järjestymään myös tulevina vuosina ja voisimme tarjota lapsille näin hienon kerhopaketin jatkossakin, Aaltonen sanoo. Osa-aikainen työntekijä mahdollisti osallistumisen Yksi Raision koulujen kerhotoiminnan järjestäjistä on yleisurheiluseura Raision Kuula. Seuran puheenjohtaja Markku Appelin mukaan pienelle seuralle tarjoutui poikkeuksellinen mahdollisuus osallistua toimintaan viime syksynä, kun seuralla oli jonkin aikaa osa-aikainen työntekijä. – Työntekijämme veti kerhoissa yleisliikuntaa. Vastasimme noin 10 kerhokerrasta, Appel muistelee. Appelin mielestä kerhotoimintaan osallistuminen oli tehty seuran kannalta helpoksi. Riitti, että seura hyväksyi kaupungin esittämän lukujärjestyksen ja hankki tarvittavat vakuutukset kerhotoiminta varten. Raision Kuula maksoi työntekijälleen palkan ja sai ohjatuista kerhotunneista korvauksen kaupungilta. Yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut Appelin mielestä esimerkillisesti. Jonkinlaisena haasteena hän pitää kuitenkin suuria oppilasryhmiä. Kun kerhoa vetämässä oli vain yksi ohjaaja ja lapset olivat koulupäivän jälkeen vilkkaita, vastaan tuli välillä kurinpidollisia haasteita. Pienelle seuralle, jonka toiminta pyörii vapaaehtoisvoimin, on myös vaikea saada seura-aktiiveja mukaan koulujen iltapäivätoimintaan. Raision Kuulankin piti luopua kerhojen vetämisestä, kun osa-aikaisen työntekijän työsopimus päättyi vuoden vaihteessa. – Meidän kannaltamme oli todella hienoa päästä mukaan tähän toimintaan. Lapsiin ja nuoriin keskittyvänä urheiluseurana saimme tärkeää näkyvyyttä. Toisaalta seuramme yhtenä tavoitteena on saada lapsia ja nuoria liikkumaan sekä kohottamaan kuntoaan. Kerhotoiminnan avulla pääsimme edistämään tätä tavoitetta, Appel pohtii. Rauma sopiva kaupunki pilotille Raumalla ala-asteen liikuntakerhotoiminta käynnistyi Olympiakomitean Lasten liike -hankkeen rahoituksella viime syksynä. Ajatus kerhotoiminnasta heräsi, kun Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n edustaja kävi esittelemässä rahoitusmahdollisuutta Rauman Seuraparlamentissa. Muualla Satakunnassa vastaavaa toimintaa ei vielä ollut ja Rauma todettiin kokonsa puolesta sopivaksi pilottikaupungiksi. Kimmo Kourun mukaan ajatus kerhotoiminnasta otettiin parlamentissa ilolla vastaan ja periaatepäätös toiminnan aloittamisesta lyötiin lukkoon saman tien. Kun hankerahoitus varmistui, seurat valitsivat koulujen kanssa toteutettavan kerhotoiminnan yhdeksi parlamentin seurayhteistyön painopistealueista. Kerhotoiminnan suunnitteluun osallistuivat Rauman alakoulut, opetus- ja liikuntatoimi sekä 10 paikallista seuraa. Opetustoimi valitsi kerhotoiminnan kohdekoulut ja alakoulut tarjosivat käyttöön tarvittavat liikuntatilat sekä välineet. Pesäpalloseura Fera vastasi toiminnan koordinoinnista sekä kerhojen lukujärjestysten tekemisestä. Viime vuonna kerhojen järjestämiseen osallistuivat Fera, jalkapalloseura Pallo-Iirot, salibandyseura Salba, Rauman Naisvoimistelijat, Rauman Urheiluampujat, taistelulajiseura Fudoshin ja tanssiseura Dansseor. Syksyllä kaikki alakoulut mukaan Feran toiminnanjohtajan Hannele Töyrylä-Jokisen mukaan kerhoja järjestettiin viime syksynä viikoittain viidellä Rauman alakoululla. Kevätlukukaudelle saatiin vielä yksi uusi koulu mukaan. Ensi lukuvuodelle lasten liikuttamista varten on saatu Rauman kaupungin lisärahoitusta. Sen avulla toimintaa laajennetaan kaikkiin kaupungin alakouluihin ja myös lajikirjoa voidaan kasvattaa. Liikuntakerhot järjestetään heti koulupäivän päätyttyä. 3.–4.-luokkalaisten kerho pidetään kello 12–14 ja 5.–6.-luokkalaisten kello 14–16 välisenä aikana. Yhdellä koululla järjestetään myös suuren suosion saavuttanut aamupäiväkerho kello 8–9. Kerhotoiminnasta on tiedotettu kouluissa järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa ja koteja on informoitu kerhoista myös Wilmassa. Oppilaat ovat ilmoittautuneet toimintaan lukukaudeksi kerrallaan. – Olemme onnistuneet järjestämään monipuolista ohjelmaa. Pallopelejä, kaupunkisotaa, lasemmuntaa, tanssiliikuntaa, judoa, juoksua, tasapaino- ja ketteryysharjoituksia, Töyrylä-Jokinen luettelee. Kerhotoiminnan järjestämisen suurimmat haasteet ovat Töyrylä-Jokisen ja Kourun mielestä olleet vanhempien oppilaiden innostaminen liikkumaan ja tuuraajien löytäminen sairastuneille ohjaajille. Myös liikuntatilavarausten, oppilaiden lukujärjestysten ja kerho-ohjaajien aikataulujen yhteensovittaminen on ollut paikoin haastavaa. Kaiken kaikkiaan järjestelyihin liittyvät haasteet ovat olleet kuitenkin pieniä kerhotoiminnasta saatuihin hyötyihin nähden. – Seurat, ohjaajat ja kaupungin toimijat ovat tulleet tutuksi keskenään, joten yhteistyötä on jatkossa helpompi tehdä muissakin asioissa. Seurat ovat myös päässeet tekemään edustamiaan lajeja tutuiksi lapsille ja saaneet näin myös uusia harrastajia. Toki kaikista palkitsevin juttu on se, että lapset, erityisesti ne vähiten liikkuvat, saadaan liikkumaan, Töyrylä-Jokinen summaa. Rauman Seuraparlamentti ja Raision Sivistyskeskus palkittiin Koulu-seura -yhteistyöpalkinnoilla kaupunkien alakoulujen liikuntakerhotoiminnan järjestämisestä. Palkinnot luovutettiin voittajille paikallisissa Urheilugaaloissa helmikuun alussa.
Paikalliset vahvuudet saavat näkyä Liikkuva koulu -toiminnassa
Liikkuva koulu -toimintaa voidaan muotoilla jokaisen koulun ja kunnan lähtökohtien, tavoitteiden ja vahvuuksien mukaan. Raahen ja Hämeenlinnan Liikkuva koulu -toiminta ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten toimintaa voidaan jalostaa paikallisiin tarpeisiin. Raahen neljän yläkoulun ja paikallisten yhdistysten ennakkoluulottoman yhteistyön tuloksena on syntynyt yläkoululaisille suunnattu meriliikuntaviikko. Tänä vuonna se järjestetään jo neljättä kertaa. Viikon aikana oppilaat pääsevät tutustumaan melontaan, purjehdukseen, soutuun, suppaukseen ja meripelastukseen. Raahen Liikkuva koulu -koordinaattorin ja Pattasten yläkoulun liikunnanopettajan Laura Rahikkalan mukaan yläkoulut tuottivat aiemmin meriliikunta-aktiviteetteja satunnaisemmin, pienimuotoisemmin ja toistensa toiminnasta tietämättä. Vähitellen heräsi ajatus, että koulujen ja seurojen yhteistyöllä pystyttäisiin tarjoamaan oppilaille laajempi tutustumispaketti. Nyt jokainen nuori pääsee osallistumaan meriliikuntaviikolle kerran yläkoulun aikana. Loppukeväällä tai lomien jälkeen pidettävään meriliikuntaviikolle osallistuu vuosittain 1–2 yläkoulua. – Jokainen oppilas pääsee tutustumaan lajeihin yhden koulupäivän ajan. Kaikkiin lajeihin voi tutustua tunnin ajan. Tavoitteenamme on monipuolistaa koululiikuntaa, laajentaa nuorten tietoisuutta erilaisista harrastusmahdollisuuksista ja opettaa samalla meripelastus- ja ensiaputaitoja. Seuroille yläkoululaisten lajikokeilut ovat tuoneet paljon uusia harrastajia, Rahikkala sanoo. Koulujen lisäksi meriliikuntaviikkoa ovat järjestämässä Raahen Purjehdusseura, Pikkulahden Palvelut Oy, Raahen Meripelastusyhdistys sekä Raahen nuorisotoimi ja seurakunta. Meriliikuntapisteille ei tarvitse jonottaa, sillä nuorille on järjestetty ohjelmaa myös kuivalle maalle. Rannalla on voinut muun muassa treenata ensiaputaitoja, pelata jalkapalloa ja suorittaa erilaisia taitoratoja. Sponsori haussa Meriliikuntaviikon järjestämisestä syntyvät vuotuiset 5000–6000 euron kulut on katettu Liikkuva koulu -avustuksella. Raahessa on vakaa aikomus jatkaa viikon järjestämistä myös hankkeen päättyessä parin vuoden päästä. – Uskon, että saamme viikolle sponsorin. Rahoittajan on mahdollista saada toiminnalleen paljon näkyvyyttä, Rahikkala miettii. Rahaa suurempana haasteena Rahikkala pitää eri toimijoiden aikataulujen yhteensovittamista. Monet seuran vapaaehtoisista ovat koulupäivien aikaan töissä. Toistaiseksi ongelma on saatu ratkaistua lyömällä aikataulut ajoissa lukkoon. Hyvä suunnittelukaan ei tosin auta oikukkaisiin sääolosuhteisiin. – Viime keväänä käytiin melkein tukankuivaajien kanssa jäitä sulattamassa. Välillä taas vaarallisen kova tuuli on estänyt vesille pääsyn. Silloin lajeihin on tutustuttu rannassa kuivaharjoitteluna. Saa siinäkin raikasta meri-iltaa. Raahessa Liikkuva koulu -yhteistyö ei rajoitu pelkästään meriliikuntaviikkoon. – Koulujen ja seurojen yhteistyö on monipuolista. Seurat esimeriksi osallistuvat koulujen välisiin turnauksiin ja olemme yhdessä järjestäneet ala- ja yläkoululaisille Liikuntamylläkkä-tapahtumapäiviä, jossa lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan eri lajeja. Nyt meillä on tavoitteena järjestää yhteistyössä lajiesittelyiltoja, Rahikkala kertoo. Liikkumisen kynnys mahdollisimman alas Hämeenlinnan Liikkuva koulu -toiminnassa on satsattu erityisesti matalan kynnyksen liikkumiseen. ”Höntsäilyllä” ja vapaamuotoisemmalla tekemisellä toimintaan rohkaistaan myös vähemmän liikkuvia lapsia ja nuoria. Tässä on onnistuttu hyvin. Hämeenlinnan kaupungin tärkeänä kumppanina monituottajamallilla toteutetussa Liikkuva koulu -hankkeessa on Lasten Liikunnan Tuki ry. Yhdistys keskittyy toiminnassaan lasten ja nuorten harrasteliikuntaan, kilpailutoimintaa sillä ei ole lainkaan. Yhdistys tarjoaa liikunnallista toimintaa esikouluikäisistä toisen asteen opiskelijoihin. Toiminnanjohtaja Juha Liedeksen mukaan yhdistyksen pyrkimyksenä on innostaa lapsia positiivisten kokemusten kautta elinikäisen liikunnan polulle. – Meille on yhdistyksenä tärkeää, että voimme tukea lasten oppimista ja toimintakykyä liikunnan keinoin. Tässä työssä Liikkuva koulu -hankkeen kautta saatavalla rahoituksella on suuri merkitys. Hanke päättyy aikanaan, mutta meillä on kaupungin kanssa tavoitteena vakiinnuttaa Liikkuva koulu -toiminta niin, että voimme jatkaa sitä myös hankerahoituksen päättyessä. Yhdistyksellämme on hankerahoituksella käynnistettyjen toimintamallien vakinaistamisesta hyvät kokemukset. Siihen perustuu myös yhdistyksemme kasvutarina, Liedes sanoo. Liikuntalukkari tarjoaa valinnanvaraa Liikkuva koulu -toiminnasta Lasten Liikunnan Tuella on kuuden vuoden kokemus. Ensin yhdistys sai rahoitusta kahteen lasten liikuntaa ja oppimista kehittävään hankkeeseensa. Hämeenlinnan kaupungin Liikkuva koulu -toiminnassa yhdistys on mukana kumppanuussopimuksella. Meneillään on  kolmas vuosi. – Kehitimme aluksi koulujen välkkäritoimintaa sekä konsultoimme rehtoreita ja opettajia Liikkuva koulusta. Myöhemmin toiminta on edennyt käytäntöön. Olemme järjestäneet välkkäritoiminnan ohjauskoulutuksia ja tutoroineet välkkäriohjaajia. Viime vuonna aloitimme yläkoululaisten Liikuntalukkaritoiminnan ja koordinoimme siihen liittyvää seurayhteistyötä, Liedes sanoo. Liikuntalukkari tarjoaa yläkoululaisille mahdollisuuden harrastaa erilaisia liikuntalajeja läpi kouluvuoden maksutta. Liikuntavuoroja on tarjolla niin yksilö- kuin joukkuelajienkin puolelta. Lajiliittojen lisäksi yhteistyössä on mukana kymmenkunta seuraa ja pari kaupallista palveluntarjoajaa. Harrastamaan pääsee esimerkiksi lumi- ja palloilulajeja. – Monia liikuntavuoroja ohjaajat seurat. Liikuntalukkarissa on kuitenkin myös sellaisia lajeja, joita on mahdollista harrastaa omatoimisesti. Esimerkiksi kaupungin uimahalliin oppilaat voivat mennä tiettyinä aikoina maksutta uimaan. Liikuntalukkari-toiminnan lisäksi Lasten Liikunnan Tuki järjestää seurojen, paikallisen urheiluakatemian ja lajiliittojen kanssa kouluille erilaisia teemapäiviä ja tapahtumia sekä koulujen välisiä pelejä ja turnauksia. Liedes mainitsee muun muassa katukorispäivän, Ice Skating Tourin ja Lumilajit liikuttaa -teemapäivän. ”Yhteistyöstä hyötyvät kaikki” Liedeksen mielestä on hienoa, että Liikkuva koulu -hankkeen tuella on mahdollista tarjota monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Koulujen pedagoginen osaaminen ja lajiseurojen sekä -liittojen lajitietämys yhdistämällä saadaan paljon hyvää aikaan. – Kaikki osapuolet ovat hyötyneet yhteistyöstä. Kouluissa lapset saadaan liikkeelle ja seurat tekevät toimintaansa tunnetuksi. Yhdistyksemme on pystynyt kasvattamaan verkostojaan, mikä helpottaa jatkossa yhteistyön tekemistä lasten liikuttamisessa, Liedes kiittelee. Toiminnan haasteena Liedes pitää nuorten tavoittamista ja erityisesti vähemmän liikkuvien aktivointia. Vaatii luovaa kokeilua, että liikuntamahdollisuuksista saadaan välitettyä houkutteleva viesti oikealle kohderyhmälle. – Perinteinen lehti-ilmoittelu ei toimi. Sähköpostin ja Wilman lisäksi pyrimme käyttämään seurojen tiedotuskanavia sekä näymme sosiaalisessa mediassa. On kuitenkin hankala tietää, mitä kautta kohderyhmän tavoittaa parhaiten. Vertaissuositukset ovat varmasti aktivoineet nuoria parhaiten, Liedes pohtii. Teksti: Tuomas Lehtonen Raahen Liikkuva koulu -hanke ja Lasten Liikunnan Tuki ry palkittiin tammi-helmikuun vaihteessa pidetyissä alueellisissa Urheilugaaloissa Liikkuva koulu -ohjelman ja Olympiakomitean Liikkuva koulu ja seurayhteistyö -palkinnolla. Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry:n valitsijaraati painotti perusteluissaan Raahen neljän yläkoulun ja seurojen yhteistyössä järjestämää meriliikuntaviikkoa. Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n raati puolestaan kiitti Lasten Liikunnan Tuki ry:tä Hämeenlinnan kaupungin kanssa tehdystä hyvästä, joustavasta, aloitteellisesta ja ahkerasta kumppanuudesta Liikkuva koulu -hankkeessa. Yhdistys on hyvillä verkostoillaan ja kaikkia kumppaneita innostavalla työotteellaan koordinoinut Hämeenlinnan koulujen seurayhteistyötä. 
Seurayhteistyö tarjoaa monipuolista liikkumista ja rikkoo rutiineja
Tammikuun lopulla pidetyissä alueellisissa Urheilugaaloissa jaettiin Liikkuva koulu ja seurayhteistyö -palkinnot. Etelä-Karjalassa palkinnon pokkasi lappeenrantalainen pesäpalloseura Pesä Ysit ja Etelä-Savossa Ristiinan yhtenäiskoulu ja lukio. Liikkuva koulu -ohjelma ja Olympiakomitea palkitsivat lappeenrantalaisen pesäpalloseura Pesä Ysit ry:n Liikkuva koulu ja seurayhteistyö -palkinnolla. Palkinto luovutettiin Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry:n (EKLU) järjestämässä Urheilugaalassa. Palkitsemisperusteissaan EKLUn valitsijaraati kiitti seuraa Lappeenrannan ja lähikuntien koulujen kanssa tehdystä pitkäjänteisestä, laajenevasta ja laadukkaasti toteutetusta lasten liikuntakasvatustyöstä. Pesä Ysien toiminnanjohtaja Ville Lantan mukaan koulujen kanssa tehtävä yhteistyö ei ole seuralle uutta. Yhteistyökuvioita on viritelty 90-luvun alusta lähtien. – Ensin järjestettiin koulujen välisiä pesispelejä, rakennettiin pesiskoulutoimintaa, pidettiin kouluilla pesispäiviä ja ohjattiin opettajia pesistuntien järjestämisessä. Sittemmin yhteistyö on syventynyt ja toiminta on laajentunut muihin liikuntamuotoihin, Lantta muistelee. Hänen mukaansa yhteistyömahdollisuudet ovat kasvaneet, kun seura on rekrytoinut uusia liikunnan ammattilaisia. Nyt lapsia ja nuoria liikuttaa kouluissa kahdeksan Pesä Ysien työntekijää. Nykyisellään kaikki seuran resurssit ovat tehokäytössä, eikä oppilaitosyhteistyötä ole juurikaan mahdollista enää kasvattaa. Kysyntää kyllä olisi. Monessa mukana Lantta jakaa koulujen kanssa tehtävät keskeiset yhteistyöprojektit neljään osaan. Lappeenrannan uudessa Pontuksen päiväkotikoulussa seura toimii Liikkuva koulu -ohjelman puitteissa. Viidessä Lappeenrannan alakoulussa Pesä Ysit vetää matalan kynnyksen liikuntatoimintaa ja Olympiakomitean Lasten liike -hankkeen puitteissa Pesä Yseillä on toimintaa kolmessa alakoulussa. Lappeenrannan yläkoulun ja toisen asteen oppilaille seura järjestää viikoittain pesisakatemian treenit, joiden tavoitteena on tukea nuorten pelaajien kehittymistä kohti Superpesistä. –Superpesis-pelaajamme ja liikuntaohjaajamme Jenna Auvinen on ollut viime syksystä lähtien Pontuksen koulun palkkalistoilla kokopäiväisenä ohjaajana. Hän ideoi opettajien kanssa liikuntatuntien ohjelmaa ja aktiviteettejä koulutuntien lomaan. Auvinen myös vetää liikuntahetkiä opettajille ja oppilaille, Lantta kuvailee. Lasten liikkeeseen ovat valikoituneet koulut ja seurat, jotka ovat osallistuneet Olympiakomitean kerhohakuun. Matalan kynnyksen liikuntakerhotoiminnan vetäjäksi seurat ovat voineet hakea Lappeenrannan kaupungin avoimen tarjouskilpailun kautta. Keskiössä matala kynnys osallistumiseen Kuluvalla kevätlukukaudella Pesä Ysit vetää 17 liikuntakertoa Lappeenrannan alakouluilla. Kerhojen toimintaa koordinoi Pesä Ysien kokopäiväinen junioripäällikkö Jenna Backman. – Lasten liikkeessä ja matalan kynnyksen kerhotoiminnassa sisällöt ovat samankaltaisia. Toimimme alakoulujen ja päiväkotien tiloissa ja piha-alueilla kello 8–16 välillä. Järjestämme liikuntakerhotoimintaa koulun päätyttyä, mutta voimme pitää myös liikuntahetkiä koulupäivän lomassa. Kaikkeen toimintaan voivat osallistua myös liikuntaa vähemmän harrastavat. Pesä Ysit järjestää myös maksuttomia pesäpallon lajiesittelyjä ja osallistuu koulujen toimintapäiviin Lappeenrannassa ja Taipalsaarella. Viime vuonna seura liikutti kouluvierailuiden aikana jopa 2000 lasta 19 koululla. Koulujen ja kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö toimii Lantan mielestä mallikkaasti. Mikä parasta se tuottaa seuralle kaivattuja tuloja ja tuo seuralle sekä sen edustamalle kansallispelille roimasti näkyvyyttä. Kehittämiskohteitakin toki löytyy esimerkiksi viestinnässä. – Esimerkiksi viikkokarttoja voisi koulutilojen käytön osalta vielä tarkentaa, jotta toiminnan järjestämiseen saataisiin lisää joustavuutta. Jos vaikkapa huono sää estää ulkona liikkumisen, voisimme siirtyä tyhjänä oleviin sisätiloihin, Lantta sanoo. Liikunta- ja turnauspäivät liikuttavat Ristiinassa Etelä-Savon Urheilugaalassa Liikkuva koulu ja seurayhteistyö -palkinto myönnettiin Ristiinan yhtenäiskoululle ja lukiolle. Etelä-Savon Liikunta ry:n jury painotti palkitsemisperusteissaan yhtenäiskoulun ja lukion monipuolista seurayhteistyötä niin alueellisesti kuin seudullisestikin. Ristiinan yhtenäiskoulun ja lukion liikunnanopettaja Jussi Haapalaisen mukaan seurojen kanssa tehtävään yhteistyöhön on kuulunut lähinnä erilaisia lajikokeiluja sekä yhteisiä liikunta- ja turnauspäiviä. Urheilua seuroissa harrastavat yläkoululaiset ovat myös pitäneet ohjauksia alakoululaisille ja seurat ovat osallistuneet koulun hyvinvointiviikkoon. Haapalaisen mielestä seurojen kanssa luodut tapahtumat rikkovat mukavasti rutiineja ja tuovat oppilaille intoa koulutyöhön. Yhteistyö lisää myös lasten ja nuorten tietoisuutta vieraammista lajeista. – Kaikki lapset eivät ole innokkaita etsimään itselleen sopivaa lajia. Lajiesittelyt antavat mahdollisuuden kokeilla myös muita kuin valtalajeja. Huomasin, että osalle koulumme pojista oli iso juttu, kun tanssiopisto kävi meillä esittäytymässä. Mukana oli myös poikatanssijoita, jotka esittivät muun muassa breikkausta, Haapalainen sanoo. Yhteistyö seurojen kanssa kausiluontoista Ristiinassa toimivien seurojen kanssa koululla on erityisen tiiviit suhteet, mutta yhteistyötä tehdään myös laajemmin Mikkelin alueen seurojen kanssa. Haapalainen kuitenkin korostaa, että jatkuvaa viikoittaista yhteistoimintaa koululla ja seuroilla ei ole. Ennemmin voidaan puhua kausiluontoisesta yhteistyöstä. –Syksyisin Suunnistusseura Navi on mukana liikuntatuntiemme suunnittelussa ja paikallisen jalkapalloseura Ripan kanssa järjestämme vuosittain alakoululaisten futispäivän sekä jalkapalloturnauksen yläkoululaisille. Kouluumme on tullut Mikkelin Kampparien pelaajia avustajiksi, joten yhteistyöstä on tullut luontevaa myös jääpalloseuran kanssa, Haapalainen kertoo. Kaikista pitkäaikaisinta ja merkittävintä Ristiinan yhtenäiskoulun ja lukion yhteistyö on ollut BraVon eli Brahen Voimistelijoiden kanssa. Koulun liikuntasali uudistettiin vuonna 2005 ja tuolloin remontissa huomioitiin telinevoimistelun tarpeen. – Telinevoimistelun kannalta salimme on Mikkelin alueen paras. BraVo on tähän asti harjoitellut pelkästään koulumme salissa. Yhteistyö on ollut erittäin hedelmällistä. Olemme ostaneet lajin välineistöä yhteiseen käyttöön. Koulu esimerkiksi saa käyttää seuran ilmarataa. Haapalainen on huomannut, että erityisesti uusia lajeja edustavat seurat ovat aiempaa useammin yhteydessä kouluun ja ehdottavat lajiesittelyjä. Koulujen hektinen arki asettaa kuitenkin rajoitteensa yhteistyölle. – Koulun kalenteri on kuin sillisalaatti. Varsinaisen opetuksen lisäksi tarjolla on liikunnan lisäksi myös monenmoista muuta ohjelmaa, esimerkiksi kulttuuritapahtumia. Lajiesittelyjen sovittaminen koulun arkeen on monesti hankalaa. Niukat resurssit riesana Haapalainen uskoo, että koululla ja seuralla olisi halukkuutta tehdä enemmänkin yhteistyötä. Haaveet kuitenkin kaatuvat resurssien puutteeseen. Koulun opettajat junailevat yhteyksiä seuroihin oman työnsä ohella. Yhteistyökuvioiden järjestämistä varten ei ole korvamerkitty työaikaa. Myöskään alueen pienillä seuroilla ei ole rahkeita lähteä laajamittaisempaan yhteiseen tekemiseen. Seuroilla ei pääsääntöisesti ole palkattuja työntekijöitä vaan toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Haapalainen näkeekin keskeisenä haasteena sen, että koulun arki sijoittuu kello 8–14 väliin. Silloin seuratoiminnassa mukana olevat vanhemmat ovat useimmiten palkkatöissä. Haapalainen nostaa hattua seura-aktiiveilla, jotka jaksavat resurssien niukkuudesta huolimatta tarjota työpanoksensa koulujen käyttöön. – Kiitos kuuluu ehdottomasti seura-aktiiveille, jotka antavat aikaansa koulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle ja luovat mahdollisuuksia lasten liikkumiselle, Haapalainen sanoo. Teksti: Tuomas Lehtonen
Koulujen ja seurojen yhteistyössä tehdään aktiivisempia koulupäiviä
Suomen Olympiakomitea, Liikkuva koulu -ohjelma ja Liikunnan aluejärjestöt haluavat edistää koulujen, seurojen ja järjestöjen yhteistyötä aktiivisemmissa koulupäivissä. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi innostuisi liikkumisesta ja saisi mahdollisuuden liikunnan harrastukseen osana koulupäivää – aamulla, keskellä koulupäivää tai heti koulupäivän jälkeen. Alueellisissa Urheilugaaloissa ympäri Suomen palkitaan tammi-helmikuussa kouluja, seuroja ja kuntia esimerkillisestä toiminnasta koulupäivän aikaisen liikkumisen sekä koulujen ja seurojen yhteistyön edistämisessä. Liikkuva koulu -ohjelman seurannan mukaan jo joka toisessa koulussa on urheilu- tai liikuntaseuran järjestämää kerhotoimintaa. Lisäksi yli puolet kouluista haluaisi järjestää lisää kerhotoimintaa yhteistyössä urheilu- ja liikuntaseurojen kanssa. Monessa kunnassa liikuntatoimen ja seurojen yhteistyöllä on pitkät perinteet, mikä luo hyvää pohjaa myös koulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle. - Yhteistyö urheiluseurojen, järjestöjen, koulujen ja kunnan hallintokuntien välillä on lisääntynyt Liikkuva koulu -ohjelman aikana. Edellytyksiä ja potentiaalia yhteistyön lisäämiselle on olemassa vieläkin enemmän, mutta yhteistyökulttuurin luominen etenee askel kerrallaan, toteaa Liikkuva koulu -ohjelman ohjelmajohtaja Antti Blom. Alueellisissa Urheilugaaloissa jaetaan tunnustuksia koulujen ja seurojen yhteistyöstä Palkittavat ovat kouluja, seuroja ja kuntia, joissa oppilaille tarjotaan sisällöllisesti monipuolista matalan kynnyksen liikuntaa. Palkitsemisen perusteina ovat olleet lisäksi monialainen yhteistyö sekä pitkäjänteinen ja hyvin koordinoitu toiminta. - Koulujen ja seurojen yhteistyö vaatii kunnan tasolta koordinaatiota ja yhteistä suunnittelua. Palkittavissa tahoissa on onnistuneita esimerkkejä, joissa on saatu lajirajat ylittävässä yhteistyössä oppilaille uusia harrastusmahdollisuuksia. Koulujen ja urheiluseurojen yhteistyö on saanut kentällä hyvän startin, hehkuttaa Olympiakomitean erityisasiantuntija Jukka Karvinen. Koulujen ja seurojen yhteistoiminta on palkitsemisten perusteella moninaista. Yhteistyössä järjestetään, lajikokeiluja, teemaviikkoja, liikuntapäiviä ja -tapahtumia sekä liikuntakerhoja aamuisin, välitunneilla ja koulupäivän jälkeen. Myös oppilaiden rooli toiminnassa on ollut aktiivinen. Seuroissa harrastavat nuoret ovat ohjanneet liikuntaa nuoremmille ja oppilaita on ollut kesätöissä urheiluseuroissa. Ennen kaikkea palkitsemisissa korostuu yhdessä tekeminen. Alueelliset Urheilugaalat ja Liikkuva koulu ja seurayhteistyö 2017 -palkinnon saajat Lapin Urheilugaala, lauantai 13.1.2018 Palkittava: Kemin kaupunki Palkitsemisperusteet: Kemin kaupunki ja Kemin urheiluseurojen yhteistyöverkosto, Kemin Urheiluakatemia, liikuttavat nuoria kouluaikana. Avainasemassa on seura-, laji- ja koulurajat ylittävä yhteistyö sekä urheilun tarkastelu vahvasti myös terveysliikunnan viitekehyksen, nuorten henkisen kasvun ja kouluviihtyvyyden näkökulmasta. Päijät-Hämeen Urheilugaala, lauantai 20.1.2018 Palkittava: Orimattilan Jymy Palkitsemisperusteet: Orimattilan Jymy on tarttunut haasteeseen lisätä koulujen iltapäiväkerhotoimintaa ja kehittänyt ennakkoluulottomasti liikuntakerhotoimintaa kunnassa. Yhteistyöstä sovittiin seuran ja koulujen kerhokoordinaattorin kanssa keväällä 2017. Monipuoliseen kerhotoimintaan on osallistunut ensimmäisenä syksynä jo 150 lasta ja palaute on ollut positiivista. Etelä-Karjalan Urheilugaala, perjantai 26.1.2018, Imatran Kylpylä Palkittava: Pesä Ysit ry Palkitsemisperusteet: Lappeenrantalainen pesäpalloseura Pesä Ysit on tehnyt pitkäjänteistä, laajenevaa ja laadukasta lasten liikuntakasvatustyötä yhteistyössä Lappeenrannan koulujen ja lähikuntien koulujen kanssa. Pesä Ysien järjestämään toimintaan on päässyt vuoden 2017 aikana osallistumaan alakouluissa jopa 2000 oppilasta. Kouluvierailujen lisäksi seura ohjaa viikoittaisia liikuntakerhoja alakouluissa sekä pesisakatemian aamuharjoituksia yläkoulun oppilaille ja 2. asteen opiskelijoille. Kymenlaakson Urheilugaala, perjantai 26.1.2018, Sport Bar Players, Kotka Palkittava: Vehkalahden Veikot ry Palkitsemisperusteet: Pyörittää 15 matalankynnyksen liikuntakerhoa koulujen tiloissa 25 ohjaajan voimin. Kerhot liikuttavat noin 200 lasta. Kerhotoiminta on vakiintunutta ja lisäksi vuosittain koulutetaan nuoria ohjaajia. Hienoa seuran ja koulun yhteistyötä. Keski-Suomen Urheilugaala, perjantai 26.1.2018, Paviljonki, Jyväskylä Palkittava: Hankasalmen, Keuruun, Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren kyläkoulut Palkitsemisperusteet: Kuntien kyläkoulut ovat osallistuneet aktiivisesti Liikkuva koulu -ohjelmaan. Opettajat ovat osallistuneet täydennyskoulutuksiin, oppilaat ovat toimineet välituntiliikuttajina ja kouluissa on järjestetty liikunta-aiheisia vanhempainiltoja. Johtajaopettajat ja koulujen henkilökunta ovat osoittaneet, että liikunta ei ole aina kiinni hienoista puitteista ja ulkoisista olosuhteista, vaan liikuntamyönteisen ilmapiirin synnyttäminen on avainasia. Pohjois-Pohjanmaan Urheilugaala, perjantai 26.1.2018, Hotelli Lasaretti, Oulu Palkittava: Raahen kaupungin meriliikuntaviikko Palkitsemisperusteet: Meriliikuntaviikolla jokainen Raahen yläkoululainen pääsee tutustumaan yhden päivän aikana kaupungin tarjoamiin merellisiin harrastusmahdollisuuksiin, kuten melontaan, purjehdukseen, soutuun, suppaukseen ja meripelastukseen. Lajeihin on saatu viikon kautta uusia harrastajia ja nuorten rohkeus kokeilla uusia lajeja on kasvanut. Etelä-Savon Urheilugaala, perjantai 26.1.2018, Original Sokos Hotel Vaakuna, Mikkeli Palkittava: Ristiinan yhtenäiskoulu ja lukio Palkitsemisperusteet: Ristiinan yhtenäiskoulu ja lukio on tehnyt yhteistyötä useiden seurojen kanssa monipuolisesti paikallisesti ja seudullisesti. Yhteistyötä on tehty lajikokeiluiden, liikunta- ja turnauspäivien ja hyvinvointiviikon muodossa. Koulu ja seurat ovat hankkineet liikuntavälineitä yhteiskäyttöön, ja seuroissa harrastavat yläkoululaiset ovat pitäneet ohjauksia alakoululaisille. Varsinais-Suomen Urheilugaala, lauantai 27.1.2018, Gatorade Center, Turku Palkittava: Raision Sivistyskeskus Palkitsemisperusteet: Raision kaupungissa käynnistettiin vuonna 2015 kokeiluna harrastustoiminta oppilaille koulun ja seuran yhteistyönä.  Syksyllä 2015 Raision seuraparlamentti otti asiasta kopin, ja vuodesta 2016 toimintaa on ollut kaikilla alakouluilla. Raision toteuttama toimintatapa on erinomainen esimerkki yhteistyöstä ja yhteissuunnittelusta koulujen, seurojen ja liikuntapalveluiden kanssa. Keski-Pohjanmaan Urheilugaala, lauantai 27.1.2018, Snellman-sali, Kokkola Palkittava: Ylivieskan Liikkuva koulu -toimintamalli Palkitsemisperusteet: Ylivieskan Liikkuvassa koulussa on tehty pitkäjänteistä yhteistyötä paikallisten urheiluseurojen kanssa. Yhteistyö hyödyttää koko verkoston toimijoita, mutta ennen kaikkea aktivoi oppilaita liikkumaan ja osallistumaan seuratoimintaan. Erityisen aktiivisia seuroja ovat olleet yleisseura Ylivieskan Kuula, jalkapalloseura YPA, YVoLi sekä Ylivieskan Latu. Pohjanmaan Urheilugaala, lauantai 27.1.2018, OmaSPStadion, Seinäjoki Palkittava: Vaasan kaupungin Liikkuva koulu Palkitsemisperusteet: Vaasassa yhteistyö koulujen ja seurojen välillä on monipuolista. Seurat ovat aktiivisesti mukana erilaisissa tapahtumissa ja leiritoiminnassa, mutta Liikkuva koulu -hankkeen aikana yhteistyö on laajentunut hienosti myös koulupäivän aikaiseen toimintaan. Seuroja on mukana muun muassa kerhotoiminnassa ja liikunnallisten iltapäivien organisoinnissa. Kainuun Urheilugaala, perjantai 2.2.2018, Kajaanin Kaupunginteatterin teatteritalo Palkittava: Otanmäen-Vuolijoen seuraunioni Palkitsemisperusteet: Otanmäen-Vuolijoen seuraunioni on tehnyt laajaa yhteistyötä Otanmäen koulun kanssa jo useita vuosia. Esimerkiksi taloudellinen tuki liikuntavälineiden hankkimiseksi on jatkunut jo vuosia ja seuraunionin liikuntavälineet ovat yhteiskäytössä koulun liikuntatunneilla. Seuraunionin palkkaamat kerho-ohjaajat ovat olleet mukana koulun liikuntateemapäivien suunnittelijoina, ohjaajina ja toteuttajina. Ote oppilaiden liikuttamisessa on kannustava. Hämeen Urheilugaala, perjantai 2.2.2018, Scandic Rosendahl, Tampere Palkittava: Lasten Liikunnan Tuki ry Palkitsemisperusteet: Lasten Liikunnan Tuki ry on ollut hyvä, joustava, aloitteellinen ja ahkera kumppani Hämeenlinnan kaupungille. Yhdistys on hyvillä verkostoillaan ja kaikkia kumppaneita innostavalla työotteellaan koordinoinut Hämeenlinnan koulujen seurayhteistyötä ja ”höntsäliikuntaa” lisäävää Liikuntalukkaria. Satakunnan Urheilugaala, lauantai 10.2.2018, Cygnaeuksen juhlapalvelukeskus, Pori
Oppilaiden tekemä piha on paras
Kummassa koulupihassa on enemmän liikettä ja vähemmän ilkivaltaa: pihassa, jonka urakoitsija on rakentanut vai oppilaiden itse suunnittelemassa ja rakentamassa pihassa? OPS 2016 -perusteet painottavat uutta oppimiskäsitystä, joka korostaa oppilaan roolia aktiivisena toimijana ja oppimista vuorovaikutuksena. Hyvin toteutettu pihaprojekti palvelee uutta oppimiskäsitystä. Suomesta löytyy useita hienoja esimerkkejä oppilaiden tekemistä pihoista. Hauhon yhtenäiskoululla Hämeenlinnassa oppilaat ovat suunnitellet ja toteuttaneet mm. jalkapallogolfradan ja BMX-radan. Harjun koululla Lahdessa oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä vanhempainyhdistyksen kanssa rengasradan. Hintaa ei rakennelmalle kertynyt, koska renkaat lahjoitti paikallinen yritys ja mukana toteutuksessa oli Lahden tilakeskus. Koulupihaprojektit voivat edistää yhteisöllisyyttä ja oppilaiden omistajuuden tunnetta koulupihaa kohtaan. On tärkeää, että piharakennelmat tehdään leikkipaikkastandardin (EN-1176) vaatimusten mukaisesti. Pihaprojektit tulee tehdä yhteistyössä koulun omistajan, kuntatekniikan tai tilakeskuksen kanssa. Oppilaiden tekemät rakennelmat tulee tarkastuttaa ennen käyttöönottoa, tällaisen tarkastuksen voi tehdä sertifioitu tarkastaja (esim. ympäristöterveystarkastaja). Espoon malli koulupihahankkeissa: Oppilaiden idea -> Liikkuva koulu koordinaattori Liikkuva koulu koordinaattori -> Tilakeskus Tilakeskus tarkastaa pihan ja antaa luvan rakentamiselle Oppilaat suunnittelevat, asentavat ja rakentavat tilakeskuksen ja opettajien kanssa Tilakeskus suorittaa käyttöönottotarkastuksen Koulu on uuden piharakennelman aktiivinen kunnossapitäjä, mutta vastuu kunnossapidosta määritetään Riskien ottaminen on välttämätöntä terveydelle ja hyvinvoinnille Olin yksivuotiaan poikani kanssa leikkimässä erään yhtenäiskoulun pihalla. Poika kiipesi isoimpaan kiipeilytelineeseen ja liukui alas liukumäkeä. Haastaako sama kiipeilyteline 10–15-vuotiaita kokeilemaan fyysisiä rajojansa? Pihalla ei muita liikuntavälineitä ollut, muutamaa keinua ja ministadionia lukuun ottamatta. Ongelmana on se, että koulunpihoista tehdään liian turvallisia, jolloin vanhemmat oppilaat eivät pääse kehittämään motorisia taitojansa. Kansainvälisen koulupiha-allianssin jäsenjärjestöt allekirjoittivat viime syyskuussa julistuksen, jossa peräänkuulutetaan sitä, että aikuisten ja instituutioiden tehtävä on tarjota riskinottomahdollisuuksia lapsille ja nuorille. Yksisivuinen julistus on ajatuksia herättävä ja toivottavasti auttaa meitä huomioimaan tätä asiaa enemmän jatkossa. UBUD-HÖÖR -JULISTUS: Lapset oppivat riskejä ottamalla Kirjoittaja Kristian Åbacka on ylitarkastaja Etelä-Suomen Aluehallintovirastossa Kuva: Juha Himanen, Kuvassa Harjun koulun rengasrata
Helppoja tapoja lisätä liikuntaa oppitunnille
Oppituntien liikunnallistamisessa on meneillään hieman vastaava markkina-buumi kuin opetuksen digitalisoimisessa. Liikunnallistaminen ei ole kuitenkaan lisäosa, jonka voi ostaa ulkopuolelta omaan opetukseensa. Käsitys liikunnallistamisesta resurssikysymyksenä antaa liian helpon syyn sivuuttaa aihe totaalisesti. Omasta mielestäni liikunnan tulee olla yhtä olennainen osa oppitunteja kuin vaikka motivointi tai ryhmätyötaitoihin keskittyminen: on totta, että varsinkin alussa niiden ymppääminen osaksi oppituntia voi aiheuttaa levottomuutta ja lisätä siirtymätilanteita, jotka ovat joillekin yksilöille ja ryhmille haastavia. Kuten minkä tahansa muun sisällön kanssa, opettajan on kuitenkin ammattitaidollaan pystyttävä luomaan rutiinit, toimintatavat ja säännöt, joiden puitteissa jonkinasteinen liikunta tai vähintään liikkumattomuuden katkaisu onnistuu. Liikkeen ja liikunnan lisäämiselle oppitunneille on olemassa omat (toivottavasti) hyvin tunnetut syynsä, kansanterveyteen ja oppimiseen liittyen. Niitä en ala listata. En myöskään listaa oppiaineiden integrointia tai liikuntasalissa tehtävää puhtaampaa liikunnan avulla oppimista. Sen sijaan tarjoan 10 helppoa ja kustannutehokasta keinoa, jolla jokainen opettaja voi lisätä liikuntaa omille oppitunneilleen vuosiluokasta, luokkatilasta ja opetettavasta aineesta riippumatta. Nämä eivät ole omia ideoitani, vaan viisaammilta opittuja ja lainattuja, itse sovellettuja: 1. ”100 jumppa” ja muut YouTube-videot Meidän koulun ekaluokkien hitti. YouTubesta video pyörimään, jossa erittäin amerikkalainen amerikkalaismies laskee sataan tehden samalla jotain liikettä. Liike vaihtuu aina kun kymmenluku vaihtuu, ja jokaisen liikkeen pystyy tekemään esimerkiksi pulpetin vieressä seisten. Esimerkki ”100-jumpasta” tässä. Jos leikkimielisyyttä löytyy, kuten viime vuoden kuudennelta luokaltani löytyi, mikä tahansa video käy. Esimerkiksi vanha kunnon pää-olkapää-peppu-polvet. 2. Liikunnalliset aivopähkinät Erilaiset liikkeet, joissa joutuu miettimään mitä tekee, aktivoivat aivoja tavalla joka edistää oppimista. Kun ne tekee seisaaltaan, katkaisee samalla terveydelle haitallisen istumisjakson. Esimerkkejä: a) oikean käden peukalo ja vasemman pikkusormi pystyyn –> yritä vaihtaa niin, että oikeassa kädessä pikkurilli ja vasemmassa peukalo pystyssä. b) käsien pyöritelly niin, että toinen käsi pyörii etukautta ympäri ja toinen takakautta, suuntien vaihto vauhdista. c) Kosketa oikean käden etusormella vasemman käden jokaista sormea yksitellen, keksi omia sarjoja, hyppää esim. aina yhden tai kahden sormen yli, mitä tahansa jotta oppilas joutuu miettimään. 3. ”Twister” Tee läksynkuulustelu, ja tulosta kaikkien kysymysten vastaukset omille lapuilleen. Laita laput oppilaan, parin tai ryhmän eteen niin vaikka 3×3 ”ruudukkoon”. Sitten twister-säännöillä vaikkapa maiden pääkaupunkeja kertaamaan: ”Laita oikea käsi Italian pääkaupungin päälle”, ”laita vasen jalka Saksan pääkaupungin päälle.” 4. ”X-breikit” eli monivalintatehtävät, joissa vastaus osoitetaan jollain liikkeellä tai asennolla Valmiita x-breikkejä löytyy täältä. Idea on yksinkertainen ja sen voi toteuttaa parin minuutin varoitusajalla piirtämällä vastausvaihtoehtojen liikkeet taululle. Oma ekaluokkalaisten lukuryhmäni kertaa tällä tavalla alkutavuja ja -kirjaimia. Esimerkiksi: taululle A = [piirros haarahyppäävästä tikku-ukosta], I = [piirros kyykyssä olevasta tikku-ukosta], O = [piirros tikku-ukosta jonka vieressä on ympyrän tekevä nuoli], E = [piirros käsistä, jotka taputtavat]. Oppilaat nousevat ylös ja kerron, että tehtävänä on miettiä, millä kirjaimella kuulemasi sana alkaa. Jos olet sitä mieltä että A-kirjaimella, teet haarahyppyjä, jne. 5. Tasapainotehtävät Erilaisia tasapainotehtäviä voi tehdä pulpetin vieressä seisten, eikä niihin mene aikaa kuin muutama minuutti. Esimerkkejä: a) jalat peräkkäin viivalle niin, että toisen jalan kantapää koskettaa toisen jalan varpaita. Pysy tässä 30s. b) sama silmät kiinni c) seiso yhdellä jalalla 30 s d) sama silmät kiinni e) seiso yhdellä jalalla, kosketa ilmassa olevaa jalkaa sisä- ja ulkosyrjiin sekä kehosi etu- että takapuolella. f) sama silmät kiinni g) seiso yhdellä jalalla, käy mahdollisimman syvässä kyykyssä ja nouse ylös, ilman että ilmassa oleva jalka koskettaa maata. h) hyppää tasan 45, 90, tai 180 astetta horjahtamatta, molempiin suuntiin. 6. Pallotehtävät Pehmeät pallot tai vaikka tennispallot käyvät hyvin. Esimerkkejä: pareittain, molemmilla pallo, yrittäkää vaihtaa palloja heittämällä ne samaan aikaan niin, ettei kumpikaan pallo koske maahan. Tai toinen heittää ja toinen vierittää, toinen heittää ilmassa, toinen pompun kautta. Ryhmässä voi tehdä esim. seuraavan pallotehtävän. Pyydä oppilaita asettumaan piiriin. Anna heille tennispallo, ja käske oppilaiden kehittää tennispallolle reitti, jossa pallo käy jokaisella ja päätyy sitten takaisin aloittajalle. Kukaan ei saa kuitenkaan heittää palloa vieressään olevalle oppilaalle. Kun reitti on selvillä ja oppilaat muistavat keneltä saavat ja kenelle heittävät pallon, lisää palloja. Maksimimäärä palloja on käytännössä kaksi kertaa osallistujien määrä, jos kiinniotto onnistuu yhdellä ja heittäminen toisella kädellä. 7. Virolainen kertolaskupeli Viron Liikkuva koulu esitteli tämän edellisessä Liikkuva koulu -seminaarissa. Oppilaat toimivat pareittain. Pari asettuu selät vastakkain, ja käsikynkkään. Pari tekee kolme kyykkyä näin, ja hyppää sitten 180 astetta niin että ovat kasvotusten hypyn jälkeen. Samalla nostetaan 0-10 sormea ylös. Oppilasparin sormista muodostuu kertolasku, jonka tuloksen nopeammin sanova saa pisteen. Jos toisella oppilaalla on esimerkiksi 5 sormea pystyssä ja toisella 3, se kumpi sanoo ”15” aikaisemmin, saa pisteen. Tein tätä kuudesluokkalaisten kanssa. Nyt ykkösten kanssa olen tehnyt samaa niin, että kyykyt tehdään ilman käsikynkkää, ja hypyn jälkeen katsotaan opettajaa, joka osoittaa jotain kirjainkorttia. Pisteen saa se, joka osaa ensin sanoa jonkin kirjainkortin kirjaimella alkavan sanan. 8. Kolmeen laskeminen pareittain Oppilaat toimivat taas pareittain. Tehtävänä on ensin laskea kolmeen niin, että kumpikin sanoo lukusanan vuorotellen. Sen jälkeen korvataan lukusana ”yksi” sillä, että ykkösen kohdalla vuorossa oleva oppilas menee kyykkyyn. Kun tämä onnistuu, korvataan lukusana kaksi esimerkiksi hypyllä ylöspäin. Taas kun sujuu, korvataan lukusana kolme taputuksella. Lopuksi parin pitäisi siis toimia seuraavalla tavalla: oppilas 1 menee kyykkyyn –> oppilas 2 hyppää –> oppilas 1 taputtaa –> oppilas 2 menee kyykkyyn –> oppilas 1 hyppää… 9. ”Bis-bas” Seistään ringissä, ja lasketaan nollasta eteenpäin niin, että jokainen oppilas sanoo vuorollaan yhden lukusanan. Sovi etukäteen kaksi numeroa, joihin liittyy erityissääntö. Esimerkiksi 5 ja 7. Erityissääntö on se, että aina kun oppilaan vuorolla sanottavaksi osuisi lukusana, joka on 5, johon sisältyy numero 5, joka löytyy 5 kertotaulusta tai on 5 jaollinen, oppilas ei sanokaan tätä lukusanaa. Sen sijaan oppilas sanoo ”bis”, tekee jonkin liikunnallisen tehtävän, esim. pyörähtää ympäri, ja sen jälkeen suunta jossa lukusanoja sanottiin, kääntyy. Numeroon 7 liittyy samat säännöt, paitsi että sen sijaan sanotaan ”bas” ja tehdään jokin toinen liikuntatehtävä, esimerkiksi kyykky. Sovella luokkatasolla sopivaksi. 10. Itsearvioinnin, mielipiteen tai lukusuoran ilmaiseminen oppilaan tai oppilaiden liikkeen avulla Esimerkki itsearvioinnista: oppitunnin aluksi tehdään päässälaskuja 15 min. Kun laskut tehty, opettaja pyytää oppilaita nousemaan ylös, ja arvioimaan omaa onnitumistaan. Mahdollisimman lähellä lattiaa tarkoittaa: tuntui hankalalta ja työläältä. Mahdollisimman lähellä kattoa tarkoittaa: tuntui sujuvalta ja uskon osanneeni. Esimerkki mielipiteen ilmaisusta: kerrotaan, että luokan kulmasta kulmaan menee jana, jossa toisena ääripäänä (lähempänä ovea tms.) on ”olen täysin samaa mieltä väittämän kanssa” ja toisena ”en voisi olla enempää eri mieltä”. Sitten opettaja kertoo väitteen, esim. ”energiajuomat ovat hyväksi koulunkäynnilleni”, ja oppilaat asettuvat janalle oman mielipiteensä mukaan. Opettaja voi kysellä eri kohtiin sijoittuneilta oppilailta, miksi ovat juuri siinä missä ovat. Esimerkki lukujonosta: oppilaille numerokortit käteen, ja ohjeena muodostaa lukusuora järjestyksessä pienimmästä suurimpaan. Sen jälkeen voi kerrata esimerkiksi parillisia ja parittomia lukuja (parilliset luvut kyykkyyn), kertotauluja (kolmen kertotauluun kuuluvat pyörikää ympyrää) tai laskutoimituksia (anna oppilaalle käteen lappu, jossa lukee vaikka ”+2” ja käske hänen mennä oikeaan kohtaan lukusuoraa, pitäen alkuperäistä numeroa ja laskutoimitusta molempia esillä). Bonus: Arsenalin reaktiopeli Tämä on bongattu Valioliiga-joukkue Arsenalin treeneistä. Olen käyttänyt tätä liikuntatuntien alkulämpönä, kun olemme joutuneet odottelemaan saliin pääsyä. Oppilaat toimivat pareittain. Heidän väliinsä asetetaan jokin esine, esim. tötsä tai luokassa penaali, teroitin, pyyhekumi tai mitä sattuu olemaan saatavilla. Oppilaat asettuvat jalan mitan päähän esineestä seisomaan. Tehtävänä on koskettaa käsillä sitä kohtaa omasta kropasta, jonka opettaja huutaa. Jossain vaiheessa opettaja huutaa ”tötsä/terotin/kumi” ja silloin pitää siepata esine välistä ennen paria. Nopeampi saa pisteen. Rutiineista Jokainen opettaja tekee omat rutiininsa ja toimintatapansa, enkä koe että olisin näissä erityisen vahva. Minulla on opettajakokemustakin sen verran vähän, etten halua neuvoa miten kukakin luokkansa järjestää, kerron sen sijaan mikä toimii minulla: oppilaat oppivat aika pian siihen, että taukojumppa ei tarkoita sitä, että lopputunnin saisi sekoilla ja vetää polviliukua luokan lattialla. Ennen tätä tottumista käytin muutamaa yksinkertaista keinoa. Ensimmäinen oli soittokello, jossa ensin annettiin varoitus siitä, että kohta pitää rauhoittua omalle työskentely-paikalleen. Toisella kellolla piti hiljentyä ja kertoa viimeinen kesken jäänyt juttu loppuun, ja kolmannella olla hiljaa ja valmiina vastaanottamaan seuraava ohje. Toinen mitä käytän edelleen, ovat erilaiset ajastimet, joiden ollessa nollassa pitää kaikkien olla omalla paikallaan rauhassa odottamassa seuraavaa ohjetta. Hankintoja Jos jotain haluaa ostaa kättä pidemmäksi, niin erilaisia liikuntatehtäväkortteja on myynnissä. Itselläni on kokemusta pussukasta, jossa on pieniä pahvisia kortteja, joissa on erilaisia yksinkertaisia liikuntatehtäviä. Googlettamallakin löytyy paljon kaikenlaista. Oveen kiinnitettävä leuanvetotanko maksaa halvimmillaan 14,90 €. Paljon on varmasti muutakin, linkkivinkkejä, kirjoja ja vastaavia leikkejä. Tässä kuitenkin ne, joista minulla on onnistumisen kokemuksia. Kirjoittaja Jesse Saarinen on kirkkonummelainen luokanopettaja ja jalkapalloilija, joka pitää Takavasara-blogia.
Personal trainer koulussa
Personal trainer kouluissa innostaa nuoria liikkumaan
Helsingin kaupungin liikuntaviraston Liikkuva koulu -toiminnan kärkitavoite vuodelle 2017 on nuorten liikuntaneuvontatoiminnan kehittäminen. Tarve on etenkin yläkouluikäisillä, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän, ovat mahdollisesti arkoja liikkumaan ryhmässä tai joilta puuttuu kaveri, jonka kanssa harrastaa liikuntaa. – Liikkuva koulu -ohjelmassa mallinnettu personal trainer -toimintamalli kouluissa antoi sysäyksen suunnittelutyölle, kertoo liikunnansuunnittelija Tytti Soini Helsingin kaupungin liikuntapalveluista, liikuntaan aktivoinnin ja liikunnallisen elämäntavan edistämisen yksiköstä. – Personal trainer sanana luo positiivisen vivahteen. Halusimme lähteä pilottiluonteisesti kokeilemaan, kuinka tärkeä kohderyhmämme ottaisi vastaan uudentyyppisen toimintamuodon ja saisimmeko toimintaan mukaan juuri ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Erilaisille liikunta-aktiivisuutta tukeville toimenpiteille on tarvetta. Keväällä 2016 julkaistussa LIITU-tutkimuksessa yläkouluikäisistä suomalaisnuorista enää neljäsosa saavutti liikuntasuosituksen eli liikkui reippaasti vähintään tunnin päivittäin. Liian vähäisen liikkumisen taustalla on monia syitä ja on tärkeää, että tukitoimenpiteet suunnitellaan kohderyhmän tarpeita ajatellen. Koulu-PT:n tarkoituksena ei ole korvata opettajia. On kyse koulun ulkopuolelta tulevasta tukitoiminnasta, jota tehdään tiiviissä yhteistyössä koulun henkilökunnan ja kouluterveydenhuollon kanssa. Opettajat ja terveydenhoitajat osaavat tunnistaa ja ohjata koulu-PT:lle niitä oppilaita, joille toiminnasta saattaisi olla hyötyä. Oppilas tekee itse päätöksen, onko hän halukas ja valmis osallistumaan toimintaan. PT-toimintaa voidaan toteuttaa koulun tai kunnan ulko- ja sisäliikuntatiloissa, ja oppilas osallistuu toimintaan pääosin kouluaikana. PT-toiminnan sisältö suunnitellaan nuoren toiveiden ja tavoitteiden mukaan ja toteutettavien resurssien puitteissa. Tavoitteena on antaa eväitä oman elämän hallintaan, lisätä myönteisiä kokemuksia liikunnasta ja kannustaa nuorta omaa hyvinvointia lisääviin tekoihin. Pilottikokeilusta myönteinen palaute Helsingin Liikkuvan koulun liikunnanohjaaja Aleksi Haavisto on toteuttanut kevään 2017 aikana PT-toimintaa mm. Käpylän ja Aleksis Kiven peruskoulujen oppilaiden parissa. Vaikka kokemusta on vielä vähän, Aleksi Haavisto näkee PT-toiminnalle tilausta yläkouluissa. – Kaikki keväällä mukaan tulleet oppilaat sitoutuivat toimintaan, mikä näkyi vähitellen tapaamisten myötä esimerkiksi nuoren arkiliikunnan lisääntymisenä, ryhdin parantumisena sekä kehittyneenä sosiaalisena rohkeutena. Myös opettajat ovat antaneet pilotista myönteistä palautetta ja havainneet oppilaissa mm. keskittymiskyvyn parantumista. Nuorten palautteen mukaan on tärkeää, että PT-ohjaajan kanssa saa olla oma itsensä, ei ole tarvinnut kokea ryhmäpainetta ja saa vaikuttaa liikunnan sisältöön itse. – Toiminnan tavoitteiden on hyvä olla maltillisia ja konkreettisia. Nuorilla on hyvin erilaisia taustoja ja jaksaminen vaihtelee. Liikunnasta saatava ilo on ehkä kadonnut, toteaa toinen koulu PT-toimintaa tekevä liikunnanohjaaja Juhana Harlin. Koulu-PT:n tapaamisessa ei aina ole kyse liikunnasta, vaan lähes kaikkien oppilaiden kanssa keskustellaan muista hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvistä asioista, kuten unesta, ruokailusta ja arjen rytmistä. Nuorten sitoutuminen toimintaan on ollut yllättävän hyvä. Aleksi Haavisto pohtii, että toimintaan sitoutumista vahvistaa se, että ohjaajalla on ollut aikaa nuorelle useampaan kohtaamiseen. Alkuvaiheessa tapaamiset ovat olleet henkilökohtaisia ja toistuneet säännöllisesti viikoittain. Yksilötapaamisten lisäksi on ollut mahdollista tulla PT-ohjaukseen kaverin kanssa. Kaverin tuki on nuorelle tärkeä sitoutumista lisäävä tekijä. Osa nuorista jatkaa yksilötapaamisen jälkeen PT- pienryhmässä tai osallistuu kaupungin järjestämille nuorille suunnatuille liikuntakursseille. Helsingin kaupungilla on erittäin monipuolinen, yläkouluikäiselle nuorelle suunnattu matalan kynnyksen harrasteliikuntatoiminta FunAction, jossa työskentelee liikunnanohjaajana Lauri Immonen. Laurin työnkuvaan kuuluu sekä yksilöllinen liikuntaneuvonta että ryhmien ohjaus. – Aluksi nuori tulee pelonsekaisin tuntein, että mihin onkaan sitoutumassa. Kun nuori huomaa hyödyn, tullaan uudestaan. Myös vanhemmilta on tullut kiitosta, että nuori on löytänyt liikunnan ilon uudestaan, tiivistää Lauri Immonen.   Ohjaajan on tärkeää olla hyvä tyyppi Ammatillisen tiedon ja taidon lisäksi on tärkeää, että osaa kohdata ja kuunnella nuorta. Sitä kautta syntyy luottamus ohjaajaan. Tarvitaan myös kärsivällisyyttä, joustavuutta ja huumoria. On nuoria, joilla on todella paha olla, eikä liikunta-aktiivisuuden lisääminen ratkaise kaikkia ongelmia. Ammattitaitoa on ohjata nuori tällöin osaavimpiin käsiin. Näitä edellä mainittuja ominaisuuksia on tärkeä olla henkilöllä, joka toimii koulu-PT:nä, kertovat nuorten parissa työtä tehneet liikunnanohjaajat. Tytti Soini jatkaa, että hauraimmille nuorille suunnattua tukitoimintaa tarjoaa useampi taho, ja on tärkeää keskustella yhdessä palvelujentarjoajien kanssa, ettei toiminnasta tule päällekkäistä. Helsingin kaupungissa toiminnan jatkuvuus nähdään tärkeänä ja tavoitteena on ottaa uusia kouluja mukaan. Koulu-PT-toimintaa on tehty myös muualla Suomessa. Liikunnanohjaaja Karoliina Ahtiainen, itsekin Joutsenon koulun entinen oppilas, marssi syksyllä 2016 koulun rehtorin ja terveydenhoitajan luokse ja kertoi idean koulun omasta personal trainerista. Tällä hetkellä Karoliina on työsuhteessa Joutsenon kunnalla, ja työnkuvaan kuuluu alakoululaisten iltapäiväkerhojen ohjaus, yläkoulun oppilaille suunnattu personal trainer -toiminta sekä henkilökuntaliikunnan ohjaus. Myös Karoliina Ahtiainen pitää tärkeänä nuoren luottamuksen voittamista, jotta voidaan saada nuori sitoutumaan toimintaan ja saavuttamaan tavoitteita. Nuoret ovat kokeneet koulu-PT:n isona juttuna nimenomaan siksi, että vastassa on neutraali, kaverillinen aikuinen, jolla on aikaa keskustella nuoren kanssa hyvinvointiin liittyvistä asioista ja ohjata aktiivisempaan arkeen. Mä haluun ite jumpata, annaks sä ohjeita Liikunnanohjaajien lisäksi myös fysioterapeuteilla voisi olla paljonkin annettavaa nuorille vähäisestä liikkumisesta johtuviin ongelmiin. Lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinoireet eivät ole vähenemässä, päinvastoin. Yhä nuoremmilla esiintyy niska- ja selkäkipuja, viidenneksellä 10–12-vuotiaista jopa viikoittain. Fysioterapeutti Katja Hovi suoritti jatko-opintoihin liittyvät projektinhallintakurssin harjoittelun Pattasten koululla Raahessa. Harjoittelun aluksi hän teetti yläkouluikäisille nuorille kyselyn koetuista tuki- ja liikuntaelinoireista ja liikuntaharrastuksista.  250 vastaajalla 300:sta oli jonkinlaista oireilua tukirangassa. Vanhempien luvalla 60 nuorta kävi kevään 2017 aikana Katja Hovin ohjauksessa saaden henkilökohtaista neuvoa oireiden hoitamiseen, liikuntaan ja elämänhallintaan. Lisäksi Katja Hovi piti jakson aikana nuorille kuntosalikurssin ja niska-hartiaryhmän sekä kehitti taukojumppaideoita koululle. Koulun henkilökunnalle nuorten runsas tuki- ja liikuntaelinoireilu oli yllätys. Katjan mielestä fysioterapeuttien ammattiosaamiselle olisi kysyntää kouluissa ja liikunnanopettajan työparina oleminen olisi hyvä yhdistelmä. Parasta on nuoren suusta kuultu palaute: – Nykyään jumppaan lähes joka päivä, en vain silloin kun PT-toiminnassa sovittiin. Kiitos sain paljon motivaatiota jumppaamiseen ja liikkumiseen. Parasta on, että kivut ovat vähentyneet huomattavasti.   Teksti: Kirsti Siekkinen, terveyden edistämisen asiantuntija (TtM, fysioterapeutti, PhysioTrainer), LIKES-tutkimuskeskus  
Toiminnallisessa opetuksessa liike suuntaa työntekoa
Aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä koostuu monesta tekijästä. Toiminnallinen opetus yläkoulussa vaatii heittäytymistä sekä opettajilta että oppilailta. Parhaimmillaan lisääntynyt liike näkyy mielekkäämpinä oppitunteina ja parempana oppimisena. Liikkuminen auttaa oppimaan Kuopiolaisen Minna Canthin koulun rehtori Marianne Liimatainen pitää toiminnallista opetusta hyödyllisenä monesta syystä. Taustalla on isossa kuvassa huoli sekä nuorten että aikuisten vähäisestä liikkumisesta, mutta toiminnallisuus on tärkeää myös oppimisen näkökulmasta. – Liikkeen kautta asia voi jäädä eri tavalla mieleen tai se voi tulla koetilanteessakin mieleen, kun osaa yhdistää asian liikkeeseen. Tapoja oppia on ihan älyttömän monia. Näin tarjotaan myös mahdollisuuksia erilaisille oppijoille, Liimatainen toivoo. Liikunnan ja oppimisen yhteyksistä on vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti muun muassa toiminnanohjaukseen ja oppimistuloksiin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti lapset, joille oppiminen on haastavaa, hyötyvät liikkumisesta. Pallo enemmän oppilailla Helsinkiläisen Latokartanon koulun liikunnan- ja terveystiedon opettaja Satu Nurkan luokassa on luovuttu kokonaan tuoleista. Seisomapöydät syntyivät omin käsin: Nurkka porasi Ikeasta hankitut säädettävät jalat itse kiinni vanhoihin pöytiin. – On sellaisia oppilaita, joille 45 minuuttia pystyssä on hankala: sitten on se vaihtoehto, että voi vaikka makailla lattialla. Valtaosa tykkää ja on tyytyväisiä siihen, että ei ole kahlittu tuoliin koko ajan. Esimerkiksi koetilanteissa saa valita haluaako tehdä kokeen seisten vai istuen ja alle puolet haluaa tehdä istuen, Nurkka kertoo. Nurkan luokassa on jumppapalloja, tasapainolautoja ja patjoja sekä leuanvetotanko ovenkarmissa. Tilan jakaa keskeltä lattiaan teipattu jana, jossa on numerot nollasta kuuteen. Terveystiedon tunnilla on aiheena riippuvuudet. Nurkka esittää oppilaille kysymyksiä, joihin vastataan asettumalla janalla sopivaan kohtaan: toisessa päässä ollaan täysin samaa mieltä, toisessa täysin eri mieltä. Toiminnallisuus vaikuttaa Nurkan mukaan siihen, minkä verran ehtii itse olla oppitunneilla äänessä. – Näiden työtapojen kautta sitä palloa täytyy heittää enemmän oppilaalle. Jos ne lähetetään tuonne jonnekin tekemään tehtävää, täytyy luottaa, että ne ei tee jotain ihan muuta. Silloinhan voisi ajatella, että se aika menee hukkaan, mutta en tiedä takaako sekään mitään, että ne nuokkuu täällä pöydän ääressä, Nurkka pohtii. Oppimista tekemisen kautta Liikkuva koulu -tutkimuksessa oppilaat ovat kertoneet, että tylsältäkin tuntuva oppiaine voi muuttua kiinnostavaksi, jos normaaleja oppitunnin rutiineja rikotaan esimerkiksi istumista tauottamalla tai järjestämällä oppitunti jossain muualla kuin luokkahuoneessa. Nurkka uskoo, että liikkuminen auttaa myös keskittymään. – Jostain sitä liikettä tulee joka tapauksessa: onko se sitten korvaavaa liikettä vai jotain, joka suuntaa työntekoa. Nurkka on päättänyt muuttaa luokkatilaa ja lisätä liikettä opetukseensa muun muassa siksi, että häntä hirvittää koululaisten istumisen määrä. Kinesteettisenä oppijana myös Nurkan omat kokemukset tukevat oppimista liikkeen kautta. Oppituntien aikaisen liikkumisen vaikutuksia on tutkittu vielä melko vähän, mutta tulokset ovat kannustavia. Hollantilaistutkimuksessa lapset osallistuivat kolme kertaa viikossa liikunnallisille matematiikan ja äidinkielen oppitunneille. Liikunta oppitunneilla oli sekä oppimistavoitteeseen sidottua että taukoliikuntaa. Kahden vuoden jälkeen liikunnallisille oppitunneille osallistuneet saivat paremmat testitulokset oikeinkirjoituksessa ja matemaattisten taitojen testeissä verrattuna tavanomaisille oppitunneille osallistuneisiin. Tutkijat arvioivat, että liikunnalliseen opetukseen osallistuneet oppilaat olivat verrokkeja neljä kuukautta edellä oppimistuloksissa. Opettajat kaipaavat konkreettisia vinkkejä Alakoulusta yläkouluun siirtyminen näkyy tutkimuksissa vaiheena, jossa oppilaiden fyysinen aktiivisuus vähenee roimasti. Koulupäivän aikaisen liikkumisen ei tarvitse olla hikiliikuntaa, jotta se edistää oppimista. Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 minuuttia oppiaineisiin kytkettyä ripeää liikuntaan kymmenen minuutin pätkissä viikoittain paransi testituloksia. Marianne Liimataisen mukaan murrosiässä on luontaistakin miettiä, mitä muut ajattelevat ja näyttääkö ”pöljältä”. Toiveena on, ettei se tarkoitta liikkeen loppumista yläkouluun siirryttäessä. – Murrosiässä kuuluu angstata ihan periaatteen vuoksikin. Haluan olla sellaisen yläkoulun rehtori, että siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ei käy sellaista humpsahdusta, että ei olekaan mitään vaihtoehtoa istumiselle. Liikkuva koulu -seurannan valossa yläkouluissa toiminnallinen opetus ja ulkotilojen hyödyntäminen opetuksessa on vielä melko vähäistä. Liimataisen mukaan aineenopettajat ovat hyvällä tavalla kunnianhimoisia ja he haluavat jakaa tärkeätä tietoa omasta oppiaineesta. Minna Canthin kouluun tulee oppilaita 11 eri alakoulusta: 7.-luokkalaisten kanssa jo ryhmäytymisessä on paljon tehtävää. Toiminnalliseen opetukseen kaivattaisiinkin konkreettista opetussuunnitelman mukaisia ideoita eri oppiaineista. Näin kynnys kokeilla olisi matalampi eikä liikkeen lisääminen olisi pois muusta. Osa opettajista suunnittelee toiminnallisia sisältöjä yhdessä oppilaiden kanssa, mihin Liimatainen toivoo vieläkin lisää rohkeutta. Muutos vaatii armollisuutta Minna Canthin koulu on ollut Liikkuva koulu vasta syksystä 2016. Rehtorina Liimatainen on ylpeä opettajistaan, jotka ovat lähteneet rohkeasti mukaan muutokseen. Seuraavana lukuvuonna 7.-luokkalaiset aloittavat koulun uuden opetussuunnitelman mukaisesti, joten koulussa eletään muutenkin muutosten aikaa. Vaikka Liimatainen on omien sanojensa mukaan hurahtanut Liikkuvaan kouluun, hän ajattelee, että muutoksen runnominen väkivalloin alkaa syödä itse itseään. – Kunhan jokainen oppilas ja jokainen luokka saisi jollain tunnilla kokemuksia toiminnallisesta opetuksesta. Se on minulle jo voitto. Uskon, että jo tällä hetkellä meillä on jokainen oppilas saanut niitä kokemuksia. Liimataisen mukaan pienetkin askeleet ovat isoja kokonaiskuvassa, joten armollisuutta tarvitaan niin opettajia kuin oppilaitakin kohtaan. – Se voi olla opettajalle iso juttu, että luokkaan tuodaan ne jumppapallot ja tasapainolaudat. Vaikka se toiminta olisi sormijumppaa, sekin pitää hyväksyä ja sekin on jo osa sitä meidän Liikkuvaa koulua – ja hyvä osa. Jokainen omassa tahdissaan Liimatainen on mahdollisuuksien mukaan mukana oppitunneilla sekä sijaisena, avustajana että muuten vaan seuraamassa koulun arkea. Hänen mukaansa oppilaiden olisi tärkeää oppia heittäytymistä. Tätä Liimatainen pyrkii edistämään myös omalla esimerkillään. – Toivon, että oppilaat saisivat koulusta sellaisen mallin, että uskaltaa tehdä ja antaa mennä vaan. Kun välillä tekee jotain muuta, jaksaa taas paremmin sitä perusarkea, jota suurin osa koulun elämästä on. Liimatainen muistuttaa, että toiminnallinen opetus on uutta myös monille yläkoulun oppilaille. Liikunnallinen heittäytyminen voi viedä kauas omasta mukavuusalueesta. – Meidän 620 oppilaan joukkoon mahtuu joka päivä paljon erilaisia öitä, erilaisia aamuja ja tilanteita, joista oppilaat tulevat kouluun. Jollekin voi olla tosi iso ponnistus jo se, että on päässyt aamulla lähtemään kouluun. Sellaisesta vinkkelistä, juuri sille nuorelle pienikin tekeminen ja osallistuminen riittää. – Kun me suodaan aikuisille se, että jokainen lähtee mukaan omassa tahdissaan niin suodaan se myös oppilaille.   Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran LIITO-lehdessä 2/2017.
Minulla on unelma koulusta
Toimintakulttuurin muutos on keskeistä uudessa opetussuunnitelmassa. Kehittämistä ohjaavia periaatteita ovat oppivan yhteisön näkeminen toimintakulttuurin ytimenä, hyvinvointi ja turvallinen arki, vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely, kulttuurinen moninaisuus ja sen edellyttämä kielitietoisuus sekä osallisuus ja demokraattinen toiminta. Pitkään jatkunut jako perusopetuksen ala- ja yläkouluihin on tukenut kahden erilaisen toimintakulttuurin muodostumista, mikä yhtenäiskoulun kehittämisen näkökulmasta lisää tehtävän haastavuutta, jos kohta voi sitä tukeakin, kunhan osataan nähdä kummassakin vanhassa kulttuurissa toimivat ja uuteenkin ajatteluun sopivat käytännöt. Yläkoulun toimintakulttuurin muutos on minulle juuri nyt alakoulua isompi haaste. Se voi johtua myös siitä, että siihen olen juuri nyt keskittänyt tarmoni. Minulla on unelma koulusta. Se ei siis ole vielä täysin toteutunut, mutta tunsin viime keväänä muutamaan otteeseen olevani lähempänä sitä kuin koskaan sitä ennen. Näin tunsin, kun vietimme yhtenäiskoulumme syntymäpäivää - Vasaran Päivää – huhtikuun alussa: oppilaat toimivat koko päivän ryhmissä – pienimmistä aina peruskoulun pian päättäviin yhdessä. Elämme reformaation juhlavuotta ja siksi kukin ryhmän oli saanut Agricolan ABC-kiriasta yhden aakkosen, jonka pohjalta ryhmä valmisti lyhyen esityksen. Muutoinkin koko viikko oli varattu monialaisille opinnoille reformaation ollessa lähtökohtana. Työskentely oli oppilaslähtöistä ja työtavat hyvin toiminnallisia. Samalla viikolla toteutimme myös varsin onnistuneen Erasmus+ -oppilasvaihdon vierainamme oppilasryhmät Kyprokselta ja Maltalta. Teemamme oli ”How to be a healthy athlete?” Tunsin olevani yhtä lailla lähempänä unelmaani aina, kun kiipesin aamulla portaita ylös Kelloaulaan ja näin siellä tyttöjen keskenään harjoittelevan tanssiaan - kaiketi Power Mover -tanssikilpailuun. Näin tunsin myös, kun joku oppilaista soitti flyygeliä Kelloaulassa. Näin tunsin, kun näin oppilaiden olevan uskomattoman innostuneita luokkien välisestä leuanvetokilpailusta. Kelloaulaan oli asennettu kaksi leuanvetotankoa. Itse kun olin mielessäni ajatuksen tyrmännyt. Näin tunsin, kun näin ja ennen kaikkea kuulin peruskoulunsa päättävien tekevän lipdub-videotaan. Näin tunsin lukuvuoden viimeisen viikon Ysigaalassa ja lukuvuoden päätöstilaisuuksissa. Niinpä on hyvä lähteä uuteen lukuvuoteen. Sen suunnittelussa olen pyrkinyt koulupäivän perinteisen rakenteen rikkomiseen. Keskelle päivää on raivattu aikaa Liikkuva koulu -hankkeen MIHIlle ja muulle harrastustoiminnalle, oppilaan ja koulun aikuisten kohtaamisille, luokanvalvojan tuokioihin, tukiopetukseen ja henkilökunnan erilaisiin palavereihin. Toimintakulttuurin muutos edellyttää muutosta koulupäivän rakenteeseen. Kirjoittaja Jyrki Välimäki on turkulaisen Vasaramäen koulun rehtori. Kuva on otettu kehityskumppanikoulussa Kenian Mogotiossa marraskuussa 2016. Kuvassa ovat opettajat Assi Koskelainen ja Marko Mäenpää.
Onnistunut startti kirvoitti motivaation
Keskisuomalaisessa Muuramen kunnassa käynnistettiin Liikkuva koulu -toiminta askel kerrallaan. Kun tavoitteet eivät olleet liian korkeita, koettiin heti onnistumisia ja innostus toiminnan kehittämiseen roihahti liekkeihin. Kinkomaan, Niittyahon ja Isolahden koulujen rehtorin Riikka Lämsän mukaan Liikkuva koulu -toiminta käynnistyi Muuramessa vuonna 2014. Tuolloin mukaan lähtivät kaikki kunnan neljä alakoulua sekä yläkoulu. Toisena vuonna toimintaan tuli mukaan myös varhaiskasvatus. Lukiossakin toteutetaan Liikkuvan koulun oppeja, vaikka hankerahaa ei toisella opetusasteella käytössä vielä olekaan. Lämsä on toiminut viimeiset kaksi vuotta Muuramen Liikkuva koulu -toiminnan pääkoordinaattorina luokanopettajantyönsä ohella. Hänen aloittaessa rehtorin tehtävässä koordinointivastuu siirtyi seuraajalle, Teppo Lairiolle. Lämsä osallistuu toimintaan edelleen ohjausryhmän jäsenenä. Lämsä iloitsee Liikkuva koulu -toiminnan hyvästä startista. Suurempia karikoita ei matkalla ole tullut vastaan, vaikka uusien toimintamallien jalkauttaminen onkin aina haastavaa ja aikaa vievää. Lämsä uskoo, että onnistumisen yhtenä kulmakivenä on ollut kunnan sisäinen yhteistyö. Muurame kirjasi Liikkuvan koulun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan ja myöhemmin myös kuntastrategiaan, joten toiminnalla on ollut alusta asti kunnan vahva tuki. Hanketta koordinoi ohjausryhmä, jossa on mukana koordinaattori ja koulujen nimeämät jäsenet sekä varhaiskasvatuksen ja iltapäivätoiminnan edustajat. Koulut ovat saaneet erityisesti vapaa-aikatoimesta erinomaisen yhteistyökumppanin. Vapaa-aikajohtaja on mukana ohjausryhmässä. – Onnistumisen kannalta on tärkeää, että toiminnan merkitys ymmärretään kunnassa ja tekemistämme tuetaan. Vapaa-aikajohtaja Hannele Alanärän tekemä työ on ollut Liikkuvan koulun kannalta korvaamatonta. Onnistumisemme kannalta olennaista on ollut myös se, että toiminnan kehittämiseen on saatu kasattua motivoitunut ja sitoutunut ydinporukka, Lämsä kiittelee. Pieniä askelia, isoja onnistumisia Toisena erittäin tärkeänä asiana Lämsä pitää sopivan kokoisiksi pilkottuja tavoitteita. Ensimmäisille toimintavuosille suunniteltiin selkeät painopistealueet ja niille konkreettiset, helposti saavutettavat tavoitteet. Ensimmäisenä vuonna kehitettiin välituntiliikuntaa. Toisena vuonna painopisteenä oli koulupäivärakenteen muokkaaminen, kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen sekä toiminnan käynnistäminen varhaiskasvatuksessa. Kolmantena vuonna aloiteltiin yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, jotta liikuntaa saadaan myös lasten ja nuorten vapaa-aikaan. – Ensimmäisenä vuonna aloimme kouluttaa alakoulun oppilaita välituntiliikunnan vetäjiksi. Keski-Suomen Liikunta ry (KesLi) vastasi ensimmäisestä koulutuksesta, mutta toisena vuonna koulutimme välkkärit jo itse, Lämsä kertoo. Oppilaat innostuivat välkkärinä toimimisesta ja vuosittain välkkäreiksi on koulutettu lähes 30 oppilasta. Oppilaat ovat saaneet suunnitella ja vetää koulun pitkien välituntien aktiviteetteja esimerkiksi erilaisia turnauksia. – Alussa toki tarvittiin aikuisten ohjausta ja rohkaisua, mutta lapsille annettu vastuu alkoi kantaa nopeasti. Välkkäritoiminta saatiin jalkautettua kouluihin nopealla aikataululla ja siitä saatiin hyvää palautetta. Lasten innostus palkitsi ja rohkaisi meitä aikuisia kehittämään Liikkuva koulu -toimintaa eteenpäin, Lämsä iloitsee. Oppituntien kehittäminen työn alla Nyt, kun Muuramen koulujen välitunteihin on saatu liikuntaa, katse on kiinnitetty oppitunteihin. Opettajille ideoidaan uusia toimintatapoja liikkeen lisäämiseksi tunneilla ja koulun sisätiloja tullaan muokkaamaan liikkumiseen sopivammiksi. Rekkitangoilla ja lattiateippauksilla saadaan luokka- ja aulatiloissa paljon aikaan, joten investointien ei tarvitse olla kalliita. – Pidimme kaikille Muuramen opettajille juuri liikuntateemaisen koulutuspäivän, jossa pohdittiin mahdollisuuksia aktiivisuuden ja toiminnallisuuden lisäämiseksi kouluissa. Päivän aikana pidetyistä työpajoista saimme kerättyä konkreettisia ideoita ja koulutus tuotti ahaa-elämyksiä monille opettajille. Nekin opettajat, joille Liikkuva koulu on ollut vieraampi, tuntuivat innostuvan asiasta. Toiminnallisuuden tuominen oppitunteihin on kuitenkin haastavaa ja vaatii meiltä vielä paljon tekemistä. Lämsä on huomannut konkreettisesti, miten liikunnan lisääminen on vaikuttanut koulun ilmapiiriin ja lasten toimintaan. Hänen mukaansa monipuoliset ja aktivoivat opetusmuodot ovat lisänneet lasten viihtymistä koulussa ja parantaneet heidän oppimismotivaatiotaan. Aktiivinen yhdessä tekeminen on myös muovannut koululuokista yhtenäisempiä ja kiusaaminen on vähentynyt. Oman kokemuksensa pohjalta Lämsä haluaakin rohkaista kaikkia opettajia kokeilemaan uusia, fyysisesti vireämpiä opetustapoja. Kaiken ei tarvitse heti olla valmista, sillä muutos tapahtuu vähitellen. –Virheitä ei kannata pelätä. Liikkeelle voi lähteä askel kerrallaan. Tekemisen ei tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä tai sisältää raskaita fyysisiä harjoitteita. Esimerkiksi läksyt voidaan käydä läpi kevyesti liikkuen. Oleellisen tärkeää on muistaa, että Liikkuva koulu -toiminnassa ei ole kyse pelkästään liikunnasta vaan kehon ja mielen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se, jos mikä, kantaa pitkälle, Lämsä sanoo. Muuramen kunnan Liikkuva koulu -toiminta palkittiin Keski-Suomen Urheilugaalassa Vuoden lasten liikuttajana. Valintaperusteluissa painotettiin erinomaista yhteistyötä koulu- ja vapaa-aikatoimen kesken, yhteistyön rakentamista koulujen ja urheiluseurojen välillä, lähiliikuntapaikkojen ja koulujen piha-alueiden kunnostamista, välituntiliikunnan aktiivista kehittämistä, Lisää lasten liikettä -vanhempainiltojen järjestämistä sekä Liikkuva koulu -toiminnan laajentamista varhaiskasvatukseen.
Osa 2: Liikkuvatko meidän oppilaamme tarpeeksi – miten mitata?
Mitä välineitä kannattaa käyttää? Yksinkertaisin ja halvin tapa on käyttää päiväkirjaa. Toinen edullinen tapa aktiivisuuden arviointiin ovat puhelimien sovellukset, joita löytyy useita myös maksuttomina. Noin puolet 11–15-vuotiaista suomalaisista oppilaista omistaa (vuosi 2016) liikuntaa mittaavan älypuhelinsovelluksen ja noin joka neljäs liikuntamittarin, kuten sykemittarin tai urheilukellon. Myös näitä välineitä on mahdollista hyödyntää koulumittauksissa. Lisäksi jotkut koulut ovat hankkineet aktiivisuus- tai askelmittareita omaan käyttöön. Myös syke- ja paikannustietoja on mahdollista käyttää kun halutaan perehtyä tarkemmin sydämen reaktioihin tai oppilaan käyttäytymiseen ulkoympäristössä. Askeleiden mittaamisen hyödyntäminen? Omaehtoiseen arjen aktiivisuuden arviointiin ja erilaisten päivien aktiivisuuden hahmottamiseen on askeleiden mittaaminen aivan riittävä tarkkuus. Askeleet ovat helposti hahmotettava yksikkö ihmisen yleisimmästä liikehdinnästä, askeltamisesta ja askelmäärien välinen yhteys terveysmuuttujiin on hyvin tutkimuksissa todennettu. Lisäksi useimmat mittarit ja sovellukset mittaavat askelia, monen muun muuttujan lisäksi – vaikkakin eri mittareiden tuottamissa tuloksissa saattaa olla suuria eroja. Yleistäen voisi sanoa, että nilkassa tai jalassa pidettävät mittarit mittaavat askelia luotettavimmin ja seuraavaksi parhaiten lantiolla pidettävät mittarit. Ranteessa pidettävät mittarit ovat mukavimpia käyttää, mutta niiden mittaamistarkkuus ei ole yhtä luotettavaa. Tämäkin tarkkuus riittää kyllä oppilaan omaan seurantaan mainiosti. On arvioitu, että tunnin reippaan liikunnan suositusta vastaava raja lapsille olisi noin 11500 askelta päivässä (aktiivisuusmittarilla mitattuna). Perinteisellä lantiolla pidettävällä askelmittarilla suositus olisi 9000 askelta päivässä. Suomalaiset 9–15-vuotiaat lapset ja nuoret (aktiivisuusmittarilla mitattu) ottivat vuoden 2016 tutkimuksessa keskimäärin 10243 askelta päivässä (Kuva 1). Kuvaaja 1. Päivittäisten askelten lukumäärä keskimäärin (n=2931). Luvut: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Kriittinen ajattelu Liikkumisen määrää voidaan arvioida monin eri tavoin. Vaikka määrä olisi mittalaitteella mitattu, kannattaa oppilaita muistuttaa, että kyse on arviosta eikä absoluuttisesta totuudesta. Erilaisissa menetelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa eikä niiden tuloksia voida vertailla suoraan toisiinsa. Seuranta on aina tehtävä samalla menetelmällä. Lisätietoa fyysisen aktiivisuuden seurannasta: Miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi sen määrää kannattaa arvioida, myös kouluissa?   Aktiivisuuden mittaus-, arviointi- ja seurantavälineitä kouluille Janne Kulmala, LitM, mittauskoordinaattori, LIKES-tutkimuskeskus janne.kulmala (at) likes.fi Lähteet:  Adams MA, Johnson WD, Tudor-Locke C. Steps/day translation of the moderate-to-vigorous physical activity guideline for children and adolescents. Int J Behav Nutr Phys Act. 2013;10:49. doi:10.1186/1479-5868-10-49. Bassett DR, Toth LP, LaMunion SR, Crouter SE. Step Counting: A Review of Measurement Considerations and Health-Related Applications. Sport Med. 2016. doi:10.1007/s40279-016-0663-1. Kokko S & Mehtälä A (toim.) 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/Valtion liikuntaneuvosto.  
Osa 1: Miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi sen määrää kannattaa arvioida, myös kouluissa?
Oman liikkumisen määrän mittaaminen ja tulosten pohtiminen voi olla oppilaalle hauskaa vaihtelua arkeen. Samalla se toteuttaa Opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ajattelun kehittämisestä ja itsestään huolehtimaan oppimisesta sekä kestävän tulevaisuuden rakentamisesta. Oman liikkumisen monitorointi voi myös opettaa teknologian käsittelytaitoja ja kriittistä ajattelua eri menetelmiä kohtaan. Aktiivisuuden määrän arvioiminen ja sen pohtiminen soveltuu paremmin vanhemmille oppilaille (4–9 lk.) tai toisen asteen opiskelijoilla.  Oppilaan fyysisen aktiivisuuden merkitys Elimistön ja kehon kehittyminen vahvaksi, terveeksi ja sopeutuvaiseksi edellyttää riittävää fyysistä aktiivisuutta, eli liikkumista läpi elämän. Monipuolinen ja säännöllinen liikkuminen kasvuiässä vaikuttaa positiivisesti mm. hermoston, luiden, lihasten, nivelten, sydämen sekä keuhkojen kehittymiseen. Lapselle mielekäs tapa liikkua tukee myös motorista, kognitiivista, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Nuoruusiän liikunta on myös myönteisesti yhteydessä aikuisiän liikkumiseen sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Aktiivinen elämäntyyli, johon mahtuu pelejä, siirtymistä paikasta toiseen lihasvoimin, kotitöitä, koululiikuntaa ja muuta ohjattua sekä ohjaamatonta liikkumista, antaa eväät kehon monipuoliseen hyödyntämiseen myös aikuisena. Lapset eivät liikkuessaan mieti tulevaa terveyttään vaan motivaatio syntyy ilon, onnistumisten, kehittymisen ja yhdessä olemisen kautta. Sisäisen motivaation synnyttäminen ja omaehtoiseen liikkumiseen kannustaminen ovatkin tärkeitä elementtejä aktiivisen elämäntavan jatkuvuuden kannalta. Miksi mitata liikkumista? Kaiken keskiössä on tietysti oppilas, joka voi mittauksen avulla oppia omasta terveyskäyttäytymisestään. Tärkeintä ei ole numeroiden metsästäminen vaan oman liikkeen määrän ja arkiaktiivisuuden hahmottaminen erilaisina päivinä. Mittaus voidaan sisällyttää esimerkiksi liikunnan tai terveystiedon oppisisältöön. Oppilaan suostumuksella myös huoltajat tai vaikka terveydenhoitaja voivat hyödyntää ymmärrystään lapsen liikkumisen määrästä. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista puuttua lapsen poikkeuksellisen vähäiseen – tai ehkä myös poikkeuksellisen runsaaseen – liikkumisen määrään. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikkeen lisäämisen tulisi olla ensisijaisesti omaehtoista, lapsen tai nuoren kiinnostuksen kohteiden kautta heräteltyä. Liika painostaminen voi vaikuttaa myös aikuisiän liikkumiseen negatiivisesti. Mittauksia on mahdollista tehdä myös yhteistyössä tutkimuslaitoksen kanssa, jolloin voidaan tuottaa monelle taholle heitä kiinnostavaa tietoa. Oppilas saa tietoa itsestään ja koulu vaikkapa luokkatasoista tietoa suhteessa muihin luokkiin tai kouluihin. Toisaalta, valtakunnallisten erojen hahmottaminen voi auttaa resurssien suuntaamisessa niin valtiota kuin kuntapäättäjiä sekä liikunta- ja terveyspalveluiden tuottajiakin. Erityisesti hyöty voi tulla esiin silloin kun huomataan jokin alueellinen poikkeavuus tai että tehdyt toimenpiteet tuottavat tai eivät tuota tulosta. Tällaista menettelytapaa on hyödynnetty esimerkiksi Liikkuva koulu -tutkimuksessa  ja LIITU-tutkimuksessa.  Suomalaisten oppilaiden fyysinen aktiivisuus Vuonna 2016 tehdyn kattavan LIITU-tutkimuksen mukaan kiihtyvyysmittarilla mitattuna kolmasosa 9–15-vuotiaista suomalaislapsista ja -nuorista liikkui WHO:n (2010) suositusten mukaisesti reipasta kävelyä vastaavalla tai rasittavammalla tavalla jokaisena mittauspäivänä (Kuva 1.). Liikkeen määrä vähenee koko peruskoulun ajan luokka luokalta. Kuva 1. Liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia reipasta/rasittavaa liikkumista jokaisena mittauspäivänä) saavuttavien lasten ja nuorten osuudet (n = 2931) prosentteina. Lähde: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016.  Lue lisää fyysisen aktiivisuuden seurannasta: Liikkuvatko meidän oppilaamme tarpeeksi - miten mitata? Aktiivisuuden mittaus-, arviointi- ja seurantavälineitä kouluille Lähteet:  Aittasalo M, Tammelin T, Fogelholm M. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – menetelmät puntarissa. Liikunta & Tiede 1/2010, 11–21. Kokko S & Mehtälä A (toim.) 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/Valtion liikuntaneuvosto. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa Potilaan lääkärilehti: Liikkuuko lapsesi tarpeeksi? Tammelin T, Aira A, Kulmala J, Kallio J, Kantomaa M, Valtonen M. Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus – tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikuntaa. Suomen Lääkärilehti 2014 vsk 69; 25-32 Tammelin T, Iljukov S, Parkkari J. Kasvuikäisten liikunta. Duodecim 2015; 131:1707-12. Terve koululainen -verkkosivut World Health Organization (WHO) (2010) Global recommendations on physical activity for health. Geneva: World Health Organization.
Hyvä verkosto luo liikettä
Kotkan kouluissa innostuttiin Liikkuva koulu -toiminnasta ja arkipäivien liikettä lisättiin pikavauhtia. Kaupungin Liikkuva koulu -toimintaa koordinoivan Heidi Honkasen mielestä on tärkeää, että jokaisella koululla on oma Liikkuva koulu -vastuuopettaja ja toimintaa ohjaa monialainen ohjausryhmä. Kotka lähti mukaan Liikkuva koulu -toiminnan pilottiin vuonna 2010. Tuolloin Karhulan yläkoulu aloitti toiminnan ensimmäisten koulujen joukossa. Rehtori Harri Liikanen halusi lähteä edistämään oppilaiden terveyttä liikunnan ja toiminnallisten menetelmien avulla. Koulussa oli ollut vastaavanlaista toimintaa aikaisemminkin koulun projektiviikkojen yhteydessä. Pilotti käynnistyi mallikkaasti ja pian Kotka kirjasi Liikkuva koulu -toiminnan kaupungin strategiaan. Myöhemmin vastaava kirjaus tehtiin myös Kymenlaakson terveysliikuntastrategiaan. Vuonna 2012 Liikkuva koulu -toiminnan piiriin saatiin uusia kotkalaisia kouluja. Yksi niistä oli rehtori Heidi Honkasen luotsaama 400 oppilaan Langinkosken yläkoulu. – Koimme toiminnan mielekkääksi, koska koulussamme on urheiluluokkia. Halusimme monipuolisen liikunnan lisäämisellä tukea nuorten kokonaisvaltaista kehitystä. Toisaalta meillä oli myös huoli vähän tai ei lainkaan liikkuvista nuorista. Liikettä lisäämällä voitaisiin vähentää niskan, hartiaseudun ja selän ongelmia, jotka ovat yleisiä monilla nuorilla, Honkanen perustelee. Ohjausryhmän tärkeä rooli Honkanen peri Liikaselta Liikkuva koulu -mentorin ja koordinaattorin pestin. Nyt hän on vetänyt toimintaa oman työnsä ohella jo liki viiden vuoden ajan. Tuon ajan Honkanen on toiminut myös Liikkuvan koulun valtakunnallisessa koordinaattoriryhmässä. Valtakunnallisen yhteistyön kautta on herännyt tuoreita ajatuksia myös paikallisen toiminnan kehittämiseen. Honkasen ehdotuksesta Kotkaan perustettiin Liikkuva koulu -ohjausryhmä. Aluksi ryhmään kuului pelkästään opetustoimen ammattilaisia, mutta pian siitä muokkautui moniammatillinen. – Nykyään ryhmässä on omat edustajansa ala- ja yläkoulusta, varhaiskasvatuksesta, opetustoimesta, nuorisotoimesta, Kymenlaakson liikunnasta (KymLi) sekä Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemiasta. Pyrimme toimimaan mahdollisimman käytännönläheisesti. Edistämme esimerkiksi Liikkuva koulun viestintää kunnan eri toimijoiden välillä ja pyrimme auttamaan rahoitushauissa, Honkanen kertoo. Kotkan naapuri Kouvola on myös mukana Liikkuva koulu -toiminnassa. Kaupungilla on niin ikään oma ohjausryhmänsä. Olikin luontevaa, että kunnat alkoivat tehdä yhteistyötä. Yhteisissä verkostotapaamisissa vaihdetaan ajatuksia kuntarajojen yli ja tehdään tutustumiskäyntejä kouluihin. Kaikilla kouluilla vastuuopettajat Liikkuva koulu on edennyt Kotkassa navakassa myötätuulessa ja nykyisellään kaikki kaupungin koulut ovat toiminnassa mukana. Honkasen iloksi jokaiselle koululle on saatu nimettyä myös omat Liikkuva koulu- vastuuopettajat. Kahden lukuvuoden ajan Kotkassa on toiminut Honkasen koordinoima vastuuopettajien verkosto, joka on nivonut koulujen toimintaa yhteen. Koulujen yhteistyönä on esimerkiksi järjestetty Liikkuva koulu -koulutuksia sekä opettajille että vertaisohjaajina toimiville oppilaille. Vastuuopettajat ovat osallistuneet myös erilaisiin työpajatyyppisiin tapaamisiin, joissa Liikkuva koulu -toimenpiteitä on kehitetty eteenpäin. Vastuuopettajien avulla Liikkuvaa koulua koskeva uusin tieto saadaan jalkautumaan kouluihin ja toisaalta tieto koulujen tarpeista ja ajatuksista välittyy ohjausryhmälle. – Ennen vastuuopettaverkoston muodostamista Liikkuva koulu jäi yksittäisten koulujen ja yksittäisten opettajien innostuksen varaan. Nyt kouluissa ollaan tietoisempia Liikkuvasta koulusta ja myös asenteet opettajien keskuudessa ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Näin opettajien saaminen mukaan toimintaan on aikaisempaa helpompaa, Honkanen kertoo tyytyväisenä. Lisää ideoita aineenopettajille Ruusuilla tanssimista Liikkuva koulu -toiminnan edistäminen ei silti edelleenkään ole. Suurimpina haasteina Honkanen näkee yläkoulujen aineenopettajien rohkeuden ottaa käyttöön toiminnallisia oppimismenetelmiä, jotka lisäävät liikettä oppitunneilla. – Yläkoulujen oppitunteihin liikettä on haastava tuoda. Aineenopettajille ei ehkä ole tarjolla riittävästi ideoita toiminnallisen oppimisen toteuttamiseen. Liikkuvan koulun saama valtakunnallinen näkyvyys ja tutkimustulokset liikkumisen oppimista ja keskittymistä edistävistä vaikutuksista ovat toki parantaneet tilannetta. Kotkan kaupunki on ollut Honkasen mielestä aktiivinen toimija Liikkuvaa koulua koskevan tiedon jakamisessa. Kaupungin johto on ollut toiminnan takana ja lasten sekä nuorten hyvinvointisuunnitelman laatinut moniammatillinen Kasva Kotkassa -työryhmä on tietoinen Liikkuva koulu toiminnasta. Kaupungin vähenevät henkilöresurssit aiheuttavat kuitenkin rajoitteensa, eikä esimerkiksi nuoriso- ja liikuntatoimella ole ollut juurikaan mahdollisuuksia yhteistyöhön ilman erillisiä rahoituksia. Liikettä voi lisätä pieninkin satsauksin Langinkosken yläkoulu toimii tällä hetkellä väistötiloissa. Muutaman vuoden sisällä koulun käyttöön valmistuu uusi koulurakennus. Henkilökunta ja oppilaat pääsevät mukaan uuden koulun suunnitteluvaiheeseen, joten Liikkuvan koulun tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Honkanen kuitenkin muistuttaa, että luovalla ajattelulla ja oikealla asenteella liikkumista voidaan edistää vanhoissa ja ahtaissakin tiloissa. Langinkoskelaiset käyttävät paljon aikaa, jotta koulun väistötiloihin ja sitä ympäröivälle pihalle saadaan luotua hyvät puitteet liikkumiselle. – On hienoa huomata, että kouluilla on nyt intoa tehdä vanhoista kouluista toimivampia liikuntatiloja. Pienilläkin toimenpiteillä päästään liikkeelle. Esimerkiksi erilaisia liikettä stimuloivia maalauksia ja teippauksia on helppoa ja edullista toteuttaa, Honkanen vinkkaa. Kymenlaakson Liikunta palkitsi Kotkan Liikkuva koulu -ohjelman koordinaattorin Heidi Honkasen (kuvassa oikealla) Vuoden 2016 lasten liikuttajana. Palkitsemisperusteluissa kiiteltiin Honkasen toimintaa Kotkan koulujen Liikkuva koulu -yhteistyön rakentajana ja toiminnan kehittäjänä. Kaikki Kotkan alakoulut ovat toiminnassa mukana. Kotkan kaupunki palkittiin puolestaan valtakunnallisella Liikkuva koulu -palkinnolla. Kotkan kaupunki on ollut mukana Liikkuva koulu -toiminnassa jo pilottivaiheesta lähtien vuonna 2010 ja pyrkinyt kehittämään toimintaansa järjestelmällisesti. Kotkan Liikkuva koulu -toiminnalla on ollut merkitystä myös koko maakunnalliseen liikunnan edistämiseen. Kotka on kirjannut Liikkuva koulu -toiminnan kunnan strategiaan, ja myöhemmin toiminta kirjattiin Kymenlaakson terveysliikuntastrategiaan.
Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista
Turkulainen luokanopettaja Maarit Korhonen ravisteli kuulijoiden ajattelutapoja Liikkuva koulu -seminaarissa. Hänen mukaansa koulu on rakennettu toimimaan tehtaan pillin mukaan ja tuottamaan tehtaisiin käskyläisiä, jotka järjestyvät ripeästi jonoon, kun pilliin vihelletään. Koulujärjestelmä on samanlainen lähes koko maailmassa! Maarit Korhosen mukaan koulun on korkea aika muuttua, perusteellisesti. - Jos koulu menee eri suuntaan kuin yhteiskunta, näiden välinen kuilu suurenee koko ajan. Jo tällä hetkellä meillä on 70 000 koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle syrjäytynyttä suomalaista, joista kaksi kolmasosaa on nuoria. Syrjäytyneet mainitsevat koulun suurimmaksi syyksi omalle syrjäytymiselleen. Nuorisotyöttömyys ja koulupudokkaiden määrä on korkeampi kuin koskaan. Viidennes 15–25-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä ei tee tilastojen valossa nyt mitään: ei opiskele eikä ole töissä. Mikä on se asia, josta he tulevat innostumaan? Korhonen herättelee. - Jos koulu syrjäytyy lapsen elämästä, koulun uudistamisella ei ole enää merkitystä. Lapset tulevat silloin kouluun vain koska on pakko ja katsovat siellä ollessaan kelloa, että koska täältä pääsee pois tekemään jotain mielekästä. - Koko ajan opetetaan, niin että hiki virtaa ja opella on kauhea flow päällä, mutta entä jos oppilas ei tulekaan tarvitsemaan juuri sitä tietoa? Emme me voi nyt tietää, mitä tietoja tulevaisuudessa tarvitaan; ei vaikkapa bloggaajan tai tubettajan ammattejakaan osattu ennustaa vielä vähän aikaa sitten. Mitä eväitä koulu tarjoaa vielä tuntemattomia ammatteja silmällä pitäen? Oletko jarru, korjaaja vai vallankumouksen kannattaja? Uusi peruskoulujen opetussuunnitelma toi mukanaan koulujen korjaajat. Maarit Korhonen jaottelee opettajat nyt kolmeen ryhmään: Jarrut vastustavat muutosta. ”1950-luvun pedagogiikka on niin fantastinen, että vedetään sitä vaan hautaan asti!” Koulujen korjaajat yrittävät tarmokkaasti korjata vanhaa paremmaksi. ”Korjataan arviointia, työnkuvaa ja vielä oppisisältöjä, niin tästä tulee entistä ehompi!” Vallankumouksen tekijät eivät jaksa enää korjata vanhaa, vaan haluavat kokonaan uuden systeemin. Korhonen itse kokee koulun olevan siinä pisteessä, että korjaaminen sieltä täältä on sama kuin yrittäisi korjata autosta yhtä aikaa jarruja, ohjausta ja kytkintä – samalla kun pitää koko ajan ajaa eteenpäin! Ja kun jokainen korjaa omalla tavallaan, kouluissa on nyt aikamoinen sekasotku menossa. - Jos olet jarru, mieti mikä on ideana jarruna olemisessa. Jos taas olet korjaaja, mieti jaksatko korjata. Ja jos tuntuu, ettei tämä ihan toimi, liity vallankumouksen tekijöihin! Maarit Korhonen virnistää. - Muutos lähtee aina alhaalta. Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista. Todellinen muutos ei nimittäin lähde ylhäältä, ei opetussuunnitelmista eikä oppikirjoista. Osallisuuden esteet: opettaja ja ympäristö - Ajattelen, että oppilaiden osallisuuden suurimmat esteet liittyvät toisaalta opettajaan itseensä ja toisaalta ympäristöön. - Kontrollointi on opettajien ammattitauti. Siitähän seuraa pelko, että jos oppilaille antaisi vastuuta ja kontrollia hölläisi, pieleen menee eikä kukaan opi mitään. Lisäksi asiat on yleensä helpompi tehdä ihan itse, tulee paremmin ja nopeammin tehdyksi. Pitkällä aikavälillä kaikki asiat jäävätkin sitten itse tehtäväksi, mutta ei sitä siinä kiireessä ajattele. Kauhea kiire onkin yksi ympäristöön liittyvistä osallisuuden esteistä. Myös liian ahtaat tilat vaikeuttavat osallisuutta. Puhumattakaan koulun vanhoista, vakiintuneista tavoista, joita ei ole tapana muuttaa. Mieti, miten seuraavat kolme asiaa toteutuvat kouluyhteisössäsi. Muutoksen toteuttamisessa ne ovat Maarit Korhosen mukaan aivan välttämättömiä: Visionäärinen johto: ilman tätä open on tosi vaikea uudistaa. Tilaa muutokselle, siis tilaa kokeilulle. Rehtorin ja opettajan tulee haluta oppilaan parasta. Passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi - Oppilaan osallistaminen on avain muutokseen, Maarit Korhonen korostaa. - Vaikka oppimisympäristöt muutettaisiin mutta oppilas jäisi passiiviseksi, ei muutosta olisi. Ja toisaalta: vaikka vuonna 1892 keksittyjä oppiaineita ei muutettaisi miksikään eikä kustantajien 1960-luvulla päättämiä oppisisältöjäkään, voit opettajana aloittaa muutoksen huomenna, oppilaan osallistamisella. Sitä ei voi kukaan estää. Oppilaiden osallisuus muuttaa koulun kulttuuria vähitellen niin, että oppilas pääsee passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi. Oppiminen vahvistuu itse tekemällä, ja tyypillisesti kouluviihtyvyys lisääntyy. - Maailma tarvitsee omilla aivoillaan ajattelevia, luovia ihmisiä, Maarit Korhonen korostaa. - Nuoret aivot päihittävät aina vanhat aivot. Oppilailla on joka kerta parempi idea kuin opella. Kokeile vaikka, jos et usko! Luokanopettaja Maarit Korhonen puhui Liikkuva koulu -seminaarissa Helsingissä 4.4.2017.   Maarit Korhonen teidän kouluunne? Maarit Korhonen käy luennoimassa ympäri Suomea muuttuvasta koulusta. Hän voi pitää luennon tai veso-päivän ja muokata luentoa koulun tai kunnan tarpeisiin sopivaksi. Lisätietoja: Maarit Korhonen Tmi, maarit.korhonen (at) saunalahti.fi, puh. 040 547 0843. Maarit Korhonen on Vuoden luokanopettaja 2016. Hän on kirjoittanut kolme pamflettia: Koulun vika?, Herää, koulu! sekä Kun koulu ei tajua, sekä blogeja Kotilieteen ja Imageen.
Osallisuus venyttää rajoja
Oppilaiden osallisuus on Liikkuvan koulun keskeinen tavoite. Liikkuva koulu -toiminta tuo mahdollisuuksia oppilaiden osallisuuden kehittämiseen koulussa. Tällä hetkellä oppilaat ovat mukana koulupäivän aikaisen liikkumisen suunnittelussa ja järjestämisessä harvoin, yläkouluissa vielä vähemmän kuin ala- tai yhtenäiskouluissa. Nuorisotutkijat Tomi Kiilakoski ja Anu Gretschel pohtivat Liikkuva koulu -seminaarissa osallisuuden askeleita. Miten osallisuutta saisi aikaan omassa koulussa? , Osallisuus pohjautuu siihen, että nuoret kokevat olevansa positiivisessa roolissa omassa yhteisössään. , - Osallisuuteen pyrkiessä on oltava kärsivällinen, Tomi Kiilakoski korostaa. - Osallisuus on osa koulun toimintakulttuuria, joka on muotoutunut hitaasti aikojen kuluessa. Hitaasti muovautunut kulttuuri hylkii muutosta. Suurimmat esteet osallisuudelle ovat kulttuurisia ja asenteellisia. Muutos on kuitenkin mahdollinen. Osallisuuden kehittämisessä huomiota kannattaa kiinnittää niin yksilöihin, ryhmiin kuin koko yhteisöönkin. - Ensin pitää päästä tilaan, jossa nuoret muodostavat mielipiteitä ja alkavat haluta jotain. Tutkin kunnan nuorisotoimen nuorten osallisuusprojektia, jossa piti kokoontua tosi monta kertaa, ennen kuin nuoret alkoivat ylipäätään haluta mitään. Osallisuuteen ei ole helppoa hypätä, jos siihen ei ole tottunut. Kunta olisi tietysti halunnut, että kun mahdollisuus tarjotaan, nuoret kertovat mitä haluavat ja se sitten toteutetaan. Ideoiden etsimiseen tarvittiin kuitenkin aikaa ja vuorovaikutusta, Anu Gretschel kuvaa. Osallisuuden tärkeysjärjestys Osallisuuden tunne Prosessin laatu Lopputuloksen laatu Gretschelin kuvaamassa nuorten osallistamisprojektissa nuoret lopulta keksivät haluavansa uimarantaan rantalentopallokentän. He innostuivat ideasta ja alkoivat suunnitella, mitä sen toteuttaminen käytännössä tarkoittaisi: mihin kohtaan kenttä sijoittuisi, paljonko maa-ainesta pitäisi vaihtaa, mitä täytyisi hankkia. Kuntakin innostui, kun nuorilla oli niin hyvä idea rantalentopallokentästä. Sehän olisi vieläpä halpa ja helppo toteuttaa! Kunta päätti toimia dynaamisesti ja tehokkaasti ja rakensi uimarantaan uuden, hienon rantalentopallokentän. Nuoret eivät olleet tyytyväisiä, vaan pettyneitä, kun eivät saaneet rakentaa itse. - Kun aikuiset toteuttivat nuorten idean omin päin, nuorilta vietiin osallisuuden tunne. Tunteet ja elämykset ovat tärkein asia osallisuudessa. Vasta toissijaisia ovat prosessin laatu ja lopputuloksen laatu. Niissäkin on kyse neuvotellusta laadusta, sillä prosessin osapuolilla voi olla laadusta erilaisia näkemyksiä, Gretschel huomauttaa. Passiivisesta kohteena olemisesta aktiiviseen toimijuuteen Osallisuutta voidaan kouluyhteisössä arvioida toimintatapojen kautta. Millaisia toimintatapoja koulussa on tai millaisia niihin rakennetaan? Miten oppilaat ovat mukana? Onko kouluyhteisössä toimintatapoja, joissa joitain nuoria jätetään systemaattisesti toiminnan ulkopuolelle? Nuorisotutkija Tomi Kiilakoski kertoo seuranneensa mielenkiinnolla Liikkuva koulu -ohjelmaa nimenomaan osallisuuden näkökulmasta. - Koulun positiivinen toimintakulttuuri tukee oppimista, onnistumista ja iloa sekä huomioi jokaisen yhteisön jäsenen. Minua kiinnostaa, mikä voisi olla liikkumisen rooli tässä. Kun oppilailta kysytään negatiivisia koulukokemuksia, ne liittyvät usein passiivisuuteen. Passiivisuus on kohteena olemista; rooli johon koulussa ja yhteiskunnassa kasvetaan. Voidaan jo puhua globaalista passiivisuuden megatrendistä. - Miten kehon liikuttaminen kytkeytyy toiminnallisuuden lisääntymiseen ja sitä kautta toimijuuden lisääntymiseen? Voiko tällaisen toiminnan kautta oppilaille löytyä positiivisia rooleja kouluyhteisössä? Osallisuuden ei tule olla pelkästään hyväntahtoisuuden varassa. Osallisuus on lapsen oikeus ja aikuisen velvollisuus. Keskeistä on yhteisöön kuuluminen ja asioihin vaikuttaminen. - Osallisuudelle on tyypillistä, että se venyttää rajoja. Osallisuus saa nuoret pystymään johonkin, mitä he eivät olisi itsekään uskoneet mahdolliseksi. Nuorisotutkijat Anu Gretschel ja Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusverkostosta puhuivat osallisuuden askelista Liikkuva koulu -seminaarissa 3.4.2017. , Tutustu tutkimustiivistelmiin: Liikkuvien koulujen näkökulmia osallisuuteen Nuorten kouluyhteisöasema
Hauholla ruokitaan lasten aktiivisuutta
Hämeenlinnalaisen Hauhon yhtenäiskoulun piha-alue on mainio esimerkki siitä, mitä luovuudella ja ennakkoluulottomuudella voidaan saavuttaa. Koulun oppilaat ja henkilökunta ovat yhdessä rakentaneet otolliset puitteet liikunnalle. Hauhon yhtenäiskoulun pihamaalle on rakennettu muun muassa skeittiparkki, rantalentopallokenttä, pallopeliareena, itse tehty pelikaukalo, siirrettävät keppihevostelineet, perinteiset kiipeily- ja temppuilutelineet, aihio parkour -radalle, kota ja hiekkalaatikko. Osa näistä harrastepaikoista on oppilaiden ja opettajien omin käsin tekemiä. Tälle keväälle touhukkaat hauholaiset ovat suunnitelleet ratojen rakentamista jalkapallo- ja frisbeegolfille. Myös tavallista golfia varten on kaavailtu lyhytrataa. Yksi uusimmista keksinnöistä on myös evoluutiorata, jolle kuskataan säännöllisesti uutta maa-ainesta. Rehtori Pekka Paappasen mukaan oppilaat voivat rakennella esteitä ja hyppyreitä, joten ajan saatossa rata saa uusia muotoja ja mutkia. Näin ikäluokka toisensa jälkeen voi jättää kädenjälkensä koulun pihan kehittämiseen. Koulupihan rajatkaan eivät ole hidastaneet idearikkaiden hauholaisten menoa. Lisää toimintatilaa on saatu hankittua läheiseltä pellolta, joka saatiin niin sanotuksi mopopelloksi maanomistajan ystävällisellä avustuksella. Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisen puuhamaan rakentaminen kuluttaa melkoisesti koulun varoja. Paappanen on eri mieltä. Rakentaminen ei maksa maltaita, kun koulun opettajat ja oppilaat ovat valmiita kääräisemään hihansa. – Homman idea on siinä, että otamme oppilaat mukaan tekemään. Esimerkiksi golfradat teemme oppilaiden kanssa lapiotyönä, hyödyntäen vanhoja ilmastointiputkia ja terassimattoa. Toinen oppilasryhmä puolestaan teki käsityöopettajamme johdolla lahjoituslaudoista ison ulkoterassin kotitalousluokan yhteyteen, Paappanen kertoo. Nopea reagointi innostaa osallistumaan Aktiivinen osallistuminen lisää liikettä koulupäiviin, opettaa uutta ja tuo lapsille tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Paappaselle on jäänyt elävästi mieleen yhden skeittiparkin ideointiin ja rakentamiseen osallistuneen pojan sanat. – Kysyimme oppilailta, millaisia ajatuksia skeittiparkin rakentaminen heissä herätti. Yksi poika sanoi, että kun hän vanhana kulkee tästä ohi lapsenlapsensa kanssa, hän kertoo olleensa mukana rakentamassa tuota skeittiparkkia. Nuo sanat koskettivat aika tavalla, Paappanen muistelee. Hauholla oppilaat pääsevät myös ideoimaan ja tekemään aloitteita kouluympäristön kehittämiseksi. Paappanen pitää tärkeänä, että nuorten ehdotuksiin reagoidaan nopeasti. Hän ottaa esimerkiksi vähällä käytöllä olleen varastotilan, joka muutettiin tyttöjen toivomaksi oleskelutilaksi yhden päivän varoitusajalla. – Lasten ja nuorten aikakäsitys on erilainen kuin meillä aikuisilla. Jos konkreettisiin kehitysehdotuksiin reagoidaan viiveellä ja suunnitteluvaihe kestää kauan, oppilaiden innostus ehtii kuolla ennen toteutusvaihetta. Siksi haluan lähteä nopeasti tekemään. Kun lapset huomaavat, että heidän ideoihinsa oikeasti tartutaan, he avaavat suunsa toisenkin kerran. Nuorten osallistumista tuetaan Hauholla myös opettajien jakamilla pikapalkinnoilla; hyvistä ideoista ja koulun toimintaa edistävistä teoista saa palkkioksi lipukkeen, jolla saa koulun vieressä olevasta kahvilasta limun tai kahvin ja pullan. ”Liikkuva koulu tukee toimintaamme” 230 oppilaan Hauhon yhtenäiskoulu on ollut Liikkuva koulu -toiminnassa mukana kolmisen vuotta. Tuolloin ohjelma jalkautui käytännössä kaikkiin Hämeenlinnan kouluihin. Käytännössä Hauholla on kuitenkin kehitetty lasten aktiivista osallistumista ja liikkumista tukevaa oppimisympäristöä yhtenäiskoulun perustamisesta eli vuodesta 2007 lähtien. – Sykäys piha-alueen jatkokehittämiselle tuli, kun siirsimme huoltoliikenteen kulkemaan koulurakennuksen toiselta puolelta. Henkilökunnan autot on alun perinkin sijoitettu hieman kauemmaksi koulusta, jotta lapsille on pihalla enemmän tilaa. Siksi olemme voineet kehittää pihan toiminnallisuutta paljon vapaammin ja piha-alueen turvallisuuskin on parantunut. Paappasen mielestä Liikkuva koulu -ohjelman myötä koulun toimintaa on voitu kehittää entistä voimakkaammin haluttuun suuntaan. Erityisen tärkeänä Paappanen pitää sitä, että Hauhon yhtenäiskoulu on pystynyt verkostoitumaan Liikkuva koulu -ohjelmaan sitoutuneiden valtakunnallisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Koulusta eväät onnelliseen elämään Paappasen näkee, että koulun tehtävänä on tukea lasten kasvua terveiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi. Tähän työhön Liikkuva koulu antaa hyvät työkalut. Hänen mielestään on oleellista, että koulu pystyy aktivoimaan ja liikuttamaan kaikkia oppilaitaan, myös niitä, jotka ovat hiljaisimpia, liikkuvat vähiten tai menestyvät koulutyössä muita heikommin. – On huono juttu, jos vain aktiiviliikkujat ovat mukana tässä Liikkuva koulu -hommassa. Kyllä tämä on juttu, johon pitää saada kaikki mukaan. Itsekin olen tästä innoissani, vaikka olen tukeva rehtori, Paappanen nauraa. Kun koulu saa aktivoitua kaikki oppilaansa liikkumaan, toiminnan positiiviset vaikutukset ovat nähtävissä vuosien ja vuosikymmenten päästä. Toisaalta liikunta tuo hyvinvointia myös nykyhetkeen. – Kiinnitämme paljon huomiota siihen, että koulussamme on oppimista ja hyvinvointia tukeva leppoisa ja hyväntuulinen ilmapiiri. Liikunta vaikuttaa tähän osaltaan, kuten myös henkilökunnan hyväntuulisuus ja motivoituneisuus omaan työhönsä. Homma toimii, kun opettajien ja oppilaiden yhteispeli on sujuvaa ja kannustavaa niin luokassa, käytävällä kuin välitunnillakin. Hämeen Liikunta ja Urheilu ry palkitsi Hauhon yhtenäiskoulun Vuoden Liikuntateko 2016 -palkinnolla. Palkitsemisperusteena on Liikkuva koulu -filosofian tuominen luovasti ja innostavasti koulun ja sen oppilaiden sekä henkilöstön arkeen.
Normaalia elämisen meininkiä
Hansakallion koulun luokanopettajien Anniina Kyllösen ja Mari Ahmajärven luokissa asioita tehdään uusilla tavoilla. Liikkeestä luokassa ja sen ulkopuolella on tullut luonteva osa koulupäivää. Hansakallion koulussa aloitettiin Liikkuva koulu -toiminta syksyllä 2012. Vasta Lapin yliopistosta valmistunut Anniina Kyllönen pääsi ensimmäisessä työpaikassaan osaksi kahden hengen Liikkuva koulu -tiimiä. Tiimin toinen puolikas, Mari Ahmajärvi, oli saman yliopiston kasvatti ja aloittanut työt koulussa vuotta aiemmin. Ensimmäinen askel kohti aktiivisempaa koulupäivää oli välituntitoiminta. Tähän mennessä välkkäritoiminnassa on ollut mukana jo noin 400 oppilasta. Neljässä vuodessa on pikkuhiljaa siirrytty myös luokkahuoneeseen ja oppituntien toiminnallistamiseen. "Osassa luokista toiminnallisuus ja aktiivisuus on jo normaalia hengitystä, ja toisissa taas hakee vielä paikkaansa. Ja niinhän sen täytyy ollakin: opettaja tekee muutoksia omassa tahdissaan", Ahmajärvi muistuttaa. Keskustellen liikkeelle Luokkatiloissakin lähdettiin liikkeelle pienistä muutoksista. Tuotiin ensin luokkiin muutama jumppapallo ja -matto. Seuraavaksi kokeiltiin muutamassa luokassa suuremman pallomäärän kanssa. Olennaista muutoksessa on ollut keskusteleminen oppilaiden kanssa. "Mietimme, miksi me ylipäätään ollaan koulussa, miksi meillä on nämä tavarat tällä tavalla. Lähdettiin pohtimaan, miksi se koulurakennus näyttää tietyltä ja miksi on totuttu tiettyihin toimintatapoihin. Ja sitten alettiin miettimään, että voisiko se koulu näyttää joltain muulta", Kyllönen kertoo. "Päädyimme yhdessä oppilaiden kanssa ajatukseen, että jos me ollaan koulussa oppimista varten, niin se pulpetti ei takaa sitä oppimista. Eikä se, että me istutaan hiljaa." Lopulta Kyllönen ja Ahmajärvi päättivät luopua omissa luokissaan pulpeteista kokonaan. Jokainen oppilas sai laatikon tavaroilleen, mutta omat paikat luokassa jäivät historiaan. Liike luokassa vaatii totuttelua Oppilaat ovat päässeet muun muassa piirtämään luokan pohjapiirrosta ja saavat osin aikatauluttaa itse opiskeluaan. Muutos on vaatinut totuttelua sekä opettajilta että oppilailta. Jalan polkemiselta ja kiukultakaan ei ole vältytty, mutta kaikista tilanteista on selvitty oppilaiden kanssa keskustellen. "Varmaan se vaikuttaa kuka opettaja siellä tilassa on, että kuinka paljon sietää tietynlaista liikettä luokassaan. Mutta jos me ajatellaan lapsia lähtökohtaisesti, keskenään ollessaan ne on koko ajan liikkeessä", Kyllönen muistuttaa. Toisaalta vaaditaan myös sääntöjä ja rajoja: puhuessa ei voi pomppia pallolla, koska se häiritsee kuuntelemista. Osa oppilaista tarvitsee oman tilan ja selkeän paikan. Heitä varten luokassa on yksittäisiä paikkoja ja kuulosuojaimia. Luokassa saa jutella kaverin kanssa tehtäviä tehdessä ja käytävä toimii hiljaisen työn tilana. Iso osa oppilaista on oppinut hakeutumaan paikalle, joka on oman oppimisen kannalta hyvä. Osalla oppilaista paikka on mietitty yhdessä opettajan kanssa. "Oppilaan kanssa on keskusteltu, että hänellä ei ole vielä kykyä valita oman oppimisen kannalta järkevää paikkaa. Ollaan yhdessä mietitty missä on se paikka, jossa hän pystyy rauhassa keskittymään", Kyllönen kertoo. "Kyllä miekin käytän välillä omaa veto-oikeutta. Esimerkiksi jos keskustellaan muusta kuin asiasta, vaihdetaan paikkoja", Ahmajärvi jatkaa. Luottamus, valta ja vastuu Kyllönen muistuttaa, että toimintatapojen muuttaminen on koko luokan yhteinen ja pitkä prosessi. Osalle oppilaista vastuun ottaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. "Sitten on vielä se kolmas osapuoli eli vanhemmat. Ei riitä pelkästään minä yksin muutoksen tekijänä vaan siinä pitää ottaa huomioon monta asiaa." Opettajien kokemuksen mukaan keskustelun salliminen ja urakkatyyppinen työskentely on vapauttanut aikaa tukeen ja ohjaamiseen. "Annan sen oppilaiden oman ajatushautomon pyöriä toisessa pöydässä, ja keskityn niihin, jotka eivät pysty samalla tavalla kaverin kanssa pähkäilemään asiaa", Ahmajärvi kertoo. Kaikkien muutosten taustalla on oppiminen – on sitten kyseessä liikkeen lisääminen tai muutokset oppimisympäristössä. "Ajattelen, että oppiminen on mielentila. Meidän pitää luoda oppimisympäristö sellaiseksi, että se mielentila on otollinen oppimiselle. Koulussa pitäisi olla hyvä ja leppoisa olla", Kyllönen tiivistää. "Neljäsluokkalainen ei sitä välttämättä vielä huomaa, mutta oltaisiin kuitenkin matkalla siihen suuntaan, että jokainen löytäisi sen oman tapansa oppia", Ahmajärvi toivoo. Opettajat kokevat, että liikkeen lisääminen koulupäiviin on auttanut erityisesti levottomia oppilaita. Samalla luokkaan on tullut ”normaali elämisen meininki”. "Kun liike sallittiin, enääpä kukaan ei huomaa sitä kun kaveri käy tekemässä kärrynpyörän matikan kirjaa hakiessaan", Kyllönen nauraa. Jokainen omalla tavallaan Rehtorin tuki Kyllösen ja Ahmajärven työssä on ollut suuressa roolissa – sekä henkinen että taloudellinen. Koko koulun tasolla muutoksia on viety eteenpäin harkiten, perustellen ja pala palalta. "Se on ollut itselle tärkeä huomio, että kun itse höyrähtää johonkin ja on aivan innoissaan, ei se höyry tartu kaveriin välttämättä ennen kuin se näkee toiminnan tuloksen", Kyllönen toteaa. Ulkopuolisten vetämät koulutukset on koettu hyviksi ja tärkeiksi yhteisen ymmärryksen ja hengen luojiksi. Jokaisen ei tarvitse toteuttaa Liikkuvaa koulua samalla tavalla: esimerkiksi toiminnallisuus tarkoittaa eri luokissa eri asioita. "Toiminnallisuus ei enää herätä sellaista tunnemyrskyä kuin alkuun. Se on jotenkin otettu omaksi, ja kukin tekee sitä omalla tavallaan ja omalla panoksellaan", Kylllönen pohtii. Toiminta on levinnyt myös oppilaiden kautta. Kun oppilaat ovat huomanneet, että viereinen luokka onkin järjestetty toisella tavalla, herää nopeasti kysymys ”miksei meilläkin voisi”. Mitä hyötyä kaikesta on sitten ollut? Onko liikkeen lisääminen parantanut oppimistuloksia? "Että voidaanko osoittaa, että tämä on jotenkin hyödyttänyt oppimisessa? Ei voida. Mutta mistä voin mennä sanojeni taakse, on se, että kouluviihtyvyys on parantunut. Siellä on paljon iloisempia kasvoja ja oppimiseen suhtaudutaan mukavasti", Kyllönen vastaa. Kuva: Mari Ahmajärvi
Liikkuva koulu, oppiminen
Miksi liikkuminen on tärkeää oppimiselle?
Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Erityisesti koulupäivän aikaisen liikkumisen on havaittu olevan hyödyllistä oppimistulosten näkökulmasta. Liikkumisen vaikutus oppimiseen näyttäisi olevan monen tekijän summa. Liikunnan vaikutukset tiedolliseen toimintaan, aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motoriseen kehitykseen, vuorovaikutukseen, itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen voivat olla mahdollisia liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä. Liikkuminen terävöittää ajattelua Suomalaisissa tutkimuksissa reippaan liikunnan määrän ja hyvien motoristen taitojen on havaittu olevan yhteydessä parempaan tarkkaavaisuuteen ja parempaan päättelykykyyn. Nämä tutkimustulokset tukevat kansainvälisiä tuloksia, joissa liikunnan on havaittu edistävän tiedollista toimintaa, erityisesti toiminnanohjausta, joka on olennaisessa roolissa päätöksen teossa, ongelmanratkaisussa ja uuden oppimisessa. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä poimia aistitiedon runsaudesta sen hetkisen toiminnan kannalta oleellisin tieto. Tarkkaavaisuus on kykyä kohdistaa huomiota tiettyyn asiaan, esimerkiksi opetukseen koulussa. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tiedonkäsittelyn koordinointia ja kontrollointia. Toiminnanohjaus säätelee muita inhimillisen toiminnan kannalta olennaisia tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Toiminnanohjaus muodostuu useammasta toiminnasta, keskeisiä toimintoja ovat inhibitio (tarkkaavuuden ja reaktioiden kontrolli), työmuisti (parhaillaan käytettävän tiedon muisti) ja kognitiivinen joustavuus (sopeutuminen vaihteleviin tilanteiseen/ kykyä siirtyä toiminnasta toiseen nopeasti). Nämä toiminnot muodostavat pohjan korkeamman tason ajattelulle, kuten päättelylle, ongelmanratkaisulle ja suunnittelulle. Liikkuva keho  – tehokkaat aivot Lisäksi liikunnan on havaittu vaikuttavan aivojen terveyteen ja toimintakykyyn samalla tavalla kuin koko muun kehon terveyteen ja toimintakykyyn. Muutokset aivojen aineenvaihdunnassa. Liikkuminen lisää aivojen verenkiertoa, parantaa hapensaantia ja lisää välittäjäaineiden ja aivoperäisen hermokasvutekijän määrää. Muutokset aivojen rakenteessa. Hyvä kestävyyskunto on yhdistetty aivojen rakenteiden kehittymiseen, kuten suurempaan hippokampuksen (muistamisen ja uuden oppimisen keskus) sekä tyvitumakkeiden etuosien (tärkeitä aivoalueita toiminnanohjaukselle) tilavuuteen lapsilla. Muutokset aivojen toiminnassa. Liikunnan on havaittu lisäävän myös aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä, tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja ja lisäävän aivojen sähköistä aktiivisuutta. Nämä aivojen terveydessä ja toimintakyvyssä havaitut muutokset saattavat selittää liikunnan ja oppimisen yhteyttä. Motoriikkaa ja tiedollista toimintaa Monipuolinen liikkuminen tukee neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista, ja mahdollisesti sitä kautta kognitiivista toimintaa, sillä motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja samat keskushermoston mekanismit vastaavat niiden ohjauksesta. Liikkuminen tarjoaa sosiaalisia tilanteita Liikunta tarjoaa myös sosiaalisia tilanteita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, jotka tukevat vertaissuhteiden syntyä. Tällaiset vertaissuhteet edistävät oppilaan jaksamista, kouluun kiinnittymistä ja koulumenestystä. Lisäksi liikkumisen on havaittu nostavan itsetuntoa, lisäävän kouluviihtyvyyttä, oppitunneilla osallistumista ja työrauhaa. Nämä ovat muita mahdollisia selityksiä sille, miksi liikkuminen on hyödyllistä koulumenestykselle ja oppimiselle. Lue lisää Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus - Lokakuu 2012. Opetushallitus 2012. Liikunnan ja liikkumattomuuden yhteydet lasten kognitiiviseen toimintaan ja koulumenestykseen. Syväoja 2014. Psykologian väitöskirja. Diaesitys Liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa Diaesitys Koulupäivän aikaisen liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa  
Miinukselta on suunta vain ylöspäin!
Polvijärven koululla on tehty hartiavoimin töitä koulupäivän aktivoimiseksi ja liikkeen lisäämiseksi osaksi oppilaiden arkipäivää. Koulun toimintakulttuurissa onkin tapahtunut jo yhden lukukauden aikana huomattavia muutoksia aktiivisemman koulupäivän suuntaan. Muutokset näkyvät fyysisesti lisääntyneenä aktiivisuutena koulun käytävillä ja oppitunneilla, mutta myös myönteisenä asenneilmapiirinä niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Polvijärven yläkoulun rehtori Katja Kajava-Huhta kertoo omia kokemuksiaan koulupäivän aktivoinnista ja pohtii syitä onnistuneen toimintakulttuurin muutoksen takana: 1) Toiminnallisuuden lisääminen oppitunneilla Toiminnallisen oppimisen koulutukset innostivat työyhteisöämme pohtimaan oppituntien rakennetta ja muokkaamaan sitä fyysisesti aktiivisempaan suuntaan. "Oli hienoa huomata, että 91 % opettajista oli toteuttanut ja raportoinut vähintään yhden koulutuksen välitehtävään kuuluneen oppitunnin aktivoinnin." Ideoiden jakamista varten tein google drive-tiedoston, minne opettajat pystyvät kokoamaan oppitunneilla toteutuneet toiminnallisen oppimisen kokeilut. Seuraavassa muutamia onnistumisia toiminnallisen oppimisen kokeiluista: Onnistumisia: Äidinkielen opettaja on suunnitellut jokaiselle oppitunnille toiminnallisen osion. Tämä vaatii opettajalta usein etukäteisvalmisteluita, esimerkiksi sanaluokkakortteja tai moduskortteja. On kuitenkin hyvä muistaa, että samoja materiaaleja voi hyödyntää jatkossakin, kun suunnittelee materiaalit hyvin ja kerää ne systemaattisesti talteen. "Olen ollut samanaikaisopettajana yhden luokan mukana useita tunteja viikossa ja on ollut silmiinpistävää, kuinka keskittyneesti tämän luokan oppilaat työskentelevät äidinkielen tunneilla. Kun he tietävät, että joka tunti tulee jotakin toiminnallista, niin he tekevät levollisesti ja purnaamatta ne osiot, jotka vaativat paikallaan istumista ja hiljaista työskentelyä.” Kotitalouden opettaja oli aiemmin aina ajatellut, että ei haittaa, että 7. luokkien teoriatunti on perinteistä istumatyöskentelyä vaativa tunti, koska kaksi muuta tuntia on aktiivista tekemistä. TUHAT-hankkeen innostama kotitalouden opettaja muutti teoriatunnit työpistetyöskentelyksi. Hän mm. rakensi pahvilaatikosta jääkaapin ja oppilaat sijoittavat ”elintarvikkeet” konkreettisesti oikeille säilytyspaikoilleen sen sijaan, että täyttäisivät vain monisteen kylmätuotteiden säilyttämisestä. Musiikinopettaja muutti soitto- ja laulukäytännöt: istua saa vain rumpuja tai pianoa soittaessa, muutoin seistään. Aluksi oppilaat vastustivat, mutta käytäntö arkipäiväistyi. 2) Taukoliikunta Taukoliikunta oli yksi osa toiminnallisen oppimisen koulutusta, ja saimme siitä hyviä uusia ideoita taukoliikunnan toteuttamiseen. Taukoliikuntaa onkin toteutettu innokkaasti koulussamme syksyn aikana. Paras palaute taukoliikunnasta on tullut lukion pitkän fysiikan opiskelijoilta: ensimmäisen taukoliikunnan jälkeen opiskelijat olivat itse pyytäneet, että tehdään jokaisella oppitunnilla taukojumppa sillä kohtaa, missä siirrytään teoriasta tehtäviin! 3) Välkkärit Keväällä koulutettiin kahdeksan 8. - 9.-luokkalaista välkkäreiksi. Osa välkkäreistä on myös tukioppilaita. He alkoivat vetää välkkäri-toimintaa elokuussa luokittain kolmelle 7. luokalle. Jakovastuut on sovittu välkkäreiden kesken; haasteena on, että toimintaa koordinoi rehtori, jolla on aika monta rautaa tulessa muutenkin. Ensimmäisenä ”lajina” oli lentopallo, joka osoittautui aika haastavaksi, vaikka luokka jaettiin pieniin porukoihin syöttely- ja sormitteluharjoituksiin. Huomattavasti paremmin onnistuttiin norsupallossa ja muissa peleissä, jotka eivät ole suoraa lajiharjoittelua. Oppilaista on mukavaa, että välkkäreihin on osallistunut musiikinopettaja, erityisopettaja ja rehtori. Aikuiset eivät ota vetovastuuta toiminnasta vaan osallistuvat pelaamiseen oppilaiden kanssa.  Ennen syyslomaa oli välkkäri-turnausviikko, jossa luokkien joukkueet ottivat mittaa toisistaan välkkäreiden kehittelemässä käsipallossa. Pallo kädessä ei saanut liikkua, kontaktia sai ottaa enemmän kuin liikuntatunnilla. Välkkärit toimivat itse tuomareina. Ottelut pelattiin koulun aulassa tiili-laattalattialla. Oli tietoinen päätös, että pelit pelataan aulassa, koska siten tunnelma ja kannustus saadaan kohdilleen. Turnauksen voittajaluokka mitteli lopuksi opettajien kanssa.      4) Fyysinen aktiivisuus KiVa-tunneille Polvijärven yläasteella KiVa-tunteja on 7. luokille säännöllisesti kerran kuussa ja muille luokka-asteille kerran lukukaudessa. Monet KiVa-opeparit ottivat myös KiVa-tuntien ohjelmaan fyysistä aktiviteettiä. Toiminnallista pedagogiikkaa soveltaville KiVa-tunneille se loksahtaa luontevasti.   5) Kehitettävää Huolehdittava, ettei toiminnallisuuden lisääminen jää vain yksittäisten opettajien innostukseksi. Tarvitaan jokaiselle luokalle LOOP-oppilaita, jotka huomauttavat oppitunnilla, että on istuttu 30 min putkeen. Välkkäreille kehitettävä yläkouluun soveltuvia liikuntamuotoja, jotka eivät ole liian haastavia liikunnallisesti, jotta kaikkien osallisuus säilyy myönteisenä. Rekrytoinnissa muistettava kysyä, miten opettaja huomioi fyysisen aktiivisuuden oppitunnin aikana ja onko innostusta osallistua esimerkiksi välituntiliikuntaan. Liikkuvia opettajankokouksia on onnistuttu järjestämään vain yksi. Liitetiedostojen määrää pitäisi pystyä radikaalisti vähentämään, jotta liikkuvat kokoukset onnistuisivat.   Jutun kirjoittaja Katja Kajava-Huhta on Polvijärven yläkoulun rehtori. Polvijärven yläkoulu on ollut mukana Pohjois-Karjalan Tukea harrastamiseen (TUHAT) -hankkeessa.
Nykytilan arviointi – Kouvolan kaupungin kokemukset
Kouvolassa otettiin käyttöön Liikkuvan koulun tarjoama työkalu koulujen nykytilan arviointiin lukuvuonna 2015–2016. Arvioinnista saatavia koosteita hyödynnettiin kouluilla ja kunnassa. Kehittämiskohteet esille "Nykytilan arvioinnin kuntakoosteen avulla ohjausryhmä on pystynyt nostamaan esille kehittämiskohteita", selventää Piia Kesonen Kouvolan kaupungin perusopetuksen palvelualueelta. Nykytilan kooste näyttää visuaalisesti, missä kohtaa koulujen toiminta kaipaa tukea. Päättäjille tietoa Kouvolassa Liikkuvan koulun nykytilan koosteita on käytetty raportoitaessa kaupungin Liikkuva koulu -toiminnan kehittymistä ja kehittämiskohteita lautakunnalle. Kouluille tukea Työkalu Liikkuvan koulun nykytilan arvioimiseksi on kehitetty helpottamaan ennen kaikkea koulujen toimintaa. Työkalun avulla jokaisen koulun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan jo alussa voi kartoittaa lähtötilanteen ja miettiä, mitä alueita kannattaisi ryhtyä ensimmäisenä parantamaan. Seuraavina vuosina työkalun avulla voi seurata toiminnan kehittymistä. "Kouluilla on paljon erilaisia lomakkeita ja kyselyitä täytettävänä. Kyselyn vastaamiseen täytyy antaa tarpeeksi aikaa, jolloin kukin koulu ehtii vastata heille parhaiten sopivalla ajalla", Piia Kesonen huomauttaa. Pysytään kartalla "Tavoitetila olisi kerran vuodessa, esim. keväisin toteuttava koulujen nykytilan arviointi. Näin saatuja tietoja voi käyttää seuraavan lukuvuoden suunnitteluun ja samalla voi arvioida kuluneen lukuvuoden toiminnan kehittymistä", Piia Kesonen suunnittelee. Valtakunnalliset koosteet ja koulun nykytilan arviointi -lomake löytyvät täältä
Lisää liikettä ja vähemmän istumista
Kouluissa tunnetusti istutaan paljon pulpeteissa. Minusta tuntuu, että nykyään liian moni opettaja on kaavoihin kangistunut eikä osaa hyödyntää liikettä oppituntien aikana. Minun ja monen muun oppilaan mielestä monille oppitunneille voisi hyvin lisätä liikettä ja seisomista. Monia ideoita onkin nuorilta tullut. On ehdotettu aamujumppia keskusradiosta, viitatessa pitäisikin nousta seisomaan, oppitunneilla voisi olla työpisteitä, joissa pitäisi käydä tekemässä tehtäviä, joitakin tunteja voitaisiin pitää seisten opettajan kanssa ja muita erilaisia liikuntatuokioita. Jumppapalloja on toivottu tuolien sijaan. Nämä olisivat kyllä hyviä vaihtoehtoja istumiselle, vaikka se vaikuttaisi kouluelämään aika paljon. Mutta minusta vaikutus olisi vain positiivista. Matematiikan tunneilla pitäisikin käydä opettajan luona kysymässä apua eikä opettaja tulisi luokse. Monisteet, liimat ja sakset haettaisiin edestä. Kaikki ei jaksa aina nousta, mutta luokkakaveri voi tuoda. Tämmöinen käytäntö on ainakin omassa kaveripiirissäni. Tuomme vuorotellen toisillemme monisteita. Musiikin tunnilla laulettaisiin seisten. Ihan hyvin voitaisiin kieltenkin tunnilla kuunnella ja toistaa kappaleita seisten. Nämä muutokset olisi helppo toteuttaa, ne eivät vaatisi opettajilta paljoa. Tärkeintä olisi se, että oppilaalla olisi itsellään mahdollisuus päättää, seisooko vai ei. Opettajan ei tarvitsisi määrätä, vaan tarjoaisi mahdollisuuden, johon voi tarttua. Liikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen ei saa aina kannatusta. Onhan se välillä tympeää ja ärsyttävää varsinkin, jos opettajat pakottavat. Moni on jo tottunut siihen, että tunneilla ei tarvitse nousta ja liikkua. Miksi meidän pitäisi nyt jaksaa nousta, kun ei viime vuonnakaan tarvinnut? Mutta heillehän, jotka aloittavat koulun liikkuvampana, siitä tulee normaali tapa toimia. He oppisivat siihen pienestä pitäen. Olen lukenut myös kommentteja, jossa ei haluttu tulla hikisiksi koulupäivän aikana. ”Ei mittää liikkumista turhaa jo muutenkin raskaan koulu päivän aikana”, yksi oppilas kommentoi. Koska me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme eri asioista, pitäisi tarjota mahdollisuus liikkua enemmän koulupäivän aikana. He, jotka sitä haluavat, käyttäkööt sen hyväkseen. Itse ainakin hyödyntäisin seisomismahdollisuudet ja pienet kävelymahdollisuudet. Nyt huolestuttaakin ne, jotka eivät aio käyttää hyväksi mahdollisuuksia. Miten heitä saisi liikkeelle? Tietenkin voisihan heitäkin joskus pakottaa seisomaan ja hakemaan monisteita edestä. Mutta eiköhän me olla jo niin isoja yläkoulussa, ett' voimme päättää itse, istummeko vai seisommeko. Eihän meitä pakoteta syömään salaattiakaan tai kielletä meiltä kokonaan karkkeja. Meille tarjotaan salaattia kouluruokailussa ja karkkia kioskista. Me itse teemme päätöksen, ostammeko sen suklaapatukan vai syömmekö salaatin. Niin saisi myös itse tehdä päätöksen, seisooko vai istuuko. Välitunneille voisi tarjota monipuolisempia liikuntamuotoja. Monesta koulusta löytyy jalkapalloja ja koripalloja. Kuinka monesta koulusta löytyy pesäpallo tai sählyvälineitä, joita saisi käyttää välitunnilla? Nuorilta löytyy välituntiliikunnan lisäämiseen ideoita. Moni on ehdottanut koulun sisäistä kyselyä, mitä oppilaat toivovat välitunneista. On tullut toiveita ohjatummasta välitunnista, missä olisi eri pisteitä, joissa voisi käydä liikkumassa. Itse näin vähän vanhempana toivoisin vain monipuolisempia välineitä. Välineille olisi myös selkeä paikka, josta niitä hakea ja palauttaa. Hyppynaruja, mölkkyä, lentopalloja, sählyvälineitä, sulkapallomailoja ja -palloja ja pesäpallovälineitä olisi kiva saada välituntikäyttöön. Minusta oli todella kivaa, kun alakoulussa saimme käydä pitkällä välkällä luistelemassa talvella. Ihan hyvin voisi tämmöisen mahdollisuuden tarjota myös yläkoululaisille. Liikuntasaleihin voisi päästä välitunneilla pelaamaan tai vaikka jumppaan tai tanssimaan. Liikuntasaleissa voisi olla myös erilaisia lepohetkiä tai rentoutuksia. Olisi skeittiparkkeja, jossa voisi temppuilla skeittilaudoilla ja scooteilla. Pingispöydät olisivat todella kivat ja niitä löytyykin nykyään monesta koulusta. Opettaja voisi vetää pienen kävelylenkin koulun lähiympäristössä. Muutenkin opettajia haluttaisiin kannustamaan ja ideoimaan välitunteja. Koulumatkojen kulkemiseenkin on hienoja ideoita. Alakouluissa haluttaisiin kulkea enemmän yhdessä kouluun. Myös opettajan kannustamista pidettiin tärkeänä, jotta kaikki kulkisivat enemmän pyörällä tai jalan. Yläkouluissa, missä oppilaita tulee linja-autoilla, on ehkä hieman hankalampaa lisätä koulumatkojen kulkemista jalan tai pyörällä. Tilattujen linja-autojen ei tarvitsisi tulla pihaan, vaan oppilaiden pitäisi kävellä vähän matkaa pysäkille. Haastettaisiin oppilaita tulemaan joskus pyörällä. Mutta tässä taas pitäisi muistaa, ettei ketään saa pakottaa. Myös vanhempia voisi pyytää kannustamaan lastaan kulkemaan kouluun enemmän lihasvoimin. Kirjoittaja Silja on 9. luokan oppilas
Rahoitus
Ja minä en pakolla liiku!
Pelkät rikkinäiset trikoot eivät riitä, kun Liikkuva koulu -ohjelmaa jalkautetaan osaksi jokaisen peruskoululaisen arkipäivää. Liikkuvaan kouluun hyppääminen ei vaadi edes kovaa kuntoa. Oma urheilu-urani pitää sisällään yhdet Hippo-hiihdot, joissa ohitin kaksi kanssakilpailijaa, mutta olin tuloslistalla toiseksi viimeinen. Tanssiharrastukseni säestäjä sentään myöhemmin ampui olympiakultaa. Meillä saattaa olla monia ajatuslokeroita. Miksi tuo äikänope tässä on mukana? Tämähän on liikkuvan väen aate! Helppoahan alakoulussa tähän on tarttua, kun lapset ovat läsnä koko päivän. Ei yläkoulussa ehdi, koska on asiaa, toinen maailmansota, evoluutio ja kaikkea muuta. Koska tutkimusten mukaan joka 8. pojan lukutaito ei riitä mihinkään, ei äidinkielen tunneilla voimistella. Näitä lokeroita minä haluan ravistella. Toivottavasti sinäkin teet niin omalla työpaikallasi! Mutta kun on kärsä kipeä ja maa jäässä, selittää sika. Ja me aikuiset olemme vielä parempia selittelijöitä, koska helpompaa on tehdä kuten aina ennenkin. Ja itse. Miksi oppilaita ottaisimme tekemiseen mukaan? Heillähän on ideoita, energiaa ja kykyä ratkaista haasteita. Oma yläkouluni on jo useamman vuoden ollut 75 minuutin oppitunneissa. Menetimme välitunteja. Mutta mitä niillä nuoriso tekee? Somettavat muutenkin ihan liikaa ja liikkuminen on noloa. Voi tulla hiki. 75 minuutin myötä saimme myönteisen pakon uudistaa oppituntejamme. Työn alle tuli toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja muutoinkin eri tavoin innostaminen. Upeat kollegani taipuvat vaikka mihin! Ruotsin kielioppia vedetään kuntopiirissä, kemiaa opiskellaan timanteissa ja pupissa. Itse en sentään ole Seitsemän veljeksen joulua kovin elävöittänyt, sillä siinähän palaa koko rakennus. Ja kaupunkimme palolaitos on aika kaukana. Vain puukkohippa on kielletty koulussamme. Liikkuvana kouluna olemme toista lukuvuotta. Välkkäreitä meillä ei ole, mutta meillä on oma AA-kerhomme: Ahveniston aktivaattorit – joukko vapaaehtoisia 8.- ja 9.-luokkalaisia nuoria. He ovat tarttuneet ehkä yläkoulun suurimpaan haasteeseen: mielekkään välituntipuuhan järjestämiseen. Arvostan heitä todella paljon! Kuulemma meillä suomalaisilla on luterilainen työmoraali. On pakko ja velvollisuus. Nyt on pakko ja velvollisuus kasvattaa hyväkuntoisia tulevia veronmaksajia. Mutta oikeasti, onko ihan pakko olla liikuttava opettaja? Ainakaan minä en tee pakolla mitään enkä ainakaan liikuta pakolla. Teen sen siksi, koska se on kivaa. En vedä yhtään leukaa, mutta leukani liikkuvat kyllä ja siten liikkuvat oppilaanikin. Tilanteeseen, asiaan sopivalla ja toivottavasti oppimistakin edistävällä tavalla, pieninkin askelin. Minä olen valinnut, että töissä on kivaa. Mitä sinä valitset? Kirjoittaja Kaisa Koski on Hämeenlinnalainen äidinkielenopettaja
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.