Toiminnallisessa opetuksessa liike suuntaa työntekoa
Aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä koostuu monesta tekijästä. Toiminnallinen opetus yläkoulussa vaatii heittäytymistä sekä opettajilta että oppilailta. Parhaimmillaan lisääntynyt liike näkyy mielekkäämpinä oppitunteina ja parempana oppimisena. Liikkuminen auttaa oppimaan Kuopiolaisen Minna Canthin koulun rehtori Marianne Liimatainen pitää toiminnallista opetusta hyödyllisenä monesta syystä. Taustalla on isossa kuvassa huoli sekä nuorten että aikuisten vähäisestä liikkumisesta, mutta toiminnallisuus on tärkeää myös oppimisen näkökulmasta. – Liikkeen kautta asia voi jäädä eri tavalla mieleen tai se voi tulla koetilanteessakin mieleen, kun osaa yhdistää asian liikkeeseen. Tapoja oppia on ihan älyttömän monia. Näin tarjotaan myös mahdollisuuksia erilaisille oppijoille, Liimatainen toivoo. Liikunnan ja oppimisen yhteyksistä on vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti muun muassa toiminnanohjaukseen ja oppimistuloksiin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti lapset, joille oppiminen on haastavaa, hyötyvät liikkumisesta. Pallo enemmän oppilailla Helsinkiläisen Latokartanon koulun liikunnan- ja terveystiedon opettaja Satu Nurkan luokassa on luovuttu kokonaan tuoleista. Seisomapöydät syntyivät omin käsin: Nurkka porasi Ikeasta hankitut säädettävät jalat itse kiinni vanhoihin pöytiin. – On sellaisia oppilaita, joille 45 minuuttia pystyssä on hankala: sitten on se vaihtoehto, että voi vaikka makailla lattialla. Valtaosa tykkää ja on tyytyväisiä siihen, että ei ole kahlittu tuoliin koko ajan. Esimerkiksi koetilanteissa saa valita haluaako tehdä kokeen seisten vai istuen ja alle puolet haluaa tehdä istuen, Nurkka kertoo. Nurkan luokassa on jumppapalloja, tasapainolautoja ja patjoja sekä leuanvetotanko ovenkarmissa. Tilan jakaa keskeltä lattiaan teipattu jana, jossa on numerot nollasta kuuteen. Terveystiedon tunnilla on aiheena riippuvuudet. Nurkka esittää oppilaille kysymyksiä, joihin vastataan asettumalla janalla sopivaan kohtaan: toisessa päässä ollaan täysin samaa mieltä, toisessa täysin eri mieltä. Toiminnallisuus vaikuttaa Nurkan mukaan siihen, minkä verran ehtii itse olla oppitunneilla äänessä. – Näiden työtapojen kautta sitä palloa täytyy heittää enemmän oppilaalle. Jos ne lähetetään tuonne jonnekin tekemään tehtävää, täytyy luottaa, että ne ei tee jotain ihan muuta. Silloinhan voisi ajatella, että se aika menee hukkaan, mutta en tiedä takaako sekään mitään, että ne nuokkuu täällä pöydän ääressä, Nurkka pohtii. Oppimista tekemisen kautta Liikkuva koulu -tutkimuksessa oppilaat ovat kertoneet, että tylsältäkin tuntuva oppiaine voi muuttua kiinnostavaksi, jos normaaleja oppitunnin rutiineja rikotaan esimerkiksi istumista tauottamalla tai järjestämällä oppitunti jossain muualla kuin luokkahuoneessa. Nurkka uskoo, että liikkuminen auttaa myös keskittymään. – Jostain sitä liikettä tulee joka tapauksessa: onko se sitten korvaavaa liikettä vai jotain, joka suuntaa työntekoa. Nurkka on päättänyt muuttaa luokkatilaa ja lisätä liikettä opetukseensa muun muassa siksi, että häntä hirvittää koululaisten istumisen määrä. Kinesteettisenä oppijana myös Nurkan omat kokemukset tukevat oppimista liikkeen kautta. Oppituntien aikaisen liikkumisen vaikutuksia on tutkittu vielä melko vähän, mutta tulokset ovat kannustavia. Hollantilaistutkimuksessa lapset osallistuivat kolme kertaa viikossa liikunnallisille matematiikan ja äidinkielen oppitunneille. Liikunta oppitunneilla oli sekä oppimistavoitteeseen sidottua että taukoliikuntaa. Kahden vuoden jälkeen liikunnallisille oppitunneille osallistuneet saivat paremmat testitulokset oikeinkirjoituksessa ja matemaattisten taitojen testeissä verrattuna tavanomaisille oppitunneille osallistuneisiin. Tutkijat arvioivat, että liikunnalliseen opetukseen osallistuneet oppilaat olivat verrokkeja neljä kuukautta edellä oppimistuloksissa. Opettajat kaipaavat konkreettisia vinkkejä Alakoulusta yläkouluun siirtyminen näkyy tutkimuksissa vaiheena, jossa oppilaiden fyysinen aktiivisuus vähenee roimasti. Koulupäivän aikaisen liikkumisen ei tarvitse olla hikiliikuntaa, jotta se edistää oppimista. Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 minuuttia oppiaineisiin kytkettyä ripeää liikuntaan kymmenen minuutin pätkissä viikoittain paransi testituloksia. Marianne Liimataisen mukaan murrosiässä on luontaistakin miettiä, mitä muut ajattelevat ja näyttääkö ”pöljältä”. Toiveena on, ettei se tarkoitta liikkeen loppumista yläkouluun siirryttäessä. – Murrosiässä kuuluu angstata ihan periaatteen vuoksikin. Haluan olla sellaisen yläkoulun rehtori, että siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ei käy sellaista humpsahdusta, että ei olekaan mitään vaihtoehtoa istumiselle. Liikkuva koulu -seurannan valossa yläkouluissa toiminnallinen opetus ja ulkotilojen hyödyntäminen opetuksessa on vielä melko vähäistä. Liimataisen mukaan aineenopettajat ovat hyvällä tavalla kunnianhimoisia ja he haluavat jakaa tärkeätä tietoa omasta oppiaineesta. Minna Canthin kouluun tulee oppilaita 11 eri alakoulusta: 7.-luokkalaisten kanssa jo ryhmäytymisessä on paljon tehtävää. Toiminnalliseen opetukseen kaivattaisiinkin konkreettista opetussuunnitelman mukaisia ideoita eri oppiaineista. Näin kynnys kokeilla olisi matalampi eikä liikkeen lisääminen olisi pois muusta. Osa opettajista suunnittelee toiminnallisia sisältöjä yhdessä oppilaiden kanssa, mihin Liimatainen toivoo vieläkin lisää rohkeutta. Muutos vaatii armollisuutta Minna Canthin koulu on ollut Liikkuva koulu vasta syksystä 2016. Rehtorina Liimatainen on ylpeä opettajistaan, jotka ovat lähteneet rohkeasti mukaan muutokseen. Seuraavana lukuvuonna 7.-luokkalaiset aloittavat koulun uuden opetussuunnitelman mukaisesti, joten koulussa eletään muutenkin muutosten aikaa. Vaikka Liimatainen on omien sanojensa mukaan hurahtanut Liikkuvaan kouluun, hän ajattelee, että muutoksen runnominen väkivalloin alkaa syödä itse itseään. – Kunhan jokainen oppilas ja jokainen luokka saisi jollain tunnilla kokemuksia toiminnallisesta opetuksesta. Se on minulle jo voitto. Uskon, että jo tällä hetkellä meillä on jokainen oppilas saanut niitä kokemuksia. Liimataisen mukaan pienetkin askeleet ovat isoja kokonaiskuvassa, joten armollisuutta tarvitaan niin opettajia kuin oppilaitakin kohtaan. – Se voi olla opettajalle iso juttu, että luokkaan tuodaan ne jumppapallot ja tasapainolaudat. Vaikka se toiminta olisi sormijumppaa, sekin pitää hyväksyä ja sekin on jo osa sitä meidän Liikkuvaa koulua – ja hyvä osa. Jokainen omassa tahdissaan Liimatainen on mahdollisuuksien mukaan mukana oppitunneilla sekä sijaisena, avustajana että muuten vaan seuraamassa koulun arkea. Hänen mukaansa oppilaiden olisi tärkeää oppia heittäytymistä. Tätä Liimatainen pyrkii edistämään myös omalla esimerkillään. – Toivon, että oppilaat saisivat koulusta sellaisen mallin, että uskaltaa tehdä ja antaa mennä vaan. Kun välillä tekee jotain muuta, jaksaa taas paremmin sitä perusarkea, jota suurin osa koulun elämästä on. Liimatainen muistuttaa, että toiminnallinen opetus on uutta myös monille yläkoulun oppilaille. Liikunnallinen heittäytyminen voi viedä kauas omasta mukavuusalueesta. – Meidän 620 oppilaan joukkoon mahtuu joka päivä paljon erilaisia öitä, erilaisia aamuja ja tilanteita, joista oppilaat tulevat kouluun. Jollekin voi olla tosi iso ponnistus jo se, että on päässyt aamulla lähtemään kouluun. Sellaisesta vinkkelistä, juuri sille nuorelle pienikin tekeminen ja osallistuminen riittää. – Kun me suodaan aikuisille se, että jokainen lähtee mukaan omassa tahdissaan niin suodaan se myös oppilaille.   Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran LIITO-lehdessä 2/2017.
Minulla on unelma koulusta
Toimintakulttuurin muutos on keskeistä uudessa opetussuunnitelmassa. Kehittämistä ohjaavia periaatteita ovat oppivan yhteisön näkeminen toimintakulttuurin ytimenä, hyvinvointi ja turvallinen arki, vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely, kulttuurinen moninaisuus ja sen edellyttämä kielitietoisuus sekä osallisuus ja demokraattinen toiminta. Pitkään jatkunut jako perusopetuksen ala- ja yläkouluihin on tukenut kahden erilaisen toimintakulttuurin muodostumista, mikä yhtenäiskoulun kehittämisen näkökulmasta lisää tehtävän haastavuutta, jos kohta voi sitä tukeakin, kunhan osataan nähdä kummassakin vanhassa kulttuurissa toimivat ja uuteenkin ajatteluun sopivat käytännöt. Yläkoulun toimintakulttuurin muutos on minulle juuri nyt alakoulua isompi haaste. Se voi johtua myös siitä, että siihen olen juuri nyt keskittänyt tarmoni. Minulla on unelma koulusta. Se ei siis ole vielä täysin toteutunut, mutta tunsin viime keväänä muutamaan otteeseen olevani lähempänä sitä kuin koskaan sitä ennen. Näin tunsin, kun vietimme yhtenäiskoulumme syntymäpäivää - Vasaran Päivää – huhtikuun alussa: oppilaat toimivat koko päivän ryhmissä – pienimmistä aina peruskoulun pian päättäviin yhdessä. Elämme reformaation juhlavuotta ja siksi kukin ryhmän oli saanut Agricolan ABC-kiriasta yhden aakkosen, jonka pohjalta ryhmä valmisti lyhyen esityksen. Muutoinkin koko viikko oli varattu monialaisille opinnoille reformaation ollessa lähtökohtana. Työskentely oli oppilaslähtöistä ja työtavat hyvin toiminnallisia. Samalla viikolla toteutimme myös varsin onnistuneen Erasmus+ -oppilasvaihdon vierainamme oppilasryhmät Kyprokselta ja Maltalta. Teemamme oli ”How to be a healthy athlete?” Tunsin olevani yhtä lailla lähempänä unelmaani aina, kun kiipesin aamulla portaita ylös Kelloaulaan ja näin siellä tyttöjen keskenään harjoittelevan tanssiaan - kaiketi Power Mover -tanssikilpailuun. Näin tunsin myös, kun joku oppilaista soitti flyygeliä Kelloaulassa. Näin tunsin, kun näin oppilaiden olevan uskomattoman innostuneita luokkien välisestä leuanvetokilpailusta. Kelloaulaan oli asennettu kaksi leuanvetotankoa. Itse kun olin mielessäni ajatuksen tyrmännyt. Näin tunsin, kun näin ja ennen kaikkea kuulin peruskoulunsa päättävien tekevän lipdub-videotaan. Näin tunsin lukuvuoden viimeisen viikon Ysigaalassa ja lukuvuoden päätöstilaisuuksissa. Niinpä on hyvä lähteä uuteen lukuvuoteen. Sen suunnittelussa olen pyrkinyt koulupäivän perinteisen rakenteen rikkomiseen. Keskelle päivää on raivattu aikaa Liikkuva koulu -hankkeen MIHIlle ja muulle harrastustoiminnalle, oppilaan ja koulun aikuisten kohtaamisille, luokanvalvojan tuokioihin, tukiopetukseen ja henkilökunnan erilaisiin palavereihin. Toimintakulttuurin muutos edellyttää muutosta koulupäivän rakenteeseen. Kirjoittaja Jyrki Välimäki on turkulaisen Vasaramäen koulun rehtori. Kuva on otettu kehityskumppanikoulussa Kenian Mogotiossa marraskuussa 2016. Kuvassa ovat opettajat Assi Koskelainen ja Marko Mäenpää.
Onnistunut startti kirvoitti motivaation
Keskisuomalaisessa Muuramen kunnassa käynnistettiin Liikkuva koulu -toiminta askel kerrallaan. Kun tavoitteet eivät olleet liian korkeita, koettiin heti onnistumisia ja innostus toiminnan kehittämiseen roihahti liekkeihin. Kinkomaan, Niittyahon ja Isolahden koulujen rehtorin Riikka Lämsän mukaan Liikkuva koulu -toiminta käynnistyi Muuramessa vuonna 2014. Tuolloin mukaan lähtivät kaikki kunnan neljä alakoulua sekä yläkoulu. Toisena vuonna toimintaan tuli mukaan myös varhaiskasvatus. Lukiossakin toteutetaan Liikkuvan koulun oppeja, vaikka hankerahaa ei toisella opetusasteella käytössä vielä olekaan. Lämsä on toiminut viimeiset kaksi vuotta Muuramen Liikkuva koulu -toiminnan pääkoordinaattorina luokanopettajantyönsä ohella. Hänen aloittaessa rehtorin tehtävässä koordinointivastuu siirtyi seuraajalle, Teppo Lairiolle. Lämsä osallistuu toimintaan edelleen ohjausryhmän jäsenenä. Lämsä iloitsee Liikkuva koulu -toiminnan hyvästä startista. Suurempia karikoita ei matkalla ole tullut vastaan, vaikka uusien toimintamallien jalkauttaminen onkin aina haastavaa ja aikaa vievää. Lämsä uskoo, että onnistumisen yhtenä kulmakivenä on ollut kunnan sisäinen yhteistyö. Muurame kirjasi Liikkuvan koulun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan ja myöhemmin myös kuntastrategiaan, joten toiminnalla on ollut alusta asti kunnan vahva tuki. Hanketta koordinoi ohjausryhmä, jossa on mukana koordinaattori ja koulujen nimeämät jäsenet sekä varhaiskasvatuksen ja iltapäivätoiminnan edustajat. Koulut ovat saaneet erityisesti vapaa-aikatoimesta erinomaisen yhteistyökumppanin. Vapaa-aikajohtaja on mukana ohjausryhmässä. – Onnistumisen kannalta on tärkeää, että toiminnan merkitys ymmärretään kunnassa ja tekemistämme tuetaan. Vapaa-aikajohtaja Hannele Alanärän tekemä työ on ollut Liikkuvan koulun kannalta korvaamatonta. Onnistumisemme kannalta olennaista on ollut myös se, että toiminnan kehittämiseen on saatu kasattua motivoitunut ja sitoutunut ydinporukka, Lämsä kiittelee. Pieniä askelia, isoja onnistumisia Toisena erittäin tärkeänä asiana Lämsä pitää sopivan kokoisiksi pilkottuja tavoitteita. Ensimmäisille toimintavuosille suunniteltiin selkeät painopistealueet ja niille konkreettiset, helposti saavutettavat tavoitteet. Ensimmäisenä vuonna kehitettiin välituntiliikuntaa. Toisena vuonna painopisteenä oli koulupäivärakenteen muokkaaminen, kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen sekä toiminnan käynnistäminen varhaiskasvatuksessa. Kolmantena vuonna aloiteltiin yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, jotta liikuntaa saadaan myös lasten ja nuorten vapaa-aikaan. – Ensimmäisenä vuonna aloimme kouluttaa alakoulun oppilaita välituntiliikunnan vetäjiksi. Keski-Suomen Liikunta ry (KesLi) vastasi ensimmäisestä koulutuksesta, mutta toisena vuonna koulutimme välkkärit jo itse, Lämsä kertoo. Oppilaat innostuivat välkkärinä toimimisesta ja vuosittain välkkäreiksi on koulutettu lähes 30 oppilasta. Oppilaat ovat saaneet suunnitella ja vetää koulun pitkien välituntien aktiviteetteja esimerkiksi erilaisia turnauksia. – Alussa toki tarvittiin aikuisten ohjausta ja rohkaisua, mutta lapsille annettu vastuu alkoi kantaa nopeasti. Välkkäritoiminta saatiin jalkautettua kouluihin nopealla aikataululla ja siitä saatiin hyvää palautetta. Lasten innostus palkitsi ja rohkaisi meitä aikuisia kehittämään Liikkuva koulu -toimintaa eteenpäin, Lämsä iloitsee. Oppituntien kehittäminen työn alla Nyt, kun Muuramen koulujen välitunteihin on saatu liikuntaa, katse on kiinnitetty oppitunteihin. Opettajille ideoidaan uusia toimintatapoja liikkeen lisäämiseksi tunneilla ja koulun sisätiloja tullaan muokkaamaan liikkumiseen sopivammiksi. Rekkitangoilla ja lattiateippauksilla saadaan luokka- ja aulatiloissa paljon aikaan, joten investointien ei tarvitse olla kalliita. – Pidimme kaikille Muuramen opettajille juuri liikuntateemaisen koulutuspäivän, jossa pohdittiin mahdollisuuksia aktiivisuuden ja toiminnallisuuden lisäämiseksi kouluissa. Päivän aikana pidetyistä työpajoista saimme kerättyä konkreettisia ideoita ja koulutus tuotti ahaa-elämyksiä monille opettajille. Nekin opettajat, joille Liikkuva koulu on ollut vieraampi, tuntuivat innostuvan asiasta. Toiminnallisuuden tuominen oppitunteihin on kuitenkin haastavaa ja vaatii meiltä vielä paljon tekemistä. Lämsä on huomannut konkreettisesti, miten liikunnan lisääminen on vaikuttanut koulun ilmapiiriin ja lasten toimintaan. Hänen mukaansa monipuoliset ja aktivoivat opetusmuodot ovat lisänneet lasten viihtymistä koulussa ja parantaneet heidän oppimismotivaatiotaan. Aktiivinen yhdessä tekeminen on myös muovannut koululuokista yhtenäisempiä ja kiusaaminen on vähentynyt. Oman kokemuksensa pohjalta Lämsä haluaakin rohkaista kaikkia opettajia kokeilemaan uusia, fyysisesti vireämpiä opetustapoja. Kaiken ei tarvitse heti olla valmista, sillä muutos tapahtuu vähitellen. –Virheitä ei kannata pelätä. Liikkeelle voi lähteä askel kerrallaan. Tekemisen ei tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä tai sisältää raskaita fyysisiä harjoitteita. Esimerkiksi läksyt voidaan käydä läpi kevyesti liikkuen. Oleellisen tärkeää on muistaa, että Liikkuva koulu -toiminnassa ei ole kyse pelkästään liikunnasta vaan kehon ja mielen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se, jos mikä, kantaa pitkälle, Lämsä sanoo. Muuramen kunnan Liikkuva koulu -toiminta palkittiin Keski-Suomen Urheilugaalassa Vuoden lasten liikuttajana. Valintaperusteluissa painotettiin erinomaista yhteistyötä koulu- ja vapaa-aikatoimen kesken, yhteistyön rakentamista koulujen ja urheiluseurojen välillä, lähiliikuntapaikkojen ja koulujen piha-alueiden kunnostamista, välituntiliikunnan aktiivista kehittämistä, Lisää lasten liikettä -vanhempainiltojen järjestämistä sekä Liikkuva koulu -toiminnan laajentamista varhaiskasvatukseen.
Osa 1: Miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi sen määrää kannattaa arvioida, myös kouluissa?
Oman liikkumisen määrän mittaaminen ja tulosten pohtiminen voi olla oppilaalle hauskaa vaihtelua arkeen. Samalla se toteuttaa Opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ajattelun kehittämisestä ja itsestään huolehtimaan oppimisesta sekä kestävän tulevaisuuden rakentamisesta. Oman liikkumisen monitorointi voi myös opettaa teknologian käsittelytaitoja ja kriittistä ajattelua eri menetelmiä kohtaan. Aktiivisuuden määrän arvioiminen ja sen pohtiminen soveltuu paremmin vanhemmille oppilaille (4–9 lk.) tai toisen asteen opiskelijoilla.  Oppilaan fyysisen aktiivisuuden merkitys Elimistön ja kehon kehittyminen vahvaksi, terveeksi ja sopeutuvaiseksi edellyttää riittävää fyysistä aktiivisuutta, eli liikkumista läpi elämän. Monipuolinen ja säännöllinen liikkuminen kasvuiässä vaikuttaa positiivisesti mm. hermoston, luiden, lihasten, nivelten, sydämen sekä keuhkojen kehittymiseen. Lapselle mielekäs tapa liikkua tukee myös motorista, kognitiivista, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Nuoruusiän liikunta on myös myönteisesti yhteydessä aikuisiän liikkumiseen sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Aktiivinen elämäntyyli, johon mahtuu pelejä, siirtymistä paikasta toiseen lihasvoimin, kotitöitä, koululiikuntaa ja muuta ohjattua sekä ohjaamatonta liikkumista, antaa eväät kehon monipuoliseen hyödyntämiseen myös aikuisena. Lapset eivät liikkuessaan mieti tulevaa terveyttään vaan motivaatio syntyy ilon, onnistumisten, kehittymisen ja yhdessä olemisen kautta. Sisäisen motivaation synnyttäminen ja omaehtoiseen liikkumiseen kannustaminen ovatkin tärkeitä elementtejä aktiivisen elämäntavan jatkuvuuden kannalta. Miksi mitata liikkumista? Kaiken keskiössä on tietysti oppilas, joka voi mittauksen avulla oppia omasta terveyskäyttäytymisestään. Tärkeintä ei ole numeroiden metsästäminen vaan oman liikkeen määrän ja arkiaktiivisuuden hahmottaminen erilaisina päivinä. Mittaus voidaan sisällyttää esimerkiksi liikunnan tai terveystiedon oppisisältöön. Oppilaan suostumuksella myös huoltajat tai vaikka terveydenhoitaja voivat hyödyntää ymmärrystään lapsen liikkumisen määrästä. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista puuttua lapsen poikkeuksellisen vähäiseen – tai ehkä myös poikkeuksellisen runsaaseen – liikkumisen määrään. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikkeen lisäämisen tulisi olla ensisijaisesti omaehtoista, lapsen tai nuoren kiinnostuksen kohteiden kautta heräteltyä. Liika painostaminen voi vaikuttaa myös aikuisiän liikkumiseen negatiivisesti. Mittauksia on mahdollista tehdä myös yhteistyössä tutkimuslaitoksen kanssa, jolloin voidaan tuottaa monelle taholle heitä kiinnostavaa tietoa. Oppilas saa tietoa itsestään ja koulu vaikkapa luokkatasoista tietoa suhteessa muihin luokkiin tai kouluihin. Toisaalta, valtakunnallisten erojen hahmottaminen voi auttaa resurssien suuntaamisessa niin valtiota kuin kuntapäättäjiä sekä liikunta- ja terveyspalveluiden tuottajiakin. Erityisesti hyöty voi tulla esiin silloin kun huomataan jokin alueellinen poikkeavuus tai että tehdyt toimenpiteet tuottavat tai eivät tuota tulosta. Tällaista menettelytapaa on hyödynnetty esimerkiksi Liikkuva koulu -tutkimuksessa  ja LIITU-tutkimuksessa.  Suomalaisten oppilaiden fyysinen aktiivisuus Vuonna 2016 tehdyn kattavan LIITU-tutkimuksen mukaan kiihtyvyysmittarilla mitattuna kolmasosa 9–15-vuotiaista suomalaislapsista ja -nuorista liikkui WHO:n (2010) suositusten mukaisesti reipasta kävelyä vastaavalla tai rasittavammalla tavalla jokaisena mittauspäivänä (Kuva 1.). Liikkeen määrä vähenee koko peruskoulun ajan luokka luokalta. Kuva 1. Liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia reipasta/rasittavaa liikkumista jokaisena mittauspäivänä) saavuttavien lasten ja nuorten osuudet (n = 2931) prosentteina. Lähde: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016.  Lue lisää fyysisen aktiivisuuden seurannasta: Liikkuvatko meidän oppilaamme tarpeeksi - miten mitata? Aktiivisuuden mittaus-, arviointi- ja seurantavälineitä kouluille Lähteet:  Aittasalo M, Tammelin T, Fogelholm M. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – menetelmät puntarissa. Liikunta & Tiede 1/2010, 11–21. Kokko S & Mehtälä A (toim.) 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/Valtion liikuntaneuvosto. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa Potilaan lääkärilehti: Liikkuuko lapsesi tarpeeksi? Tammelin T, Aira A, Kulmala J, Kallio J, Kantomaa M, Valtonen M. Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus – tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikuntaa. Suomen Lääkärilehti 2014 vsk 69; 25-32 Tammelin T, Iljukov S, Parkkari J. Kasvuikäisten liikunta. Duodecim 2015; 131:1707-12. Terve koululainen -verkkosivut World Health Organization (WHO) (2010) Global recommendations on physical activity for health. Geneva: World Health Organization.
Osa 2: Liikkuvatko meidän oppilaamme tarpeeksi – miten mitata?
Mitä välineitä kannattaa käyttää? Yksinkertaisin ja halvin tapa on käyttää päiväkirjaa. Toinen edullinen tapa aktiivisuuden arviointiin ovat puhelimien sovellukset, joita löytyy useita myös maksuttomina. Noin puolet 11–15-vuotiaista suomalaisista oppilaista omistaa (vuosi 2016) liikuntaa mittaavan älypuhelinsovelluksen ja noin joka neljäs liikuntamittarin, kuten sykemittarin tai urheilukellon. Myös näitä välineitä on mahdollista hyödyntää koulumittauksissa. Lisäksi jotkut koulut ovat hankkineet aktiivisuus- tai askelmittareita omaan käyttöön. Myös syke- ja paikannustietoja on mahdollista käyttää kun halutaan perehtyä tarkemmin sydämen reaktioihin tai oppilaan käyttäytymiseen ulkoympäristössä. Askeleiden mittaamisen hyödyntäminen? Omaehtoiseen arjen aktiivisuuden arviointiin ja erilaisten päivien aktiivisuuden hahmottamiseen on askeleiden mittaaminen aivan riittävä tarkkuus. Askeleet ovat helposti hahmotettava yksikkö ihmisen yleisimmästä liikehdinnästä, askeltamisesta ja askelmäärien välinen yhteys terveysmuuttujiin on hyvin tutkimuksissa todennettu. Lisäksi useimmat mittarit ja sovellukset mittaavat askelia, monen muun muuttujan lisäksi – vaikkakin eri mittareiden tuottamissa tuloksissa saattaa olla suuria eroja. Yleistäen voisi sanoa, että nilkassa tai jalassa pidettävät mittarit mittaavat askelia luotettavimmin ja seuraavaksi parhaiten lantiolla pidettävät mittarit. Ranteessa pidettävät mittarit ovat mukavimpia käyttää, mutta niiden mittaamistarkkuus ei ole yhtä luotettavaa. Tämäkin tarkkuus riittää kyllä oppilaan omaan seurantaan mainiosti. On arvioitu, että tunnin reippaan liikunnan suositusta vastaava raja lapsille olisi noin 11500 askelta päivässä (aktiivisuusmittarilla mitattuna). Perinteisellä lantiolla pidettävällä askelmittarilla suositus olisi 9000 askelta päivässä. Suomalaiset 9–15-vuotiaat lapset ja nuoret (aktiivisuusmittarilla mitattu) ottivat vuoden 2016 tutkimuksessa keskimäärin 10243 askelta päivässä (Kuva 1). Kuvaaja 1. Päivittäisten askelten lukumäärä keskimäärin (n=2931). Luvut: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Kriittinen ajattelu Liikkumisen määrää voidaan arvioida monin eri tavoin. Vaikka määrä olisi mittalaitteella mitattu, kannattaa oppilaita muistuttaa, että kyse on arviosta eikä absoluuttisesta totuudesta. Erilaisissa menetelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa eikä niiden tuloksia voida vertailla suoraan toisiinsa. Seuranta on aina tehtävä samalla menetelmällä. Lisätietoa fyysisen aktiivisuuden seurannasta: Miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi sen määrää kannattaa arvioida, myös kouluissa?   Aktiivisuuden mittaus-, arviointi- ja seurantavälineitä kouluille Janne Kulmala, LitM, mittauskoordinaattori, LIKES-tutkimuskeskus janne.kulmala (at) likes.fi Lähteet:  Adams MA, Johnson WD, Tudor-Locke C. Steps/day translation of the moderate-to-vigorous physical activity guideline for children and adolescents. Int J Behav Nutr Phys Act. 2013;10:49. doi:10.1186/1479-5868-10-49. Bassett DR, Toth LP, LaMunion SR, Crouter SE. Step Counting: A Review of Measurement Considerations and Health-Related Applications. Sport Med. 2016. doi:10.1007/s40279-016-0663-1. Kokko S & Mehtälä A (toim.) 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/Valtion liikuntaneuvosto.  
Hyvä verkosto luo liikettä
Kotkan kouluissa innostuttiin Liikkuva koulu -toiminnasta ja arkipäivien liikettä lisättiin pikavauhtia. Kaupungin Liikkuva koulu -toimintaa koordinoivan Heidi Honkasen mielestä on tärkeää, että jokaisella koululla on oma Liikkuva koulu -vastuuopettaja ja toimintaa ohjaa monialainen ohjausryhmä. Kotka lähti mukaan Liikkuva koulu -toiminnan pilottiin vuonna 2010. Tuolloin Karhulan yläkoulu aloitti toiminnan ensimmäisten koulujen joukossa. Rehtori Harri Liikanen halusi lähteä edistämään oppilaiden terveyttä liikunnan ja toiminnallisten menetelmien avulla. Koulussa oli ollut vastaavanlaista toimintaa aikaisemminkin koulun projektiviikkojen yhteydessä. Pilotti käynnistyi mallikkaasti ja pian Kotka kirjasi Liikkuva koulu -toiminnan kaupungin strategiaan. Myöhemmin vastaava kirjaus tehtiin myös Kymenlaakson terveysliikuntastrategiaan. Vuonna 2012 Liikkuva koulu -toiminnan piiriin saatiin uusia kotkalaisia kouluja. Yksi niistä oli rehtori Heidi Honkasen luotsaama 400 oppilaan Langinkosken yläkoulu. – Koimme toiminnan mielekkääksi, koska koulussamme on urheiluluokkia. Halusimme monipuolisen liikunnan lisäämisellä tukea nuorten kokonaisvaltaista kehitystä. Toisaalta meillä oli myös huoli vähän tai ei lainkaan liikkuvista nuorista. Liikettä lisäämällä voitaisiin vähentää niskan, hartiaseudun ja selän ongelmia, jotka ovat yleisiä monilla nuorilla, Honkanen perustelee. Ohjausryhmän tärkeä rooli Honkanen peri Liikaselta Liikkuva koulu -mentorin ja koordinaattorin pestin. Nyt hän on vetänyt toimintaa oman työnsä ohella jo liki viiden vuoden ajan. Tuon ajan Honkanen on toiminut myös Liikkuvan koulun valtakunnallisessa koordinaattoriryhmässä. Valtakunnallisen yhteistyön kautta on herännyt tuoreita ajatuksia myös paikallisen toiminnan kehittämiseen. Honkasen ehdotuksesta Kotkaan perustettiin Liikkuva koulu -ohjausryhmä. Aluksi ryhmään kuului pelkästään opetustoimen ammattilaisia, mutta pian siitä muokkautui moniammatillinen. – Nykyään ryhmässä on omat edustajansa ala- ja yläkoulusta, varhaiskasvatuksesta, opetustoimesta, nuorisotoimesta, Kymenlaakson liikunnasta (KymLi) sekä Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemiasta. Pyrimme toimimaan mahdollisimman käytännönläheisesti. Edistämme esimerkiksi Liikkuva koulun viestintää kunnan eri toimijoiden välillä ja pyrimme auttamaan rahoitushauissa, Honkanen kertoo. Kotkan naapuri Kouvola on myös mukana Liikkuva koulu -toiminnassa. Kaupungilla on niin ikään oma ohjausryhmänsä. Olikin luontevaa, että kunnat alkoivat tehdä yhteistyötä. Yhteisissä verkostotapaamisissa vaihdetaan ajatuksia kuntarajojen yli ja tehdään tutustumiskäyntejä kouluihin. Kaikilla kouluilla vastuuopettajat Liikkuva koulu on edennyt Kotkassa navakassa myötätuulessa ja nykyisellään kaikki kaupungin koulut ovat toiminnassa mukana. Honkasen iloksi jokaiselle koululle on saatu nimettyä myös omat Liikkuva koulu- vastuuopettajat. Kahden lukuvuoden ajan Kotkassa on toiminut Honkasen koordinoima vastuuopettajien verkosto, joka on nivonut koulujen toimintaa yhteen. Koulujen yhteistyönä on esimerkiksi järjestetty Liikkuva koulu -koulutuksia sekä opettajille että vertaisohjaajina toimiville oppilaille. Vastuuopettajat ovat osallistuneet myös erilaisiin työpajatyyppisiin tapaamisiin, joissa Liikkuva koulu -toimenpiteitä on kehitetty eteenpäin. Vastuuopettajien avulla Liikkuvaa koulua koskeva uusin tieto saadaan jalkautumaan kouluihin ja toisaalta tieto koulujen tarpeista ja ajatuksista välittyy ohjausryhmälle. – Ennen vastuuopettaverkoston muodostamista Liikkuva koulu jäi yksittäisten koulujen ja yksittäisten opettajien innostuksen varaan. Nyt kouluissa ollaan tietoisempia Liikkuvasta koulusta ja myös asenteet opettajien keskuudessa ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Näin opettajien saaminen mukaan toimintaan on aikaisempaa helpompaa, Honkanen kertoo tyytyväisenä. Lisää ideoita aineenopettajille Ruusuilla tanssimista Liikkuva koulu -toiminnan edistäminen ei silti edelleenkään ole. Suurimpina haasteina Honkanen näkee yläkoulujen aineenopettajien rohkeuden ottaa käyttöön toiminnallisia oppimismenetelmiä, jotka lisäävät liikettä oppitunneilla. – Yläkoulujen oppitunteihin liikettä on haastava tuoda. Aineenopettajille ei ehkä ole tarjolla riittävästi ideoita toiminnallisen oppimisen toteuttamiseen. Liikkuvan koulun saama valtakunnallinen näkyvyys ja tutkimustulokset liikkumisen oppimista ja keskittymistä edistävistä vaikutuksista ovat toki parantaneet tilannetta. Kotkan kaupunki on ollut Honkasen mielestä aktiivinen toimija Liikkuvaa koulua koskevan tiedon jakamisessa. Kaupungin johto on ollut toiminnan takana ja lasten sekä nuorten hyvinvointisuunnitelman laatinut moniammatillinen Kasva Kotkassa -työryhmä on tietoinen Liikkuva koulu toiminnasta. Kaupungin vähenevät henkilöresurssit aiheuttavat kuitenkin rajoitteensa, eikä esimerkiksi nuoriso- ja liikuntatoimella ole ollut juurikaan mahdollisuuksia yhteistyöhön ilman erillisiä rahoituksia. Liikettä voi lisätä pieninkin satsauksin Langinkosken yläkoulu toimii tällä hetkellä väistötiloissa. Muutaman vuoden sisällä koulun käyttöön valmistuu uusi koulurakennus. Henkilökunta ja oppilaat pääsevät mukaan uuden koulun suunnitteluvaiheeseen, joten Liikkuvan koulun tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Honkanen kuitenkin muistuttaa, että luovalla ajattelulla ja oikealla asenteella liikkumista voidaan edistää vanhoissa ja ahtaissakin tiloissa. Langinkoskelaiset käyttävät paljon aikaa, jotta koulun väistötiloihin ja sitä ympäröivälle pihalle saadaan luotua hyvät puitteet liikkumiselle. – On hienoa huomata, että kouluilla on nyt intoa tehdä vanhoista kouluista toimivampia liikuntatiloja. Pienilläkin toimenpiteillä päästään liikkeelle. Esimerkiksi erilaisia liikettä stimuloivia maalauksia ja teippauksia on helppoa ja edullista toteuttaa, Honkanen vinkkaa. Kymenlaakson Liikunta palkitsi Kotkan Liikkuva koulu -ohjelman koordinaattorin Heidi Honkasen (kuvassa oikealla) Vuoden 2016 lasten liikuttajana. Palkitsemisperusteluissa kiiteltiin Honkasen toimintaa Kotkan koulujen Liikkuva koulu -yhteistyön rakentajana ja toiminnan kehittäjänä. Kaikki Kotkan alakoulut ovat toiminnassa mukana. Kotkan kaupunki palkittiin puolestaan valtakunnallisella Liikkuva koulu -palkinnolla. Kotkan kaupunki on ollut mukana Liikkuva koulu -toiminnassa jo pilottivaiheesta lähtien vuonna 2010 ja pyrkinyt kehittämään toimintaansa järjestelmällisesti. Kotkan Liikkuva koulu -toiminnalla on ollut merkitystä myös koko maakunnalliseen liikunnan edistämiseen. Kotka on kirjannut Liikkuva koulu -toiminnan kunnan strategiaan, ja myöhemmin toiminta kirjattiin Kymenlaakson terveysliikuntastrategiaan.
Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista
Turkulainen luokanopettaja Maarit Korhonen ravisteli kuulijoiden ajattelutapoja Liikkuva koulu -seminaarissa. Hänen mukaansa koulu on rakennettu toimimaan tehtaan pillin mukaan ja tuottamaan tehtaisiin käskyläisiä, jotka järjestyvät ripeästi jonoon, kun pilliin vihelletään. Koulujärjestelmä on samanlainen lähes koko maailmassa! Maarit Korhosen mukaan koulun on korkea aika muuttua, perusteellisesti. - Jos koulu menee eri suuntaan kuin yhteiskunta, näiden välinen kuilu suurenee koko ajan. Jo tällä hetkellä meillä on 70 000 koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle syrjäytynyttä suomalaista, joista kaksi kolmasosaa on nuoria. Syrjäytyneet mainitsevat koulun suurimmaksi syyksi omalle syrjäytymiselleen. Nuorisotyöttömyys ja koulupudokkaiden määrä on korkeampi kuin koskaan. Viidennes 15–25-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä ei tee tilastojen valossa nyt mitään: ei opiskele eikä ole töissä. Mikä on se asia, josta he tulevat innostumaan? Korhonen herättelee. - Jos koulu syrjäytyy lapsen elämästä, koulun uudistamisella ei ole enää merkitystä. Lapset tulevat silloin kouluun vain koska on pakko ja katsovat siellä ollessaan kelloa, että koska täältä pääsee pois tekemään jotain mielekästä. - Koko ajan opetetaan, niin että hiki virtaa ja opella on kauhea flow päällä, mutta entä jos oppilas ei tulekaan tarvitsemaan juuri sitä tietoa? Emme me voi nyt tietää, mitä tietoja tulevaisuudessa tarvitaan; ei vaikkapa bloggaajan tai tubettajan ammattejakaan osattu ennustaa vielä vähän aikaa sitten. Mitä eväitä koulu tarjoaa vielä tuntemattomia ammatteja silmällä pitäen? Oletko jarru, korjaaja vai vallankumouksen kannattaja? Uusi peruskoulujen opetussuunnitelma toi mukanaan koulujen korjaajat. Maarit Korhonen jaottelee opettajat nyt kolmeen ryhmään: Jarrut vastustavat muutosta. ”1950-luvun pedagogiikka on niin fantastinen, että vedetään sitä vaan hautaan asti!” Koulujen korjaajat yrittävät tarmokkaasti korjata vanhaa paremmaksi. ”Korjataan arviointia, työnkuvaa ja vielä oppisisältöjä, niin tästä tulee entistä ehompi!” Vallankumouksen tekijät eivät jaksa enää korjata vanhaa, vaan haluavat kokonaan uuden systeemin. Korhonen itse kokee koulun olevan siinä pisteessä, että korjaaminen sieltä täältä on sama kuin yrittäisi korjata autosta yhtä aikaa jarruja, ohjausta ja kytkintä – samalla kun pitää koko ajan ajaa eteenpäin! Ja kun jokainen korjaa omalla tavallaan, kouluissa on nyt aikamoinen sekasotku menossa. - Jos olet jarru, mieti mikä on ideana jarruna olemisessa. Jos taas olet korjaaja, mieti jaksatko korjata. Ja jos tuntuu, ettei tämä ihan toimi, liity vallankumouksen tekijöihin! Maarit Korhonen virnistää. - Muutos lähtee aina alhaalta. Koulun muutos lähtee opettajista ja oppilaista. Todellinen muutos ei nimittäin lähde ylhäältä, ei opetussuunnitelmista eikä oppikirjoista. Osallisuuden esteet: opettaja ja ympäristö - Ajattelen, että oppilaiden osallisuuden suurimmat esteet liittyvät toisaalta opettajaan itseensä ja toisaalta ympäristöön. - Kontrollointi on opettajien ammattitauti. Siitähän seuraa pelko, että jos oppilaille antaisi vastuuta ja kontrollia hölläisi, pieleen menee eikä kukaan opi mitään. Lisäksi asiat on yleensä helpompi tehdä ihan itse, tulee paremmin ja nopeammin tehdyksi. Pitkällä aikavälillä kaikki asiat jäävätkin sitten itse tehtäväksi, mutta ei sitä siinä kiireessä ajattele. Kauhea kiire onkin yksi ympäristöön liittyvistä osallisuuden esteistä. Myös liian ahtaat tilat vaikeuttavat osallisuutta. Puhumattakaan koulun vanhoista, vakiintuneista tavoista, joita ei ole tapana muuttaa. Mieti, miten seuraavat kolme asiaa toteutuvat kouluyhteisössäsi. Muutoksen toteuttamisessa ne ovat Maarit Korhosen mukaan aivan välttämättömiä: Visionäärinen johto: ilman tätä open on tosi vaikea uudistaa. Tilaa muutokselle, siis tilaa kokeilulle. Rehtorin ja opettajan tulee haluta oppilaan parasta. Passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi - Oppilaan osallistaminen on avain muutokseen, Maarit Korhonen korostaa. - Vaikka oppimisympäristöt muutettaisiin mutta oppilas jäisi passiiviseksi, ei muutosta olisi. Ja toisaalta: vaikka vuonna 1892 keksittyjä oppiaineita ei muutettaisi miksikään eikä kustantajien 1960-luvulla päättämiä oppisisältöjäkään, voit opettajana aloittaa muutoksen huomenna, oppilaan osallistamisella. Sitä ei voi kukaan estää. Oppilaiden osallisuus muuttaa koulun kulttuuria vähitellen niin, että oppilas pääsee passiivisesta pulpetissa istujasta aktiiviseksi tekijäksi. Oppiminen vahvistuu itse tekemällä, ja tyypillisesti kouluviihtyvyys lisääntyy. - Maailma tarvitsee omilla aivoillaan ajattelevia, luovia ihmisiä, Maarit Korhonen korostaa. - Nuoret aivot päihittävät aina vanhat aivot. Oppilailla on joka kerta parempi idea kuin opella. Kokeile vaikka, jos et usko! Luokanopettaja Maarit Korhonen puhui Liikkuva koulu -seminaarissa Helsingissä 4.4.2017.   Maarit Korhonen teidän kouluunne? Maarit Korhonen käy luennoimassa ympäri Suomea muuttuvasta koulusta. Hän voi pitää luennon tai veso-päivän ja muokata luentoa koulun tai kunnan tarpeisiin sopivaksi. Lisätietoja: Maarit Korhonen Tmi, maarit.korhonen (at) saunalahti.fi, puh. 040 547 0843. Maarit Korhonen on Vuoden luokanopettaja 2016. Hän on kirjoittanut kolme pamflettia: Koulun vika?, Herää, koulu! sekä Kun koulu ei tajua, sekä blogeja Kotilieteen ja Imageen.
Osallisuus venyttää rajoja
Oppilaiden osallisuus on Liikkuvan koulun keskeinen tavoite. Liikkuva koulu -toiminta tuo mahdollisuuksia oppilaiden osallisuuden kehittämiseen koulussa. Tällä hetkellä oppilaat ovat mukana koulupäivän aikaisen liikkumisen suunnittelussa ja järjestämisessä harvoin, yläkouluissa vielä vähemmän kuin ala- tai yhtenäiskouluissa. Nuorisotutkijat Tomi Kiilakoski ja Anu Gretschel pohtivat Liikkuva koulu -seminaarissa osallisuuden askeleita. Miten osallisuutta saisi aikaan omassa koulussa? , Osallisuus pohjautuu siihen, että nuoret kokevat olevansa positiivisessa roolissa omassa yhteisössään. , - Osallisuuteen pyrkiessä on oltava kärsivällinen, Tomi Kiilakoski korostaa. - Osallisuus on osa koulun toimintakulttuuria, joka on muotoutunut hitaasti aikojen kuluessa. Hitaasti muovautunut kulttuuri hylkii muutosta. Suurimmat esteet osallisuudelle ovat kulttuurisia ja asenteellisia. Muutos on kuitenkin mahdollinen. Osallisuuden kehittämisessä huomiota kannattaa kiinnittää niin yksilöihin, ryhmiin kuin koko yhteisöönkin. - Ensin pitää päästä tilaan, jossa nuoret muodostavat mielipiteitä ja alkavat haluta jotain. Tutkin kunnan nuorisotoimen nuorten osallisuusprojektia, jossa piti kokoontua tosi monta kertaa, ennen kuin nuoret alkoivat ylipäätään haluta mitään. Osallisuuteen ei ole helppoa hypätä, jos siihen ei ole tottunut. Kunta olisi tietysti halunnut, että kun mahdollisuus tarjotaan, nuoret kertovat mitä haluavat ja se sitten toteutetaan. Ideoiden etsimiseen tarvittiin kuitenkin aikaa ja vuorovaikutusta, Anu Gretschel kuvaa. Osallisuuden tärkeysjärjestys Osallisuuden tunne Prosessin laatu Lopputuloksen laatu Gretschelin kuvaamassa nuorten osallistamisprojektissa nuoret lopulta keksivät haluavansa uimarantaan rantalentopallokentän. He innostuivat ideasta ja alkoivat suunnitella, mitä sen toteuttaminen käytännössä tarkoittaisi: mihin kohtaan kenttä sijoittuisi, paljonko maa-ainesta pitäisi vaihtaa, mitä täytyisi hankkia. Kuntakin innostui, kun nuorilla oli niin hyvä idea rantalentopallokentästä. Sehän olisi vieläpä halpa ja helppo toteuttaa! Kunta päätti toimia dynaamisesti ja tehokkaasti ja rakensi uimarantaan uuden, hienon rantalentopallokentän. Nuoret eivät olleet tyytyväisiä, vaan pettyneitä, kun eivät saaneet rakentaa itse. - Kun aikuiset toteuttivat nuorten idean omin päin, nuorilta vietiin osallisuuden tunne. Tunteet ja elämykset ovat tärkein asia osallisuudessa. Vasta toissijaisia ovat prosessin laatu ja lopputuloksen laatu. Niissäkin on kyse neuvotellusta laadusta, sillä prosessin osapuolilla voi olla laadusta erilaisia näkemyksiä, Gretschel huomauttaa. Passiivisesta kohteena olemisesta aktiiviseen toimijuuteen Osallisuutta voidaan kouluyhteisössä arvioida toimintatapojen kautta. Millaisia toimintatapoja koulussa on tai millaisia niihin rakennetaan? Miten oppilaat ovat mukana? Onko kouluyhteisössä toimintatapoja, joissa joitain nuoria jätetään systemaattisesti toiminnan ulkopuolelle? Nuorisotutkija Tomi Kiilakoski kertoo seuranneensa mielenkiinnolla Liikkuva koulu -ohjelmaa nimenomaan osallisuuden näkökulmasta. - Koulun positiivinen toimintakulttuuri tukee oppimista, onnistumista ja iloa sekä huomioi jokaisen yhteisön jäsenen. Minua kiinnostaa, mikä voisi olla liikkumisen rooli tässä. Kun oppilailta kysytään negatiivisia koulukokemuksia, ne liittyvät usein passiivisuuteen. Passiivisuus on kohteena olemista; rooli johon koulussa ja yhteiskunnassa kasvetaan. Voidaan jo puhua globaalista passiivisuuden megatrendistä. - Miten kehon liikuttaminen kytkeytyy toiminnallisuuden lisääntymiseen ja sitä kautta toimijuuden lisääntymiseen? Voiko tällaisen toiminnan kautta oppilaille löytyä positiivisia rooleja kouluyhteisössä? Osallisuuden ei tule olla pelkästään hyväntahtoisuuden varassa. Osallisuus on lapsen oikeus ja aikuisen velvollisuus. Keskeistä on yhteisöön kuuluminen ja asioihin vaikuttaminen. - Osallisuudelle on tyypillistä, että se venyttää rajoja. Osallisuus saa nuoret pystymään johonkin, mitä he eivät olisi itsekään uskoneet mahdolliseksi. Nuorisotutkijat Anu Gretschel ja Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusverkostosta puhuivat osallisuuden askelista Liikkuva koulu -seminaarissa 3.4.2017. , Tutustu tutkimustiivistelmiin: Liikkuvien koulujen näkökulmia osallisuuteen Nuorten kouluyhteisöasema
Hauholla ruokitaan lasten aktiivisuutta
Hämeenlinnalaisen Hauhon yhtenäiskoulun piha-alue on mainio esimerkki siitä, mitä luovuudella ja ennakkoluulottomuudella voidaan saavuttaa. Koulun oppilaat ja henkilökunta ovat yhdessä rakentaneet otolliset puitteet liikunnalle. Hauhon yhtenäiskoulun pihamaalle on rakennettu muun muassa skeittiparkki, rantalentopallokenttä, pallopeliareena, itse tehty pelikaukalo, siirrettävät keppihevostelineet, perinteiset kiipeily- ja temppuilutelineet, aihio parkour -radalle, kota ja hiekkalaatikko. Osa näistä harrastepaikoista on oppilaiden ja opettajien omin käsin tekemiä. Tälle keväälle touhukkaat hauholaiset ovat suunnitelleet ratojen rakentamista jalkapallo- ja frisbeegolfille. Myös tavallista golfia varten on kaavailtu lyhytrataa. Yksi uusimmista keksinnöistä on myös evoluutiorata, jolle kuskataan säännöllisesti uutta maa-ainesta. Rehtori Pekka Paappasen mukaan oppilaat voivat rakennella esteitä ja hyppyreitä, joten ajan saatossa rata saa uusia muotoja ja mutkia. Näin ikäluokka toisensa jälkeen voi jättää kädenjälkensä koulun pihan kehittämiseen. Koulupihan rajatkaan eivät ole hidastaneet idearikkaiden hauholaisten menoa. Lisää toimintatilaa on saatu hankittua läheiseltä pellolta, joka saatiin niin sanotuksi mopopelloksi maanomistajan ystävällisellä avustuksella. Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisen puuhamaan rakentaminen kuluttaa melkoisesti koulun varoja. Paappanen on eri mieltä. Rakentaminen ei maksa maltaita, kun koulun opettajat ja oppilaat ovat valmiita kääräisemään hihansa. – Homman idea on siinä, että otamme oppilaat mukaan tekemään. Esimerkiksi golfradat teemme oppilaiden kanssa lapiotyönä, hyödyntäen vanhoja ilmastointiputkia ja terassimattoa. Toinen oppilasryhmä puolestaan teki käsityöopettajamme johdolla lahjoituslaudoista ison ulkoterassin kotitalousluokan yhteyteen, Paappanen kertoo. Nopea reagointi innostaa osallistumaan Aktiivinen osallistuminen lisää liikettä koulupäiviin, opettaa uutta ja tuo lapsille tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Paappaselle on jäänyt elävästi mieleen yhden skeittiparkin ideointiin ja rakentamiseen osallistuneen pojan sanat. – Kysyimme oppilailta, millaisia ajatuksia skeittiparkin rakentaminen heissä herätti. Yksi poika sanoi, että kun hän vanhana kulkee tästä ohi lapsenlapsensa kanssa, hän kertoo olleensa mukana rakentamassa tuota skeittiparkkia. Nuo sanat koskettivat aika tavalla, Paappanen muistelee. Hauholla oppilaat pääsevät myös ideoimaan ja tekemään aloitteita kouluympäristön kehittämiseksi. Paappanen pitää tärkeänä, että nuorten ehdotuksiin reagoidaan nopeasti. Hän ottaa esimerkiksi vähällä käytöllä olleen varastotilan, joka muutettiin tyttöjen toivomaksi oleskelutilaksi yhden päivän varoitusajalla. – Lasten ja nuorten aikakäsitys on erilainen kuin meillä aikuisilla. Jos konkreettisiin kehitysehdotuksiin reagoidaan viiveellä ja suunnitteluvaihe kestää kauan, oppilaiden innostus ehtii kuolla ennen toteutusvaihetta. Siksi haluan lähteä nopeasti tekemään. Kun lapset huomaavat, että heidän ideoihinsa oikeasti tartutaan, he avaavat suunsa toisenkin kerran. Nuorten osallistumista tuetaan Hauholla myös opettajien jakamilla pikapalkinnoilla; hyvistä ideoista ja koulun toimintaa edistävistä teoista saa palkkioksi lipukkeen, jolla saa koulun vieressä olevasta kahvilasta limun tai kahvin ja pullan. ”Liikkuva koulu tukee toimintaamme” 230 oppilaan Hauhon yhtenäiskoulu on ollut Liikkuva koulu -toiminnassa mukana kolmisen vuotta. Tuolloin ohjelma jalkautui käytännössä kaikkiin Hämeenlinnan kouluihin. Käytännössä Hauholla on kuitenkin kehitetty lasten aktiivista osallistumista ja liikkumista tukevaa oppimisympäristöä yhtenäiskoulun perustamisesta eli vuodesta 2007 lähtien. – Sykäys piha-alueen jatkokehittämiselle tuli, kun siirsimme huoltoliikenteen kulkemaan koulurakennuksen toiselta puolelta. Henkilökunnan autot on alun perinkin sijoitettu hieman kauemmaksi koulusta, jotta lapsille on pihalla enemmän tilaa. Siksi olemme voineet kehittää pihan toiminnallisuutta paljon vapaammin ja piha-alueen turvallisuuskin on parantunut. Paappasen mielestä Liikkuva koulu -ohjelman myötä koulun toimintaa on voitu kehittää entistä voimakkaammin haluttuun suuntaan. Erityisen tärkeänä Paappanen pitää sitä, että Hauhon yhtenäiskoulu on pystynyt verkostoitumaan Liikkuva koulu -ohjelmaan sitoutuneiden valtakunnallisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Koulusta eväät onnelliseen elämään Paappasen näkee, että koulun tehtävänä on tukea lasten kasvua terveiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi. Tähän työhön Liikkuva koulu antaa hyvät työkalut. Hänen mielestään on oleellista, että koulu pystyy aktivoimaan ja liikuttamaan kaikkia oppilaitaan, myös niitä, jotka ovat hiljaisimpia, liikkuvat vähiten tai menestyvät koulutyössä muita heikommin. – On huono juttu, jos vain aktiiviliikkujat ovat mukana tässä Liikkuva koulu -hommassa. Kyllä tämä on juttu, johon pitää saada kaikki mukaan. Itsekin olen tästä innoissani, vaikka olen tukeva rehtori, Paappanen nauraa. Kun koulu saa aktivoitua kaikki oppilaansa liikkumaan, toiminnan positiiviset vaikutukset ovat nähtävissä vuosien ja vuosikymmenten päästä. Toisaalta liikunta tuo hyvinvointia myös nykyhetkeen. – Kiinnitämme paljon huomiota siihen, että koulussamme on oppimista ja hyvinvointia tukeva leppoisa ja hyväntuulinen ilmapiiri. Liikunta vaikuttaa tähän osaltaan, kuten myös henkilökunnan hyväntuulisuus ja motivoituneisuus omaan työhönsä. Homma toimii, kun opettajien ja oppilaiden yhteispeli on sujuvaa ja kannustavaa niin luokassa, käytävällä kuin välitunnillakin. Hämeen Liikunta ja Urheilu ry palkitsi Hauhon yhtenäiskoulun Vuoden Liikuntateko 2016 -palkinnolla. Palkitsemisperusteena on Liikkuva koulu -filosofian tuominen luovasti ja innostavasti koulun ja sen oppilaiden sekä henkilöstön arkeen.
Normaalia elämisen meininkiä
Hansakallion koulun luokanopettajien Anniina Kyllösen ja Mari Ahmajärven luokissa asioita tehdään uusilla tavoilla. Liikkeestä luokassa ja sen ulkopuolella on tullut luonteva osa koulupäivää. Hansakallion koulussa aloitettiin Liikkuva koulu -toiminta syksyllä 2012. Vasta Lapin yliopistosta valmistunut Anniina Kyllönen pääsi ensimmäisessä työpaikassaan osaksi kahden hengen Liikkuva koulu -tiimiä. Tiimin toinen puolikas, Mari Ahmajärvi, oli saman yliopiston kasvatti ja aloittanut työt koulussa vuotta aiemmin. Ensimmäinen askel kohti aktiivisempaa koulupäivää oli välituntitoiminta. Tähän mennessä välkkäritoiminnassa on ollut mukana jo noin 400 oppilasta. Neljässä vuodessa on pikkuhiljaa siirrytty myös luokkahuoneeseen ja oppituntien toiminnallistamiseen. "Osassa luokista toiminnallisuus ja aktiivisuus on jo normaalia hengitystä, ja toisissa taas hakee vielä paikkaansa. Ja niinhän sen täytyy ollakin: opettaja tekee muutoksia omassa tahdissaan", Ahmajärvi muistuttaa. Keskustellen liikkeelle Luokkatiloissakin lähdettiin liikkeelle pienistä muutoksista. Tuotiin ensin luokkiin muutama jumppapallo ja -matto. Seuraavaksi kokeiltiin muutamassa luokassa suuremman pallomäärän kanssa. Olennaista muutoksessa on ollut keskusteleminen oppilaiden kanssa. "Mietimme, miksi me ylipäätään ollaan koulussa, miksi meillä on nämä tavarat tällä tavalla. Lähdettiin pohtimaan, miksi se koulurakennus näyttää tietyltä ja miksi on totuttu tiettyihin toimintatapoihin. Ja sitten alettiin miettimään, että voisiko se koulu näyttää joltain muulta", Kyllönen kertoo. "Päädyimme yhdessä oppilaiden kanssa ajatukseen, että jos me ollaan koulussa oppimista varten, niin se pulpetti ei takaa sitä oppimista. Eikä se, että me istutaan hiljaa." Lopulta Kyllönen ja Ahmajärvi päättivät luopua omissa luokissaan pulpeteista kokonaan. Jokainen oppilas sai laatikon tavaroilleen, mutta omat paikat luokassa jäivät historiaan. Liike luokassa vaatii totuttelua Oppilaat ovat päässeet muun muassa piirtämään luokan pohjapiirrosta ja saavat osin aikatauluttaa itse opiskeluaan. Muutos on vaatinut totuttelua sekä opettajilta että oppilailta. Jalan polkemiselta ja kiukultakaan ei ole vältytty, mutta kaikista tilanteista on selvitty oppilaiden kanssa keskustellen. "Varmaan se vaikuttaa kuka opettaja siellä tilassa on, että kuinka paljon sietää tietynlaista liikettä luokassaan. Mutta jos me ajatellaan lapsia lähtökohtaisesti, keskenään ollessaan ne on koko ajan liikkeessä", Kyllönen muistuttaa. Toisaalta vaaditaan myös sääntöjä ja rajoja: puhuessa ei voi pomppia pallolla, koska se häiritsee kuuntelemista. Osa oppilaista tarvitsee oman tilan ja selkeän paikan. Heitä varten luokassa on yksittäisiä paikkoja ja kuulosuojaimia. Luokassa saa jutella kaverin kanssa tehtäviä tehdessä ja käytävä toimii hiljaisen työn tilana. Iso osa oppilaista on oppinut hakeutumaan paikalle, joka on oman oppimisen kannalta hyvä. Osalla oppilaista paikka on mietitty yhdessä opettajan kanssa. "Oppilaan kanssa on keskusteltu, että hänellä ei ole vielä kykyä valita oman oppimisen kannalta järkevää paikkaa. Ollaan yhdessä mietitty missä on se paikka, jossa hän pystyy rauhassa keskittymään", Kyllönen kertoo. "Kyllä miekin käytän välillä omaa veto-oikeutta. Esimerkiksi jos keskustellaan muusta kuin asiasta, vaihdetaan paikkoja", Ahmajärvi jatkaa. Luottamus, valta ja vastuu Kyllönen muistuttaa, että toimintatapojen muuttaminen on koko luokan yhteinen ja pitkä prosessi. Osalle oppilaista vastuun ottaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. "Sitten on vielä se kolmas osapuoli eli vanhemmat. Ei riitä pelkästään minä yksin muutoksen tekijänä vaan siinä pitää ottaa huomioon monta asiaa." Opettajien kokemuksen mukaan keskustelun salliminen ja urakkatyyppinen työskentely on vapauttanut aikaa tukeen ja ohjaamiseen. "Annan sen oppilaiden oman ajatushautomon pyöriä toisessa pöydässä, ja keskityn niihin, jotka eivät pysty samalla tavalla kaverin kanssa pähkäilemään asiaa", Ahmajärvi kertoo. Kaikkien muutosten taustalla on oppiminen – on sitten kyseessä liikkeen lisääminen tai muutokset oppimisympäristössä. "Ajattelen, että oppiminen on mielentila. Meidän pitää luoda oppimisympäristö sellaiseksi, että se mielentila on otollinen oppimiselle. Koulussa pitäisi olla hyvä ja leppoisa olla", Kyllönen tiivistää. "Neljäsluokkalainen ei sitä välttämättä vielä huomaa, mutta oltaisiin kuitenkin matkalla siihen suuntaan, että jokainen löytäisi sen oman tapansa oppia", Ahmajärvi toivoo. Opettajat kokevat, että liikkeen lisääminen koulupäiviin on auttanut erityisesti levottomia oppilaita. Samalla luokkaan on tullut ”normaali elämisen meininki”. "Kun liike sallittiin, enääpä kukaan ei huomaa sitä kun kaveri käy tekemässä kärrynpyörän matikan kirjaa hakiessaan", Kyllönen nauraa. Jokainen omalla tavallaan Rehtorin tuki Kyllösen ja Ahmajärven työssä on ollut suuressa roolissa – sekä henkinen että taloudellinen. Koko koulun tasolla muutoksia on viety eteenpäin harkiten, perustellen ja pala palalta. "Se on ollut itselle tärkeä huomio, että kun itse höyrähtää johonkin ja on aivan innoissaan, ei se höyry tartu kaveriin välttämättä ennen kuin se näkee toiminnan tuloksen", Kyllönen toteaa. Ulkopuolisten vetämät koulutukset on koettu hyviksi ja tärkeiksi yhteisen ymmärryksen ja hengen luojiksi. Jokaisen ei tarvitse toteuttaa Liikkuvaa koulua samalla tavalla: esimerkiksi toiminnallisuus tarkoittaa eri luokissa eri asioita. "Toiminnallisuus ei enää herätä sellaista tunnemyrskyä kuin alkuun. Se on jotenkin otettu omaksi, ja kukin tekee sitä omalla tavallaan ja omalla panoksellaan", Kylllönen pohtii. Toiminta on levinnyt myös oppilaiden kautta. Kun oppilaat ovat huomanneet, että viereinen luokka onkin järjestetty toisella tavalla, herää nopeasti kysymys ”miksei meilläkin voisi”. Mitä hyötyä kaikesta on sitten ollut? Onko liikkeen lisääminen parantanut oppimistuloksia? "Että voidaanko osoittaa, että tämä on jotenkin hyödyttänyt oppimisessa? Ei voida. Mutta mistä voin mennä sanojeni taakse, on se, että kouluviihtyvyys on parantunut. Siellä on paljon iloisempia kasvoja ja oppimiseen suhtaudutaan mukavasti", Kyllönen vastaa. Kuva: Mari Ahmajärvi
Liikkuva koulu, oppiminen
Miksi liikkuminen on tärkeää oppimiselle?
Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Erityisesti koulupäivän aikaisen liikkumisen on havaittu olevan hyödyllistä oppimistulosten näkökulmasta. Liikkumisen vaikutus oppimiseen näyttäisi olevan monen tekijän summa. Liikunnan vaikutukset tiedolliseen toimintaan, aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motoriseen kehitykseen, vuorovaikutukseen, itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen voivat olla mahdollisia liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä. Liikkuminen terävöittää ajattelua Suomalaisissa tutkimuksissa reippaan liikunnan määrän ja hyvien motoristen taitojen on havaittu olevan yhteydessä parempaan tarkkaavaisuuteen ja parempaan päättelykykyyn. Nämä tutkimustulokset tukevat kansainvälisiä tuloksia, joissa liikunnan on havaittu edistävän tiedollista toimintaa, erityisesti toiminnanohjausta, joka on olennaisessa roolissa päätöksen teossa, ongelmanratkaisussa ja uuden oppimisessa. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä poimia aistitiedon runsaudesta sen hetkisen toiminnan kannalta oleellisin tieto. Tarkkaavaisuus on kykyä kohdistaa huomiota tiettyyn asiaan, esimerkiksi opetukseen koulussa. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tiedonkäsittelyn koordinointia ja kontrollointia. Toiminnanohjaus säätelee muita inhimillisen toiminnan kannalta olennaisia tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Toiminnanohjaus muodostuu useammasta toiminnasta, keskeisiä toimintoja ovat inhibitio (tarkkaavuuden ja reaktioiden kontrolli), työmuisti (parhaillaan käytettävän tiedon muisti) ja kognitiivinen joustavuus (sopeutuminen vaihteleviin tilanteiseen/ kykyä siirtyä toiminnasta toiseen nopeasti). Nämä toiminnot muodostavat pohjan korkeamman tason ajattelulle, kuten päättelylle, ongelmanratkaisulle ja suunnittelulle. Liikkuva keho  – tehokkaat aivot Lisäksi liikunnan on havaittu vaikuttavan aivojen terveyteen ja toimintakykyyn samalla tavalla kuin koko muun kehon terveyteen ja toimintakykyyn. Muutokset aivojen aineenvaihdunnassa. Liikkuminen lisää aivojen verenkiertoa, parantaa hapensaantia ja lisää välittäjäaineiden ja aivoperäisen hermokasvutekijän määrää. Muutokset aivojen rakenteessa. Hyvä kestävyyskunto on yhdistetty aivojen rakenteiden kehittymiseen, kuten suurempaan hippokampuksen (muistamisen ja uuden oppimisen keskus) sekä tyvitumakkeiden etuosien (tärkeitä aivoalueita toiminnanohjaukselle) tilavuuteen lapsilla. Muutokset aivojen toiminnassa. Liikunnan on havaittu lisäävän myös aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä, tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja ja lisäävän aivojen sähköistä aktiivisuutta. Nämä aivojen terveydessä ja toimintakyvyssä havaitut muutokset saattavat selittää liikunnan ja oppimisen yhteyttä. Motoriikkaa ja tiedollista toimintaa Monipuolinen liikkuminen tukee neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista, ja mahdollisesti sitä kautta kognitiivista toimintaa, sillä motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja samat keskushermoston mekanismit vastaavat niiden ohjauksesta. Liikkuminen tarjoaa sosiaalisia tilanteita Liikunta tarjoaa myös sosiaalisia tilanteita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, jotka tukevat vertaissuhteiden syntyä. Tällaiset vertaissuhteet edistävät oppilaan jaksamista, kouluun kiinnittymistä ja koulumenestystä. Lisäksi liikkumisen on havaittu nostavan itsetuntoa, lisäävän kouluviihtyvyyttä, oppitunneilla osallistumista ja työrauhaa. Nämä ovat muita mahdollisia selityksiä sille, miksi liikkuminen on hyödyllistä koulumenestykselle ja oppimiselle. Lue lisää Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus - Lokakuu 2012. Opetushallitus 2012. Liikunnan ja liikkumattomuuden yhteydet lasten kognitiiviseen toimintaan ja koulumenestykseen. Syväoja 2014. Psykologian väitöskirja. Diaesitys Liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa Diaesitys Koulupäivän aikaisen liikunnan merkityksestä oppimiselle Slideshare-palvelussa  
Miinukselta on suunta vain ylöspäin!
Polvijärven koululla on tehty hartiavoimin töitä koulupäivän aktivoimiseksi ja liikkeen lisäämiseksi osaksi oppilaiden arkipäivää. Koulun toimintakulttuurissa onkin tapahtunut jo yhden lukukauden aikana huomattavia muutoksia aktiivisemman koulupäivän suuntaan. Muutokset näkyvät fyysisesti lisääntyneenä aktiivisuutena koulun käytävillä ja oppitunneilla, mutta myös myönteisenä asenneilmapiirinä niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Polvijärven yläkoulun rehtori Katja Kajava-Huhta kertoo omia kokemuksiaan koulupäivän aktivoinnista ja pohtii syitä onnistuneen toimintakulttuurin muutoksen takana: 1) Toiminnallisuuden lisääminen oppitunneilla Toiminnallisen oppimisen koulutukset innostivat työyhteisöämme pohtimaan oppituntien rakennetta ja muokkaamaan sitä fyysisesti aktiivisempaan suuntaan. "Oli hienoa huomata, että 91 % opettajista oli toteuttanut ja raportoinut vähintään yhden koulutuksen välitehtävään kuuluneen oppitunnin aktivoinnin." Ideoiden jakamista varten tein google drive-tiedoston, minne opettajat pystyvät kokoamaan oppitunneilla toteutuneet toiminnallisen oppimisen kokeilut. Seuraavassa muutamia onnistumisia toiminnallisen oppimisen kokeiluista: Onnistumisia: Äidinkielen opettaja on suunnitellut jokaiselle oppitunnille toiminnallisen osion. Tämä vaatii opettajalta usein etukäteisvalmisteluita, esimerkiksi sanaluokkakortteja tai moduskortteja. On kuitenkin hyvä muistaa, että samoja materiaaleja voi hyödyntää jatkossakin, kun suunnittelee materiaalit hyvin ja kerää ne systemaattisesti talteen. "Olen ollut samanaikaisopettajana yhden luokan mukana useita tunteja viikossa ja on ollut silmiinpistävää, kuinka keskittyneesti tämän luokan oppilaat työskentelevät äidinkielen tunneilla. Kun he tietävät, että joka tunti tulee jotakin toiminnallista, niin he tekevät levollisesti ja purnaamatta ne osiot, jotka vaativat paikallaan istumista ja hiljaista työskentelyä.” Kotitalouden opettaja oli aiemmin aina ajatellut, että ei haittaa, että 7. luokkien teoriatunti on perinteistä istumatyöskentelyä vaativa tunti, koska kaksi muuta tuntia on aktiivista tekemistä. TUHAT-hankkeen innostama kotitalouden opettaja muutti teoriatunnit työpistetyöskentelyksi. Hän mm. rakensi pahvilaatikosta jääkaapin ja oppilaat sijoittavat ”elintarvikkeet” konkreettisesti oikeille säilytyspaikoilleen sen sijaan, että täyttäisivät vain monisteen kylmätuotteiden säilyttämisestä. Musiikinopettaja muutti soitto- ja laulukäytännöt: istua saa vain rumpuja tai pianoa soittaessa, muutoin seistään. Aluksi oppilaat vastustivat, mutta käytäntö arkipäiväistyi. 2) Taukoliikunta Taukoliikunta oli yksi osa toiminnallisen oppimisen koulutusta, ja saimme siitä hyviä uusia ideoita taukoliikunnan toteuttamiseen. Taukoliikuntaa onkin toteutettu innokkaasti koulussamme syksyn aikana. Paras palaute taukoliikunnasta on tullut lukion pitkän fysiikan opiskelijoilta: ensimmäisen taukoliikunnan jälkeen opiskelijat olivat itse pyytäneet, että tehdään jokaisella oppitunnilla taukojumppa sillä kohtaa, missä siirrytään teoriasta tehtäviin! 3) Välkkärit Keväällä koulutettiin kahdeksan 8. - 9.-luokkalaista välkkäreiksi. Osa välkkäreistä on myös tukioppilaita. He alkoivat vetää välkkäri-toimintaa elokuussa luokittain kolmelle 7. luokalle. Jakovastuut on sovittu välkkäreiden kesken; haasteena on, että toimintaa koordinoi rehtori, jolla on aika monta rautaa tulessa muutenkin. Ensimmäisenä ”lajina” oli lentopallo, joka osoittautui aika haastavaksi, vaikka luokka jaettiin pieniin porukoihin syöttely- ja sormitteluharjoituksiin. Huomattavasti paremmin onnistuttiin norsupallossa ja muissa peleissä, jotka eivät ole suoraa lajiharjoittelua. Oppilaista on mukavaa, että välkkäreihin on osallistunut musiikinopettaja, erityisopettaja ja rehtori. Aikuiset eivät ota vetovastuuta toiminnasta vaan osallistuvat pelaamiseen oppilaiden kanssa.  Ennen syyslomaa oli välkkäri-turnausviikko, jossa luokkien joukkueet ottivat mittaa toisistaan välkkäreiden kehittelemässä käsipallossa. Pallo kädessä ei saanut liikkua, kontaktia sai ottaa enemmän kuin liikuntatunnilla. Välkkärit toimivat itse tuomareina. Ottelut pelattiin koulun aulassa tiili-laattalattialla. Oli tietoinen päätös, että pelit pelataan aulassa, koska siten tunnelma ja kannustus saadaan kohdilleen. Turnauksen voittajaluokka mitteli lopuksi opettajien kanssa.      4) Fyysinen aktiivisuus KiVa-tunneille Polvijärven yläasteella KiVa-tunteja on 7. luokille säännöllisesti kerran kuussa ja muille luokka-asteille kerran lukukaudessa. Monet KiVa-opeparit ottivat myös KiVa-tuntien ohjelmaan fyysistä aktiviteettiä. Toiminnallista pedagogiikkaa soveltaville KiVa-tunneille se loksahtaa luontevasti.   5) Kehitettävää Huolehdittava, ettei toiminnallisuuden lisääminen jää vain yksittäisten opettajien innostukseksi. Tarvitaan jokaiselle luokalle LOOP-oppilaita, jotka huomauttavat oppitunnilla, että on istuttu 30 min putkeen. Välkkäreille kehitettävä yläkouluun soveltuvia liikuntamuotoja, jotka eivät ole liian haastavia liikunnallisesti, jotta kaikkien osallisuus säilyy myönteisenä. Rekrytoinnissa muistettava kysyä, miten opettaja huomioi fyysisen aktiivisuuden oppitunnin aikana ja onko innostusta osallistua esimerkiksi välituntiliikuntaan. Liikkuvia opettajankokouksia on onnistuttu järjestämään vain yksi. Liitetiedostojen määrää pitäisi pystyä radikaalisti vähentämään, jotta liikkuvat kokoukset onnistuisivat.   Jutun kirjoittaja Katja Kajava-Huhta on Polvijärven yläkoulun rehtori. Polvijärven yläkoulu on ollut mukana Pohjois-Karjalan Tukea harrastamiseen (TUHAT) -hankkeessa.
Nykytilan arviointi – Kouvolan kaupungin kokemukset
Kouvolassa otettiin käyttöön Liikkuvan koulun tarjoama työkalu koulujen nykytilan arviointiin lukuvuonna 2015–2016. Arvioinnista saatavia koosteita hyödynnettiin kouluilla ja kunnassa. Kehittämiskohteet esille "Nykytilan arvioinnin kuntakoosteen avulla ohjausryhmä on pystynyt nostamaan esille kehittämiskohteita", selventää Piia Kesonen Kouvolan kaupungin perusopetuksen palvelualueelta. Nykytilan kooste näyttää visuaalisesti, missä kohtaa koulujen toiminta kaipaa tukea. Päättäjille tietoa Kouvolassa Liikkuvan koulun nykytilan koosteita on käytetty raportoitaessa kaupungin Liikkuva koulu -toiminnan kehittymistä ja kehittämiskohteita lautakunnalle. Kouluille tukea Työkalu Liikkuvan koulun nykytilan arvioimiseksi on kehitetty helpottamaan ennen kaikkea koulujen toimintaa. Työkalun avulla jokaisen koulun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan jo alussa voi kartoittaa lähtötilanteen ja miettiä, mitä alueita kannattaisi ryhtyä ensimmäisenä parantamaan. Seuraavina vuosina työkalun avulla voi seurata toiminnan kehittymistä. "Kouluilla on paljon erilaisia lomakkeita ja kyselyitä täytettävänä. Kyselyn vastaamiseen täytyy antaa tarpeeksi aikaa, jolloin kukin koulu ehtii vastata heille parhaiten sopivalla ajalla", Piia Kesonen huomauttaa. Pysytään kartalla "Tavoitetila olisi kerran vuodessa, esim. keväisin toteuttava koulujen nykytilan arviointi. Näin saatuja tietoja voi käyttää seuraavan lukuvuoden suunnitteluun ja samalla voi arvioida kuluneen lukuvuoden toiminnan kehittymistä", Piia Kesonen suunnittelee. Valtakunnalliset koosteet ja koulun nykytilan arviointi -lomake löytyvät täältä
Lisää liikettä ja vähemmän istumista
Kouluissa tunnetusti istutaan paljon pulpeteissa. Minusta tuntuu, että nykyään liian moni opettaja on kaavoihin kangistunut eikä osaa hyödyntää liikettä oppituntien aikana. Minun ja monen muun oppilaan mielestä monille oppitunneille voisi hyvin lisätä liikettä ja seisomista. Monia ideoita onkin nuorilta tullut. On ehdotettu aamujumppia keskusradiosta, viitatessa pitäisikin nousta seisomaan, oppitunneilla voisi olla työpisteitä, joissa pitäisi käydä tekemässä tehtäviä, joitakin tunteja voitaisiin pitää seisten opettajan kanssa ja muita erilaisia liikuntatuokioita. Jumppapalloja on toivottu tuolien sijaan. Nämä olisivat kyllä hyviä vaihtoehtoja istumiselle, vaikka se vaikuttaisi kouluelämään aika paljon. Mutta minusta vaikutus olisi vain positiivista. Matematiikan tunneilla pitäisikin käydä opettajan luona kysymässä apua eikä opettaja tulisi luokse. Monisteet, liimat ja sakset haettaisiin edestä. Kaikki ei jaksa aina nousta, mutta luokkakaveri voi tuoda. Tämmöinen käytäntö on ainakin omassa kaveripiirissäni. Tuomme vuorotellen toisillemme monisteita. Musiikin tunnilla laulettaisiin seisten. Ihan hyvin voitaisiin kieltenkin tunnilla kuunnella ja toistaa kappaleita seisten. Nämä muutokset olisi helppo toteuttaa, ne eivät vaatisi opettajilta paljoa. Tärkeintä olisi se, että oppilaalla olisi itsellään mahdollisuus päättää, seisooko vai ei. Opettajan ei tarvitsisi määrätä, vaan tarjoaisi mahdollisuuden, johon voi tarttua. Liikkumisen lisääminen ja istumisen vähentäminen ei saa aina kannatusta. Onhan se välillä tympeää ja ärsyttävää varsinkin, jos opettajat pakottavat. Moni on jo tottunut siihen, että tunneilla ei tarvitse nousta ja liikkua. Miksi meidän pitäisi nyt jaksaa nousta, kun ei viime vuonnakaan tarvinnut? Mutta heillehän, jotka aloittavat koulun liikkuvampana, siitä tulee normaali tapa toimia. He oppisivat siihen pienestä pitäen. Olen lukenut myös kommentteja, jossa ei haluttu tulla hikisiksi koulupäivän aikana. ”Ei mittää liikkumista turhaa jo muutenkin raskaan koulu päivän aikana”, yksi oppilas kommentoi. Koska me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme eri asioista, pitäisi tarjota mahdollisuus liikkua enemmän koulupäivän aikana. He, jotka sitä haluavat, käyttäkööt sen hyväkseen. Itse ainakin hyödyntäisin seisomismahdollisuudet ja pienet kävelymahdollisuudet. Nyt huolestuttaakin ne, jotka eivät aio käyttää hyväksi mahdollisuuksia. Miten heitä saisi liikkeelle? Tietenkin voisihan heitäkin joskus pakottaa seisomaan ja hakemaan monisteita edestä. Mutta eiköhän me olla jo niin isoja yläkoulussa, ett' voimme päättää itse, istummeko vai seisommeko. Eihän meitä pakoteta syömään salaattiakaan tai kielletä meiltä kokonaan karkkeja. Meille tarjotaan salaattia kouluruokailussa ja karkkia kioskista. Me itse teemme päätöksen, ostammeko sen suklaapatukan vai syömmekö salaatin. Niin saisi myös itse tehdä päätöksen, seisooko vai istuuko. Välitunneille voisi tarjota monipuolisempia liikuntamuotoja. Monesta koulusta löytyy jalkapalloja ja koripalloja. Kuinka monesta koulusta löytyy pesäpallo tai sählyvälineitä, joita saisi käyttää välitunnilla? Nuorilta löytyy välituntiliikunnan lisäämiseen ideoita. Moni on ehdottanut koulun sisäistä kyselyä, mitä oppilaat toivovat välitunneista. On tullut toiveita ohjatummasta välitunnista, missä olisi eri pisteitä, joissa voisi käydä liikkumassa. Itse näin vähän vanhempana toivoisin vain monipuolisempia välineitä. Välineille olisi myös selkeä paikka, josta niitä hakea ja palauttaa. Hyppynaruja, mölkkyä, lentopalloja, sählyvälineitä, sulkapallomailoja ja -palloja ja pesäpallovälineitä olisi kiva saada välituntikäyttöön. Minusta oli todella kivaa, kun alakoulussa saimme käydä pitkällä välkällä luistelemassa talvella. Ihan hyvin voisi tämmöisen mahdollisuuden tarjota myös yläkoululaisille. Liikuntasaleihin voisi päästä välitunneilla pelaamaan tai vaikka jumppaan tai tanssimaan. Liikuntasaleissa voisi olla myös erilaisia lepohetkiä tai rentoutuksia. Olisi skeittiparkkeja, jossa voisi temppuilla skeittilaudoilla ja scooteilla. Pingispöydät olisivat todella kivat ja niitä löytyykin nykyään monesta koulusta. Opettaja voisi vetää pienen kävelylenkin koulun lähiympäristössä. Muutenkin opettajia haluttaisiin kannustamaan ja ideoimaan välitunteja. Koulumatkojen kulkemiseenkin on hienoja ideoita. Alakouluissa haluttaisiin kulkea enemmän yhdessä kouluun. Myös opettajan kannustamista pidettiin tärkeänä, jotta kaikki kulkisivat enemmän pyörällä tai jalan. Yläkouluissa, missä oppilaita tulee linja-autoilla, on ehkä hieman hankalampaa lisätä koulumatkojen kulkemista jalan tai pyörällä. Tilattujen linja-autojen ei tarvitsisi tulla pihaan, vaan oppilaiden pitäisi kävellä vähän matkaa pysäkille. Haastettaisiin oppilaita tulemaan joskus pyörällä. Mutta tässä taas pitäisi muistaa, ettei ketään saa pakottaa. Myös vanhempia voisi pyytää kannustamaan lastaan kulkemaan kouluun enemmän lihasvoimin. Kirjoittaja Silja on 9. luokan oppilas
Rahoitus
Ja minä en pakolla liiku!
Pelkät rikkinäiset trikoot eivät riitä, kun Liikkuva koulu -ohjelmaa jalkautetaan osaksi jokaisen peruskoululaisen arkipäivää. Liikkuvaan kouluun hyppääminen ei vaadi edes kovaa kuntoa. Oma urheilu-urani pitää sisällään yhdet Hippo-hiihdot, joissa ohitin kaksi kanssakilpailijaa, mutta olin tuloslistalla toiseksi viimeinen. Tanssiharrastukseni säestäjä sentään myöhemmin ampui olympiakultaa. Meillä saattaa olla monia ajatuslokeroita. Miksi tuo äikänope tässä on mukana? Tämähän on liikkuvan väen aate! Helppoahan alakoulussa tähän on tarttua, kun lapset ovat läsnä koko päivän. Ei yläkoulussa ehdi, koska on asiaa, toinen maailmansota, evoluutio ja kaikkea muuta. Koska tutkimusten mukaan joka 8. pojan lukutaito ei riitä mihinkään, ei äidinkielen tunneilla voimistella. Näitä lokeroita minä haluan ravistella. Toivottavasti sinäkin teet niin omalla työpaikallasi! Mutta kun on kärsä kipeä ja maa jäässä, selittää sika. Ja me aikuiset olemme vielä parempia selittelijöitä, koska helpompaa on tehdä kuten aina ennenkin. Ja itse. Miksi oppilaita ottaisimme tekemiseen mukaan? Heillähän on ideoita, energiaa ja kykyä ratkaista haasteita. Oma yläkouluni on jo useamman vuoden ollut 75 minuutin oppitunneissa. Menetimme välitunteja. Mutta mitä niillä nuoriso tekee? Somettavat muutenkin ihan liikaa ja liikkuminen on noloa. Voi tulla hiki. 75 minuutin myötä saimme myönteisen pakon uudistaa oppituntejamme. Työn alle tuli toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja muutoinkin eri tavoin innostaminen. Upeat kollegani taipuvat vaikka mihin! Ruotsin kielioppia vedetään kuntopiirissä, kemiaa opiskellaan timanteissa ja pupissa. Itse en sentään ole Seitsemän veljeksen joulua kovin elävöittänyt, sillä siinähän palaa koko rakennus. Ja kaupunkimme palolaitos on aika kaukana. Vain puukkohippa on kielletty koulussamme. Liikkuvana kouluna olemme toista lukuvuotta. Välkkäreitä meillä ei ole, mutta meillä on oma AA-kerhomme: Ahveniston aktivaattorit – joukko vapaaehtoisia 8.- ja 9.-luokkalaisia nuoria. He ovat tarttuneet ehkä yläkoulun suurimpaan haasteeseen: mielekkään välituntipuuhan järjestämiseen. Arvostan heitä todella paljon! Kuulemma meillä suomalaisilla on luterilainen työmoraali. On pakko ja velvollisuus. Nyt on pakko ja velvollisuus kasvattaa hyväkuntoisia tulevia veronmaksajia. Mutta oikeasti, onko ihan pakko olla liikuttava opettaja? Ainakaan minä en tee pakolla mitään enkä ainakaan liikuta pakolla. Teen sen siksi, koska se on kivaa. En vedä yhtään leukaa, mutta leukani liikkuvat kyllä ja siten liikkuvat oppilaanikin. Tilanteeseen, asiaan sopivalla ja toivottavasti oppimistakin edistävällä tavalla, pieninkin askelin. Minä olen valinnut, että töissä on kivaa. Mitä sinä valitset? Kirjoittaja Kaisa Koski on Hämeenlinnalainen äidinkielenopettaja
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 10 MB.
Sallitut tiedostotyypit: gif jpg jpeg png avi mov mp3.